Rakastunut Kiira Korpi on kuin uusi ihminen: ”Minussa on tapahtunut suuri sisäinen muutos” - Viihde - Ilta-Sanomat

Rakastunut Kiira Korpi on kuin uusi ihminen: ”Minussa on tapahtunut suuri sisäinen muutos”

Kilpauransa päättänyt taitoluistelija Kiira Korpi, 27, sai viettää nyt ensimmäistä kertaa joulua juuri niin rennosti kuin haluaa.

27.12.2015 16:19

– Olen jouluihminen! Rakastan jouluruokia, etenkin perunalaatikkoa, ja kaikkea, mikä jouluun liittyy, Kiira Korpi sanoo ääni täynnä odotusta kuin pienellä tytöllä.

– Joulu on sitä, että oikeasti pysähdytään perheen kanssa olemaan yhdessä, syödään, jutellaan, pelataan pelejä ja lauletaan karaokea.

Kiira, hänen avomiehensä Arthur Borges, Kiiran vanhemmat sekä Arthurin äiti miesystävänsä ja ystävättärensä kanssa viettivät tänä vuonna joulua hankien keskellä Ylläksellä.

Kiira sai viettää joulua juuri niin nautiskellen kuin haluaa, sillä ensimmäistä kertaa yli kymmeneen vuoteen joulu ei ole vain nopea hengähdystauko SM- ja EM-kisojen välissä.

Kiira tosin matkustaa jo tapaninpäivän aamuna käymään Milanossa luistelunäytöksen takia, mutta silti hän aikoo olla stressaamatta.

– Nyt voin siis oikeasti rentoutua jouluna. Mutta ehkä suurin muutos kuitenkin on se minussa tapahtunut sisäinen muutos, Kiira sanoo.

Anna Abreu toimi amorina

Konkreettinen muutos tapahtui elokuussa, kun Kiira ilmoitti julkisesti kilpauransa päättymisestä ja siirtymisestä ammattilaisjäille. Saman tien hän muutti poikaystävänsä luo Milanoon.

Kun puhe siirtyy muotialalla työskentelevään suomalais-espanjalaiseen Arthuriin, 31, Kiiran ääneen tulee lämpöä. Reilut viisi vuotta yhtä pitäneen parin rakkaus syttyi varsin nopeasti ensimmäisen tapaamisen jälkeen. Parin amorina toimi yllättäen laulaja Anna Abreu.

Kiira Korpi muutti kilpauransa päätettyään Italiaan rakkauden perässä. –On ihanaa, että vihdoin voin asua poikaystäväni kanssa yhdessä. Jossain vaiheessa haluamme myös perheen, mutta sen aika ei ole vielä, hän sanoo.­

– Anna Abreu vinkkasi minulle Arthurista Plan Jäägaalassa, ja muutama viikko myöhemmin tapasin Arthurin Torinon MM-kisoissa 2010. Aika nopeasti tiesin, että tässä on nyt jotain erityistä, vaikka emme edes nähneet alkuun kovin paljon molempien kiireiden takia, Kiira muistelee.

”Minun oli pakko kuunnella itseäni”

Vuosi sitten Kiira oli hyvin erilaisissa tunnelmissa. Hän oli taistellut itsensä takaisin kilpajäille vakavan ja pitkäaikaisen akillesjännevamman jälkeen, voittanut kansainvälisen kisan Zagrebissa ja uransa viidennen SM-kullan. Näytönhalu ja odotukset olivat kovat.

Kiira ja Arthur Borges saapuivat yhdessä Linnan juhliin tänä vuonna.­

Tammikuiset EM-kisat Tukholmassa alkoivatkin hienosti, mutta neljäntenä ollut Kiira joutui vetäytymään lyhytohjelman jälkeen vatsataudin takia. Kaksi kuukautta myöhemmin MM-kisat päättyivät valtavaan pettymykseen, kun lyhytohjelman kompuroinnit tiputtivat hänet vapaaohjelmasta.

– Olin niin väsynyt, että en pystynyt keskittymään. Ilo taisi olla jo hävinnyt luistelusta, Kiira muistelee.

Hän rakasti yhä luistelua, mutta jotakin puuttui, tekeminen ei enää tuntunut luontevalta. Kun kevään tauon jälkeen piti alkaa taas treenata aikataulutetusti ja samalla yhä kuntouttaa akillesjännettäkin, tekeminen alkoi tuntua pakottamiselta. Päätös kypsyi pitkään.

– Muistan, kuinka lopulta soitin fysiikkavalmentajalleni Ahosen Jarmolle ja sanoin, että en vain saa tehtyä treenejä, tekeminen ei tule enää luonnostaan. Jarmo suhtautui asiaan heti ymmärtävästi ja hyväksyi päätökseni. Hän oli osannut ehkä jo aavistaakin sen, Kiira kertaa.

– Vaikka osa perheenjäsenistänikin yritti vielä kannustaa jatkamaan, minun oli pakko kuunnella itseäni. Päätös ei ollut sokki, sillä tiesin, että voin jatkaa luistelua näytöksissä. Oloni oli helpottunut.

”Minulle kehittyi negatiivisia ajattelumalleja”

Kiira on kiitollinen kilpavuosiensa tuomista kokemuksista, tapaamistaan ihmisistä ja saamistaan ystävistä – jopa kaikista kohtaamistaan vaikeuksista, joita ilman hän ei uskoisi olevansa se ihminen, joka nyt on. Vuodet opettivat hänelle tavoitteellisuutta, määrätietoisuutta ja itsetuntemusta. Kaikki ei kuitenkaan ollut vain hyvää.

– Minulle kehittyi perfektionistisia ja negatiivisia ajattelumalleja. Ajattelin aina, etten ole tarpeeksi hyvä tai saavuttanut tarpeeksi. Esimerkiksi kun voitin GP-kisan, osasin iloita vain hetken, kunnes jo mietin, että olisin voinut olla parempikin tai että tein uuden ennätyksen vain kolmella pisteellä, Kiira kertoo.

– Nyt tiedän, ettei omanarvontunto mene sen mukaan, kuinka luistelussa tai työssä pärjää. Tiedän nyt myös, että vaikka ajattelisin jotain, sen ei tarvitse olla totta. Mutta minulla on jo pienestä asti ollut kova tarve olla erityinen ja hyvä, muistan näitä tunteita jo ala-asteen yleisurheilukisoistakin, Kiira sanoo.

Yksi kiva asia kilpauran jättämisessä on ollut mahdollisuus syödä ja herkutella vapaammin. –Kuinka paljon olen syömisestäkin ja optimaalisesta palautumisesta stressannut! Vaikka syön nyt epäterveellisemmin, paino ei ole noussut, koska toisaalta syön harvemmin, Kiira iloitsee.­

Kiira kertoo monen vanhan luistelukaverinsa sanoneen hänelle syksyn aikana, kuinka erilainen hän nyt on: vaikka hän on aina ollut ystävällinen kaikille, nyt hänestä paistaa aivan uudenlainen rentous, avoimuus ja innostus.

– Olen itse huomannut, että en ajattele enää niin paljon – se on tosi vapauttavaa! Ennen päässäni oli aina käynnissä mennyttä ja tulevaa kelaava prosessi, nyt pystyn oikeasti olemaan enemmän läsnä hetkessä ja nauttimaan kaikista pienistäkin asioista. Tämä näkyy myös luistelussani, se on tuonut siihen lisää syvyyttä – nyt voin täysiä fiilistellä vaikkapa sitä, miltä yksi kaari jäällä tuntuu.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?