80-luvun kosteaa elämää viettänyt Mikko Kivinen väsyi viinalla lotraukseen: ”En mä koskaan lähde iltaisin pubiin” - Viihde - Ilta-Sanomat

80-luvun kosteaa elämää viettänyt Mikko Kivinen väsyi viinalla lotraukseen: ”En mä koskaan lähde iltaisin pubiin”

Mikko Kivinen kertaa elämäänsä lapsuudesta lähtien unelmatyöhön näyttelijäksi ja koko kansan tuntemaksi koomikoksi kirjassa Helvetin hyvä elämä.

Mikko Kivisen 35-vuotistaiteilijajuhlan kunniaksi julkaistiin Jukka Lyytisen toimittama henkilökuva Helvetin hyvä elämä (Paasilinna). Siinä Kivinen kertoo omin sanoin elämästään ja sen merkittävimmistä käänteistä.­

26.3.2016 16:09

Legendaarinen yhtye Lapinlahden Linnut on Mikko Kivisen uraan yksi merkittävästi vaikuttanut asia.

Lapinlahden Linnut perustettiiin vuonna 1983. Mikko Kivinen oli yhtyeen riveissä 1983-1992.

– Se oli kausi, joka on leimannut uraani ehkä kaikkein eniten.

Kivinen kertoo kirjassa seikkaperäisesti bändin viinanhuuruisesta kohelluksesta ympäri Suomen. Alkuperäisen bändin Kivisen lisäksi muodostivat Timo Eränkö, Tapio Liinoja, Matti Jaaranen, Markku Toikka, Ari Kettunen ja Heikki Salomaa.

– Siellä piti osata juoda viinaa, Kivinen muistelee, mutta huomauttaa, että ajankuva oli muutenkin kostea.

– Koko 1980-luku oli Suomessa kostea. Sehän oli vapautumisen vuosikymmen Urho Kekkosen ajoista.

Linnut nousivat koko kansan suosioon viimeistään vuonna 1988, kun he saivat ensimmäisen sketsisarjansa televisioon.

Kiertue-elämä kaikkine puolineen tuli tutuksi, kun yhtye paahtoi parhaimmillaan yli 200 keikan vuositahtia.

– Viisi ekaa vuotta oli tosi hienoa, mutta sitten se oli nähty. Kierrettiin samoja ravintoloita ja samalla porukalla juteltiin samoja juttuja. Myös vapaa-ajat oltiin yhdessä, ja bändi ei ollut koskaan tauolla.

Kertyneet kilometrit alkoivat näkyä bändin toiminnassa, ja välit alkoivat tulehtua.

– Se alkoi mennä siihen, että dokattiin ja heitettiin keikka ohimennen, että päästiin taas dokaamaan.

Vaikka suosio oli suurta, se ei jakautunut tasan. Kivinen oli yksi, jonka ura oli kovassa nosteessa. Se nosti kateutta bändin riveissä.

– Lintujen keikat menivät sellaisiksi, että jengi odotti meikäläistä, niin se ei enää ollutkaan okei, ja jätkiä alkoi vituttaa, Kivinen kertoo kirjassa.

Erityisesti tämä närästytti Kivisen mukaan bändin perustanutta Timo Eränköä.

– Ehkä hän (Eränkö) ei päässyt tarpeeksi esille sitten, Kivinen miettii.

Koko kuviossa suurin virhe on siinä, että jos joku on kuuluisampi kuin Eränkö, niin hän saa lähteä.

– Tuommosessa porukassahan joku väistämättä nousee. Eihän teatterissakaan kaikki tee koko ajan samanarvoisia rooleja, ei jokainen diplomi-insinööri johda Nokiaa, Kivinen huomauttaa.

