Viihde

Tuntemattoman sotilaan Rokan esittäjän huikea tarina: Jätti elokuvan jälkeen Suomen

Julkaistu:

Tuntematon Tolvanen
Näyttelijä Reino Tolvanen herätti valkokankaalla henkiin ikonisen suomalaisen sankarin, alikersantti Antero Rokan. Edvin Laineen Tuntemattomasta sotilaasta ehti vierähtää kuitenkin vain muutama vuosi, kun ”Rokka” yllättäen katosi kotimaan tutkasta.
Näyttelijä Reino Tolvanen herätti valkokankaalla henkiin ikonisen suomalaisen sankarin, alikersantti Antero Rokan. Edvin Laineen Tuntemattomasta sotilaasta ehti vierähtää kuitenkin vain muutama vuosi, kun ”Rokka” yllättäen katosi kotimaan tutkasta.


Tolvasen vanhin poika Tapio Tolvanen ei isänsä elinaikana ehtinyt nähdä elokuvaa, josta koko Suomi vanhemman Tolvasen tuntee. Sen sijaan hän näki sen puolen Rokasta, josta harvempi tietää. Tapio ja hänen nuoremmat veljensä Seppo ja Jorma ovat syntyneet Australiassa, jonne Reino Tolvanen lähti vajaan neljän vuoden kuluttua Tuntemattoman ensi-illasta.

– Se (elokuva) on ainoa konkreettinen muisto isästä. Siitä miten hän puhui ja miten hän katsoi, Tapio Tolvanen sanoo.

Hän oli 15-vuotias saapuessaan ensimmäisen kerran Suomeen vuonna 1975. Hänelle ja kolmelle muulle pojalle oli järjestetty yksityisnäytös helsinkiläisessä elokuvateatterissa. Ohjelmistossa oli Tuntematon. Isä oli kuollut Pretoriassa, Etelä-Afrikassa edellisenä vuonna.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

– Se kohtaus elokuvassa, jossa Rokka lyö nyrkin pöytään ja ilmoittaa että ei lähde mitään kiviä siirtelemään, oli hänen omansa. Sitä ei ollut ohjattu mitenkään.

 

Meille jäi sellainen käsitys, että elokuvaura ja näytteleminen olivat hänelle enemmän harrastus.

Tolvasen Rokka joutui elokuvassa törmäyskurssille konekiväärikomppanian päällikön Lammion kanssa, ja jälkimmäinen uhkasi sotasankaria kenttäoikeudella. Rokan silmissä leimui viha hänen ottaessa yhteen esimiehensä kanssa.

– Se tapa, jolla hän korosti silmiään, sekin oli häntä itseään, ei elokuvaa, Tolvanen muistelee.

– Hän oli kotona juuri samanlainen kuin elokuvassa, aina heittämässä vitsiä. Hän oli sellainen lupsakka ja puhui paljon. Surullista, että hän kuoli niin nuorena.



REINO Tolvanen nousi Orient Line -varustamon s/s Orcadesiin laivayhtiön palkkaamana matkanjohtajana keväällä 1959, ja saapui vaimonsa Kaijan kanssa Australiaan huhtikuussa. Brittialus kuljetti 50-luvulla lukuisia siirtolaisia Australiaan ja Uuteen-Seelantiin, ja Tolvasten mukana saapui 51:n suomalaisen siirtolaisen joukko.

Uusi elämä alkoi Bonegillassa Victorian osavaltiossa, jonne oli vuonna 1947 avattu Australian ensimmäinen siirtolaisten vastaanottokeskus. Entinen armeijan leiri otti vastaan ei-brittiläiset siirtolaiset.

– Ensimmäinen ohjelma oli syöminen, ja valittavana oli kaksi pääruokaa, itsekin siirtolaiseksi lähtenyt Rauno Pankola kuvailee Australian safari -kirjassaan 1965.

