Kyläkauppias Sampo Kaulasen uskomaton tarina – selvisi riippuvuudesta ja velkaantumisesta: ”Ajattelin, että voiko käydä näin huonosti” - Viihde - Ilta-Sanomat

Kyläkauppias Sampo Kaulasen uskomaton tarina – selvisi riippuvuudesta ja velkaantumisesta: ”Ajattelin, että voiko käydä näin huonosti”

Sampo Kaulanen teki rintamaveteraanien ruokahuoltona aloittaneesta sukukaupasta Lapin vetonaulan.

27.2.2016 12:41

– Teen tästä kaupasta Lapin kuuluisimman kyläkaupan, vannoi Sampo Kaulanen kahdeksan vuotta sitten, kun Jounin kauppa oli konkurssin partaalla suurinvestoinnin vuoksi.

Tuo lupaus vei miehen televisioon, toi rinnalle puolison, tuotteisti Sampo Kaulasen valtakunnan julkimoihin, pelasti kyläkaupan – ja vapautti kauppiaan olemaan rehellisesti oma itsensä.

Sampo Kaulasta ei yhtään huvittanut alkaa kauppiaaksi. Sama sukuvika oli aikanaan Kaulasen isoisällä Jouni Kaulasella, joka sotien jälkeen sai tehtäväkseen järjestää ruokahuoltoa rintamaveteraaneille. Vuonna 1950 perustettu Jounin kauppa sijaitsi ensimmäiset vuosikymmenet rintamamiestalon alakerrassa Äkäslompolon kylän keskustassa. Sen paikan Sampokin muistaa lapsuudestaan.

Hän oli nelivuotiaaksi saakka päivähoidossa, mutta sen jälkeen kaupan ympäristö oli mieluisampi paikka.

Isoisällä oli kaupan läheisyydessä asuntovaunupaikkoja:

– Heittelin niiden oviin lumipalloja saadakseni vähän vipinää, turistien keskuudessa kasvanut Kaulanen, 36, kertoo.

Koulussa Sampo-poika joutui kiusatuksi, sillä kylillä ajateltiin, että kauppiaan vesan elämä se on helppoa kun on paljon karkkia hyllyssä.

Liekö se lähti kiusaamisesta vai mistä, mutta poikaa ei paljon koulunkäynti kiinnostanut.

– Olin ajoissa koulussa, mutta siksi, että ehdin kopioida läksyt tarkistuskirjasta, mies kertoo.

Vähitellen koulu alkoi mennä pahemmin penkin alle.

– Yläasteella olin jo niin epävarma itsestäni, että aloin itse koulukiusaajaksi.

Mikä sinusta teki epävarman?

– Varmaan se, että koin olevani yksin ajatusteni kanssa. Että en oikein sopinut ympäristön vaatimuksiin.

Vilkas kaveri kertoi läheiselle äidilleen, että on ajatellut haluta isona näyttelijäksi.

– Äiti sanoi, että heitähän tuommoiset suunnitelmat ja hanki oikea ammatti.

Sampo Kaulanen teki kaupastaan Lapin erään tunnetuimman nähtävyyden.

Yläasteen jälkeen Kaulasta olisi kiinnostanut media-alan opinnot Kemin seudulla, vaan sinne vanhemmat eivät uskaltaneet poikaansa päästää. Piti mennä Kolarin lukioon.

Rimaa hipoen sitä sieltäkin selvittiin. Kun mittarissa oli viimein 18 vuotta, Kaulanen läksi maailmalle ja vannoi, ettei tule enää takaisin. Ensimmäinen reissuvuosi meni Rovaniemellä.

– Sehän oli kuin olisi vuoden baarissa istunut!

Sieltä tie vei Kotkan merkonomiopintojen ja tehdassiivojauran kautta Lahteen ongelmajätelaitokselle ja sieltä Turkuun ravintolakokkipuolelle.

– Kestin sitä koulua puoli vuotta ja elätin itseni Airistolla hotellisiivoojana, Kaulanen naurahtaa.

Turrutti itseään alkoholilla ja rauhoittavilla

Vuonna 2005 ”pahin murrosikä alkoi laantua ja kassit niin sanotusti laskeutua”, ja paluu Äkäslompoloon tuntui mahdolliselta.

– Äiti, joka vastasi kaupasta, antoi minulle vastuualueeksi pienen pätkän pakasteallasta. Se oli kyläkaupalle ihan hullua nousuaikaa ja ajattelin, että miksi ihmeessä en tullut tänne aikaisemmin, kun rahaa tuli ovista ja ikkunoista.

Kun jo entuudestaan 11 kertaa laajennetun kyläkaupan turistiasiakkaat joutuivat jonottamaan ostoskärryjä, tuli ajatus uuden Jounin kaupan rakentamisesta. Samalla päätettiin tehdä sukupolvenvaihdos.

– Hanttihommakokemuksella aloin ajaa rakennushanketta. Vajaan kymmenen miljoonan kustannusarvio meni yli 3,8 miljoonalla. Ja se oli huono hetki siihen laskusuhdanteeseen.

Uuden Jounin kaupan avajaisissa uuden kauppiaan mieli oli raskas. Koko homma oli konkurssin partaalla.