Mikko Kivinen ja Tapio Liinoja.­

Tulehtuneet välit johtivat siihen, että potkuja alkoi sadella. Ensin sai lähteä Markku Toikka, sitten Kivinen sai kohteliaan kirjeen, jossa hänelle ilmoitettiin yhteistyön päättyneen. Parin vuoden päästä pihalle "savustettiin" Tapio Liinoja.

– Me kaikki oltiin oltu enemmän julkisuudessa kuin Eränkö, Kivinen sanoo.

Kivisen kohdalla viimeinen niitti oli, kun hän suostui Pirkka-Pekka Peteliuksen tarjoukseen yhteisestä tv-sarjasta.

– Kyse ei ollut kateudesta vaan enemmänkin vitutus siitä, että kaveri lähtee muille markkinoille. Kyse oli enemmän mustasukkaisuudesta. Bändi halusi omistaa kaikki jätkät, Timo Eränkö vastaa.

Kivinen oli väsynyt viinan kanssa lotraukseen ja kiertue-elämään, joten potkut vuonna 1992 olivat tervetulleet.

– Jossain vaiheessa tuli sellainen mieli, että tämä työ on mulle niin tärkeää, että en halua pilata sitä viinalla. Kapakat on nähty. En mä koskaan lähde iltaisin pubiin. Käyn mielelläni perheen kanssa ulkona syömässä ja tilaan lasin viiniä.

”On vain asioita, joita ei viitsi ottaa puheeksi”

Kivinen ei säästele sanojaan kuvaillessaan entistä bänditoveriaan Eränköä kirjassa:

– Timon kohdalla on tapahtunut pahin painajainen, mitä voi kuvitella. Hän on jäänyt kiinni aikaan, jota ei enää ole ja on kadottanut täysin todellisuudentajunsa.

– Jaa, kyllä kyllä, Eränkö tuumaa tähän.

– Mähän välillä liikun omassa näkymättömässä maailmassani. Teen sanoituksia, käsikirjoituksia ja keksintöjäni. Liikun kyllä välillä toisessa maailmassa, Eränkö myöntää.

– Se on surullista, aika traagistakin. Tämä on pitkän prosessin tulos. Luonnevikainen tyyppi, joka elää illuusiossa, Kivinen luonnehtii kirjassa.

– Kyllä allekirjoitan tämänkin, Eränkö kuittaa.

Timo Eränkö.­

Onko tässä nyt taustalla Lapinlahden Lintujen rankkaa sisäpiirihuumoria?

– Lapinlahden Lintujen voima on aina ollut siinä, että on erilaisia tyyppejä, jotka törmäilee toisiinsa, ja siitä sitten syntyy ydinräjähdyksiä. Jos kaikki olisi aina samanmielisiä, ei syntyisi kitkaa eikä moottori toimisi niin hyvin, Eränkö kuvailee.

Kivinen kertoo olevansa asiallisissa väleissä kaikkien Lintujen, myös Erängön kanssa.

– On vain asioita, joita ei viitsi ottaa puheeksi.

Samoin vakuuttaa Timo Eränkö.

– Ihan hyvissä väleissä ollaan.

Lapinlahden linnut kuvattuna 1999.­

Timo Eränkö keikkailee vielä nykyäänkin Lapinlahden Linnut -nimisellä kokoonpanolla, mikä ei Kivistä täysin miellytä.

– Viime viikolla hän oli esiintymässä omituisen Lapinlahden Linnut -nimisen porukan kanssa Joukkovoima-mielenosoituksessa. Saahan siellä esiintyä, mutta pitikö käyttää bändin nimeä, Kivinen ihmettelee.

– Lapinlahden Linnut ovat aina olleet pienen ihmisen puolella. Nyt jos koskaan on ajankohtaista laulaa Lapinlahden Lintujen Palkaton ihminen -laulu, Timo Eränkö vastaa.

Tuommosessa porukassahan joku väistämättä nousee. Eihän teatterissakaan kaikki tee koko ajan samanarvoisia rooleja, ei jokainen diplomi-insinööri johda Nokiaa.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?