Tulijat ohjattiin melkein suoraan ruokapöydästä työnvälitystoimiston haastatteluihin, ja kielitaitoiselle Tolvaselle järjestyi puutarhurin paikka puutarha­opistosta Melbournesta. Siellä Reino ja Kaija Tolvanen asuivat kuitenkin vain kolme kuukautta. Nuorempi Tolvanen muistaa kuulleensa, että eteläisen Australian talvi oli ”Rokalle” liikaa.

– Melbourne oli kuulemma liian kylmä paikka, sieltä he muuttivat sitten Brisbaneen, hän kertoo.

Reino Tolvanen kuvaili Koti Postin haastattelussa 1964 Melbournen oloja tarkemmin.

– Australialaiset kun eivät ole vielä oppineet lämmittämään talojaan, on sisällä jokseenkin yhtä kylmä kuin ulkona.

Melbournessa tämä tarkoitti kesäkuusta alkaen jopa pientä pakkasta. Kuuman vesihanan alla lämmittelyyn kyllästynyt Tolvanen osti junaliput niin pitkälle pohjoiseen kuin rahat riittivät. Hän ja Kaija pääsivät Queenslandin pääkaupunkiin Brisbaneen. Puolitrooppisella alueella syntyi esikoinen Tapio.



TOLVASET asuivat Brisbanessa vuoden. ”Rokka” oli koulutukseltaan tutkimusagronomi eli kasvitieteilijä, ja uusi työpaikka löytyi paikallisesta sitruspuu- ja ruusutaimistosta.

– Ainoa syy hänelle lähteä Suomesta oli se, että hän halusi harjoittaa ammattiaan, koska oli koulutukseltaan agronomi. Suomesta hän ei löytänyt työtä, mutta Australiasta löysi, Tapio Tolvanen kertoo.

– Meille jäi sellainen käsitys, että elokuvaura ja näytteleminen olivat hänelle enemmän harrastus. Hän halusi harjoittaa ammattiaan täyspäiväisesti.

 

Rauhan mies hän oli, kotona ei ollut minkäänlaisia aseita. Hän ei pitänyt niitä järkevinä.

Tolvasen oma isä oli Viipurin kaupunginpuutarhuri.

Australiassakin Tolvanen joutui kuitenkin tarttumaan välillä muihin työkaluihin kuin puutarhurin välineisiin. Brisbanesta perhe muutti Sydneyhyn, ja Tolvanen oli Koti Posti -lehden mukaan rakentamassa kaupungin keskustaan uusia pilvenpiirtäjiä ja liikepalatseja. Hän myös toimi suomalaisten kirvesmiesten tulkkina.

– Tässä maassa kun on tapana, että suomalainen on säätyyn ja ammattiin katsomatta kirvesmies, niin huomasin minäkin vihdoin erehdykseni ja menin lähimpään kauppaan ostamaan kirveen ja sahan, Tolvanen kuvaili tuolloin Koti Postille.

Ja kuten valkokankaalta jo opimme, Rokka – tai siis Tolvanen – olivat yhtä ja samaa huumorimiestä:

– Kyllä kai nyt yksi suomalainen aina pari australialaista kirvesmiestä voittaa.



SYDNEY vaihtui pian Wollongongiin, ja samalla vaihtui jälleen Tolvasen titteli. Hän pestautui terästehtaalle varastokirjuriksi. Sydneyn eteläpuolella sijaitsevassa Wollongongissa vietetystä ajasta Tapiolla on jo paremmat muistot.

– Isä keskittyi perheeseen ja työntekoon. Hän oli hirveän isänmaallinen eikä koskaan puhunut Suomesta mitään negatiivista. Hän oli aktiivisesti mukana Suomi-Australia-seuran toiminnassa.

”Rokka” oli mukana perustamassa Wollongongin Suomi-Seuraa ja oli sen puheenjohtaja ensimmäisen toimintavuoden ajan. Sen jälkeen hänestä tuli seuran kirjeenvaihtaja ja Kaija-vaimosta sihteeri. ”Rokka” kävi myös viikoittain laulamassa kaupungin Eesti-seuran mieskuorossa. Äänialaltaan hän oli basso.