– Ajattelin, että voiko käydä näin huonosti, että olen hetken puikoissa ja kaikki menee mönkään. Omasta puolesta ei pelottanut, mutta muiden. Kuulin kuinka äiti lähti töihin vähän ennen puolta yötä, ja tuli nukkumaan iltapäivällä lähteäkseen yöllä taas uudestaan. Mietin, että miten pitkään hän sitä voi jaksaa, Kaulanen kertoo.

 Siitä olen kiitollinen, että äiti on aina uskonut minuun.

Mies turrutti itseään rauhoittavilla ja alkoholilla, mitä nyt sattui olemaan käden ulottuvilla. Asia paheni riippuvuuteen saakka.

– Sitten päätin, että tästä kaupasta tulee Lapin kuuluisin kyläkauppa!

Siitä alkoi tapahtumaketju, joka toi Kaulasen kansan tietoisuuteen:

– Sattumalta huomasin, että Diili-ohjelmaan etsittiin kilpailijoita vuodelle 2010. Haastattelussa Hjallis Harkimo kysyi, että miksi haluan työpaikan kun minulla on jo yritys. Hetken mietin, että kehtaanko vastata rehellisesti – ja sitten päätin kehdata. Sanoin, että työpaikka ei kiinnosta minua pätkääkään, mutta haluan hyödyntää ohjelman tarjoaman julkisuuden.

– Haastattelusta poistuessani kuulin, kun Hjallis sanoi, että nyt oli ensimmäinen rehellinen vastaus.

Siitä hetkestä rehellisyys, asioiden esittäminen yhtä koruttomina kuin ne ovat, alkoi tulla kuin itsestään Kaulasen tavaramerkiksi.

Diilissä Kaulanen tapasi puoliksi amerikkalaisen vaimonsa Mintun, Michele Murphy-Kaulasen.

– Sitä sanotaan, että kun Lapin miehen päästää Helsinkiin, se ei tule takaisin ilman vaimoa, Kaulanen naureskelee.

Sampo Kaulanen kuvattuna Diili-ohjelmassa.

Asiat alkoivat järjestyä kuin itsestään. Tuli Huipulla tulee -ohjelma, josta lappilainen kyläkauppias nimettiin Kultainen Venla -yleisöäänestyksen ehdokkaaksi 2014. Kauppias laittoi alaisensa kirjoittamaan äänestyskortteja.

Sitten Kaulanen huomasi toimivansa vanhanaikaisesti – kilpakumppanit kampanjoivat sosiaalisessa mediassa, jossa tavoittavuus oli paljon laajempi.

– Tein aluksi parodiakuvan, jossa minun hahmoni nappasi Venla-pystin Duudsoneilta. Duudsonit tekivät sen virheen, että he jakoivat kuvan – se oli minun etuni.

Vielä muutama parodiakuva ja hyvällä tavalla kajahtanut kyläkauppias tuli yleisöäänestyksen kolmanneksi.

– Minut ja kauppa palkittiin vuoden 2014 Some Awards -gaalassa. Se tuntui hassulta, sillä vastahan olin päässyt alkuun.

Sampo Kaulasen some-arvonnat ovat erittäin suosittuja.

Siitä lähtien sosiaalinen media on ollut osa kyläkauppiaan arkipäivää.

– Aluksi postasin, että jos saan niin ja niin monta tykkääjää, hyppään munasillani avantoon. Sitten hoksasin aloittaa arvonnat.

– Minttu sanoi, että jos olisin häneltä kysynyt, niin some-puoli ei olisi lähtenyt siinä laajuudessa. Nyt hänkin on innostunut niin, että aikoo tuotteistaa itsensä kauppiaanrouvana minun ohitseni – ei siinä mitään, hauskaahan se on, Kaulanen sanoo ylpeänä vaimostaan.

”Ihmiset huikkaavat, että arvohan taas pipo”

Kyläkaupalle kauppiaan rämäpäisyys on ollut siunaus. Miinusmerkkiset vuodet loppuivat 2012. Kyläkauppias on tuotteistanut itsensä ja kauppansa positiiviseksi ilmiöksi. Samalla hän on päässyt tekemään juuri niitä juttuja, joista jo lapsena haaveili: näyttelijän työtä, esillä olemista, media-alaa – ja puhujan töitä.

– Venla-gaalassa Speakers Forumin herra kysyi, että olenko harkinnut puhujan hommia. Sanoin, että en, ja ujona ihmisenä koko homma vähän kauhistuttaakin. Vaan hän meinasi, että minunlaiselleni puhujalle voisi olla kysyntää.

Kysyntää on ollut niin paljon, että kyläkauppiaan ydintyö alkoi jo kärsiä.

– Palkkasin tänne sitten myymäläpäällikön. Oma onneni on, että kaveri on minua etevämpi.

Eipä siitäkään haittaa ole, että itse kyläkauppias on valtakunnan tuttu kasvo:

– Lähes joka kerta tankilla käydessä ihmiset huikkaavat, että arvohan taas pipo.

Profiloitumisellaan Kaulanen on saanut kritiikkiä niin puolesta kuin vastaan. Vuosien saatossa nahka on jo kovettunut.

– Osa meinaa, että mitä se tuolla tavalla kaiken kertoo. Itse ajattelen, että on parempi olla sellainen kuin on. Tällainen hetkeen tarttuva kylähullu olin jo ennen sosiaalista mediaa, nyt olen samanlainen mutta isommassa mittakaavassa, Kaulanen tuumaa.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?