Erikoishaastattelussa Stephen King: ”Bambi teki minusta kauhukirjailijan” - Viihde - Ilta-Sanomat

Erikoishaastattelussa Stephen King: ”Bambi teki minusta kauhukirjailijan”

Kirjoittaminen on Stephen Kingille kuin parisuhde. Vaikka houkutuksia tulee, pitää pysyä uskollisena kumppanilleen.

Stephen King on kaikkein menestynein kauhukirjailija.­

7.11.2015 7:30

Kirjailija Stephen King, 68, kertoo aloittavansa tarinan aina samalla tavalla.

– Kuvittelen paikan, mitä ihmiset ovat tekemässä ja miltä he kuulostavat. Alku on aina hankalaa, mutta kun pääsen vauhtiin, en malta lopettaa, Stephen King kertoo.

Alkuja – ja loppuja – on kauhukirjailijalle kertynyt tähän mennessä yli 70 valmistuneen teoksen verran. Tähän pystyäkseen täytyy todella nauttia ihmisten pelottelusta.

”Kun kirjoitan, en näe painajaisia”

Bambi-elokuva oli Kingin ensimmäinen kokemus kauhusta.­

Pelko kiehtoi Kingiä jo lapsena.

– Bambi oli ensimmäinen elokuva, jonka näin. Minusta se oli kauhutarina. Ensin valkohäntäpeuran emo kuolee. Myöhemmin sitä ammutaan ja se meinaa palaa metsäpalossa. Vaikka pelkäsin, olin innoissani tarinasta. Se teki minuun lähtemättömän vaikutuksen, rento ja hyväntuulinen King kertoo.

Enää hän ei pelkää juuri mitään.

– Prosessoin pelkoni kirjoittamalla. Kun kirjoitan, nukun hyvin, enkä näe painajaisia. Kirjoitustaukojen aikana näen paljon unia ja jotkut niistä ovat todella kummallisia.

Isä jätti perheen

Stephen King Pariisissa IS:n Kennedy-lehden kanssa 2013.­

King kasvoi äitinsä ja vanhemman veljensä kanssa. Hänen isänsä lähti omille teilleen, kun King oli kaksivuotias. Hän ei nähnyt isäänsä sen koommin.

– Minun on mahdoton spekuloida, millaista elämäni olisi ollut, jos olisin tuntenut isäni. Mielestäni minulla oli suhteellisen normaali lapsuus. Minulla oli vilkas mielikuvitus ja näin joskus painajaisia.

Uskonto väritti pojan lapsuutta, sillä hänen äitinsä kuului metodistikirkkoon.

– Kävimme sunnuntaisin kirkossa ja kesäisin osallistuin leireille, kuten muutkin naapuruston lapset. Kyseenalaistin kirkon ja järjestäytyneen uskonnon, kun pappi väitti, että katoliset joutuvat helvettiin. Tunsin katolisia ja tiesin, että he olivat samanlaisia kuin minä. Olen silti valinnut uskon Jumalaan.

”Join nuorena liikaa”

Carrie oli Kingin läpimurto kauhukirjailijana 1974.­

Rutiköyhä opiskelija tapasi Tabitha-vaimonsa Mainen yliopistossa. Heidän esikoisensa, Naomi-tytär syntyi 1970. Myöhemmin syntyi vielä kaksi poikaa. Joe ja Owen King ovat myös kirjailijoita; heistä vanhempi kirjoittaa nimellä Joe Hill.

Stephen ja Tabitha menivät naimisiin 1971.

– Kosin Tabithaa ennen nukkumaan menoa. Hän sanoi, että miettii asiaa yön yli. Aamulla hän vastasi myöntävästi. Hieman myöhemmin sain töitä opettajana ja hän oli myyjänä donitsikahvilassa. Ajattelin, että en eroa ikinä, vaikka mitä tapahtuisi.

Eikä liitto ole ollut aina helppo.

– Join nuorena liikaa. Huomasin ongelman, kun kaupunkiin tuli pullonkierrätyslaki. Kierrätysroskiksemme oli täynnä minun juomiani oluttölkkejä. Vaimoni joi lasin viiniä silloin tällöin.

Hohto-elokuva ei miellytä

Hohto-elokuva ei ole Kingin mieleen.­

Tabitha kannusti miestään kirjoittamaan Carrie-romaanin loppuun. Teinitytöstä, jolla on telekineettisiä kykyjä, kertova romaani julkaistiin vuonna 1974. Siitä alkoi Kingin ura maailmankuuluna kauhu-, draama- ja sci-fi-kirjailijana.

Sittemmin Kingin kirjoja on myyty yli 350 miljoonaa kappaletta, ja hänen tuotannostaan on tehty yli sata elokuvaa ja sarjaa. Kaikkiin hän ei ole tyytyväinen.

– Mielipiteeni elokuvasta The Shining – Hohto ei ole muuttunut. En pidä siitä. Se on visuaalisesti kaunis, mutta niin on Cadillackin ilman moottoria. Elokuva on kylmä eikä syytä hahmojen käyttäytymisen selitetä tarpeeksi hyvin.

Vuosikymmenen lopussa King siirtyi oluesta kovempiin aineisiin. Se vaikutti töihin.

– Kirjojeni taso laski. Kolkuttajat (The Tommyknockers, 1987) oli kammottava. Lopetin sen jälkeen päihteiden käytön. En silti kadu mitään, mitä olen julkaissut, sillä kaikki teokset ovat olleet tärkeitä niinä ajankohtina.

Kävi lähellä kuolemaa

Presidentti Barack Obama palkitsi Stephen Kingin valtion taiteilijamitalilla 2014.­

1999 King joutui pahaan auto-onnettomuuteen ja loukkasi päänsä pahoin.

– Melkein kuolin. Olen kiitollinen, että selviydyin ja kuntouduin. Pahat kivut kuitenkin jatkuivat vuosia ja se vaikeutti kirjoittamistani.

Monta vuotta Kingistä tuntui, että hänellä ei ollut enää mitään sanottavaa.

– Halusin jäädä eläkkeelle ja vetäytyä julkisesta elämästä. Sitten kuin ihmeen kaupalla aloin parantua. Kiinnostuin taas kirjoittamisesta. En kuitenkaan saa enää yhtä usein hyviä ideoita kuin 30 vuotta sitten.

Ja ideat, ne tulevat yllättäen. King ei kirjoita niitä ylös. Hyvät jäävät elämään.

– Nuorena minulla oli niin paljon ideoita, että pääni meinasi räjähtää. Silloin olin melkein vihainen, kun kirjoitin yhtä tarinaa, koska en voinut kirjoittaa toista, King muistelee.

– Kirjoittaminen on kuin olisi naimisissa. Vaikka olisi houkutuksia, pitää pysyä uskollisena.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?