Wollongongissa syntyivät Tapion pikkuveljet Seppo ja Jorma, ja viisihenkiseksi paisunut perhe asui pienessä puutalon puoliskossa Corrimal Streetillä. Takapihalla oli isän tillimaa. Kaupungin upeista hiekkarannoista muodostui lasten lempipaikka, ja uimataidotkin harjaantuivat nopeasti.

– Asuimme vaatimattomasti paritalossa. Meillä oli kaksi huonetta, keittiö ja kylpyhuone, siinä oli koko perhe. Kyllä Australiassa on asiat muuttuneet paljon niistä ajoista.



AUSTRALIALAISEEN elämäntapaan kuuluu railakas juhlinta eikä tuoppiin tavata sylkeä. Koti Posti kuvaili elokuvajuhlien kosteita avajaisia Sydneyssä vuonna 1964, joiden kunniavieras Reino Tolvanen oli:

– Ja kovat olivat juhlat. Suoraviivaiseen australialaiseen tyyliin tarjottiin aterialla ainoina juomina olutta ja vodkaa, vaikka naisia­kin oli läsnä.

Kotimaassa kiersi huhuja, joiden mukaan Tolvasellekin oli alkanut maistua uuden kotimaan auringon alla. Tapio Tolvanen muistaa toisin.

– En usko, että hänelle sen enempää maistui kuin muillekaan siihen aikaan.

Australian Safari -kirjassa Tolvasen elämästä saakin varsin askeettisen kuvan. Perheen pää eli niukasti ja säästi rahaa seuraavaa tavoitettaan varten.

– Hän eli vaatimattomasti kuin kirkonrotta vaimon ja kahden pikku poikansa kanssa pienessä lautamökissä, jonka puolikkaasta, kaksiosta, hän maksoi 220 markkaa kuukaudessa, Pankola kirjoittaa.

– Hän ei ollut hankkinut edes autoa kuten muut siirtolaiset eikä hän ollut kiinnittänyt itseään velkoihin. Hän säästi yhä 700 markan varastomiehen palkastaan ja odotti pääsyä omalle alalleen.

Sinne päästäkseen Tolvasen oli jälleen kerran vietävä perheensä uuteen maahan.



TOLVASET lähtivät Sydneystä vuonna 1970. Shaw Savill -varustamon s/s Southern Cross -laiva vei heidät Perthin kautta kohti Durbania, Etelä-Afrikkaa. Liittovaltion pääkaupunkiin Pretoriaan oli avattu vakanssi, jollaista Australiassa ei ollut: maatalouskirjanpitotutkimuksen tutkimus- ja julkaisupäällikkö. Työn sai Tolvanen.

18 päivää kestäneen merimatkan aikana, keskellä Intian valtamerta, ”Rokka” lupasi tarjota jäätelöt sille, joka tiesi missä lähin maa oli.

– Karttakirjaankaan turvautuminen ei tuonut kenellekään himottua palkintoa, koska tuomarin mielestä lähin maaperä olikin suoraan kölin alla.

”Rokka” aloitti työt paikallisessa maataloushallituksessa. Tehtävät koostuivat maatalouden kannattavuuden tutkimisesta. Tapio Tolvanen muistelee lämmöllä isän kanssa vietettyä lapsuus- ja nuoruusaikaansa Etelä-Afrikassa.

– Rauhan mies hän oli, kotona ei ollut minkäänlaisia aseita. Hän ei pitänyt niitä järkevinä, hän kannusti aivojen käyttöön nyrkkien sijaan.

– Yhdessä käytiin kaupungin puutarhoissa, ja isä tunsi kaikki kasvit. Hän luetteli niiden latinankieliset nimet ulkoa.



ELINTASO oli uudessa kotimaassa toista luokkaa kuin Australiassa.

– Pretoriassa asuimme kerrostalossa. Äiti osti vasta isän kuoltua omakotitalon.

Tapio muistaa kouluajoiltaan tiukan kurin ja koulupuvut. Lapset kävivät englantilaista koulua, mutta puhuivat myös afrikaansia, maan pääkieltä. Kuuluisasta elokuvasta ei kotona perheen kesken juuri puhuttu millään kielellä, mutta Suomesta ja varsinkin Suomen historiasta sitäkin enemmän. Siihen aikaan ei ollut joka kodin tallennuslaitteita, joilla filmin olisi edes voinut katsoa.

– Tuntematon näytettiin Australian televisiossa tekstitettynä vuonna 1970, mutta me emme sitä silloin nähneet.

Ensimmäiset tv-lähetykset alkoivat Etelä-Afrikassa vasta 1976, joten kotona piti itse keksiä tekemistä.

”Rokka” oli innokas kortinpelaaja, ja perheessä vietettiin monet illat erilaisia tikkipelejä pelaten. Kaija oli tyytyväinen, että perheeseen oli syntynyt kolme uutta kortinpelaajaa, eikä hänen tarvinnut itse enää pelata.

– Kyllä hän kertoi joistain elokuvan tekemiseen liittyvistä asioista, mutta silloin olimme vielä niin pieniä, että paljon ei jäänyt mieleen.



TAPIO Tolvanen on vasta vuosia myöhemmin selvitellyt isänsä kuuluisaan elokuvarooliin liittyviä asioita.

– Kysyin kerran Åke Lindmanilta, mitä hän muisti Rokasta. Kuulemma isä oli jo aikanaan ymmärtänyt kuinka tärkeän roolin hän silloin teki.

Tolvanen teki ensiesiintymisensä valkokankaalla juuri Tuntemattomassa. Antero Rokan rooliin haettiin näyttelijää lehti-ilmoituksella, ja kiinnostuneita oli useita.

– Siihen haettiin persoonaa, ja isä osasi lisäksi Karjalan murretta.

Marraskuussa 1974 Tolvasten perhettä kohtasi suuri suru. Reino Tolvanen sai aivoverenvuodon kotonaan Pretoriassa. Oli maanantai.

– Hänet kiidätettiin sairaalaan. Torstaina hän sai uuden, aika massiivisen aivoverenvuodon, ja kuoli. Nykyään olisi ehkä pystytty tekemään enemmän, mutta silloin ei, Tapio Tolvanen miettii vakavana.



ISÄ haudattiin sukuhautaan Lappeenrantaan, jossa lepäävät hänen kaksi veljeään ja sisko.

– Luulen että häneltä jäi elämä vähän kesken. Hän olisi varmasti halunnut oman maatilan, sillä kasvitiede oli lähellä hänen sydäntään.

Vaimo Kaija osti omakotitalon ja piti Pretoriassa antikvariaattia vielä 76-vuotiaana. Veljistä Seppo jäi asumaan Pretoriaan, toinen veli Jorma asuu Australiassa.

– Minä muutin Suomeen vuonna 1986, Tapio Tolvanen kertoo.

Ennen ensimmäistä vierailua hän oli muodostanut Suomesta oman kuvan muun muassa Kiljusen herrasväen tarinoiden perusteella, joita vanhemmat olivat hänelle maailmalla lukeneet.

– Todellisuus oli sitten vähän erilainen, mutta Suomen luonto lumosi heti.

Porissa asuva Tapio Tolvanen katsoo perheensä kanssa Tuntemattoman yhä joka itsenäisyyspäivä. Hänen 21-vuotias poikansa ja 18 vuotta täyttänyt tyttärensä ovat myös löytäneet Suomen kaikkien aikojen katsotuimman elokuvan.

– Hekin ovat ylpeitä ukista.

Katso täältä kahdeksan legendaarista kohtausta Edvin Laineen Tuntemattomasta sotilaasta. Mukana on useita Rokan kohtauksia. Kohtaukset on nähtävillä sunnuntai-iltaan saakka.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt