Viihde

Legendaarinen kotimainen black metal -bändi nousi kuolleista – uusi levy syntyi Andalusian vuoristossa: ”Mitään flamencoa ei ole tulossa”

Julkaistu:

comeback
Suomalainen black metal -bändi Ajattara palasi näyttävästi keikkalavoille yli neljän vuoden jälkeen esiintymällä Nummirockin juhannusfestareilla.
Ajattaran fanit olivat järkyttyneitä ja epäuskoisia huhtikuussa 2012, kun yhtyeen Facebook-sivuille ilmestyi yht’äkkiä tyly ilmoitus, että bändi ”lakkasi olemasta”. Sen jälkeen ilmestyi vielä toinen päivitys ”THE END”. Bändi haudattiin yli neljäksi vuodeksi.

– Se oli hetken mielijohde. Mulla oli kaikki langat palanut loppuun. Olin syvissä vesissä, ja kaikki oli ulkomusiikillisia tekijöitä, kertoo yhtyeen perustaja ja nokkamies Pasi ”Ruoja” Koskinen.

Kohtalokas ilmoitus ei fanien iloksi ollut lopullinen. Ajattara palasi keikkalavoille Nummirockin juhannusfestivaalin 30-vuotisjuhlassa. Vuosi oli merkkipaalu myös Ajattaralle, joka täyttää tänä vuonna 20 vuotta.


Ajatus paluusta lähti keskustelusta bändin kitaristin Vesa ”Kalmos” Wahlroosin kanssa. Kaksikko tuli siihen tulokseen, että hommat jäivät kesken.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

– Ajattaran kohdalla se on kuin eroaisi vaimosta vähäksi aikaa. Eihän siitä koskaan pääse eroon, eikä pidäkään. Nyt jokainen patteri on täynnä. Riittää energiaa, voimaa, halua ja tahtoa, Koskinen sanoo.

Se myös näkyi Nummirockin juhannusfestivaalien keikalla. Ajattara keräsi lavansa edustalle satoja innokkaita matalalta rääkyviä metallifaneja, eikä vuosien keikkatauko näkynyt tai kuulunut esiintymisessä.

Uusi materiaali käsittelee kipeitä asioita

Ajattaran paluu ei jää Nummirockiin. Bändiä on kyselty soittamaan jo Norjaan ja Saksaan. Pasi Koskinen kertoo, että yhtyeeltä voidaan odottaa myös uutta levyä mahdollisesti vuodenvaihteessa. Äänitykset ovat jo purkissa.

Kolme vuotta Espanjassa asunut Koskinen sanoo, että hän sävelsi riffejään kaikessa rauhassa Andalusian tuulessa vuoristossa.

– Fiilis oli vapauttava. Tulin taas omaksi itsekseni. Olin ollut sisältäni riekaleina, eikä mikään kiinnostanut. Olin jo kelannut, etten soita enää koskaan. Uusi ympäristö varmaan kuuluu niistä jotenkin läpi. Mitään flamencoa sieltä ei kuitenkaan ole tulossa, Koskinen naurahtaa.


Koskinen sanoo, että levyn inspiraatio on saatu elämästä. Koskisen ja Ajattaran historiaan mahtuu myös erittäin kipeitä kohtia. Niistä kipein on Ajattarassakin soittaneen huippurumpalin Tonmi Lillmanin menehtyminen vuonna 2012.

– Siellä ne vaiheet on kaikki. Kappaleet on kerrottu siinä muodossa kuin haluan, että ne kuullaan. Levy haastaa kuulijan, kuten haluan itse, että minut kuulijana haastetaan.

Myös kirja tulossa

Koskinen kertoo, että hän on ruvennut kirjoittamaan myös kirjaa, jossa hän käsittelee raadollisesti Ajattaran ja oman itsensä historiaa.

– Se on Ajattaran tarina minun silmin. Menen kaiken uudestaan läpi niin hyvässä kuin pahassa.

Saa nähdä, joutuuko Koskinen kirjoittamaan joskus vielä toisenkin kirjan. Pelkästään jo Nummirock osoitti, että Ajattaran tarina ei ole vielä ohi.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt