Nämä kirjat saivat Jussi Niinistön kiinnostuksen heräämään: sotahistoriaa ja natsiupseerin salamurha

Julkaistu:

Kirjavinkit
Helsingissä on parhaillaan, 23.–25.10., käynnissä kirjamessut. Ilta-Sanomat kysyi ministereiltä, mitkä kirjat kiinnostavat heitä tänä syksynä eniten.

Puolustusministeri Jussi Niinistön valinnat: 

1. Laurent Binet: HHhH – Heydrichin salamurhan jäljillä (Gummerus)

– Kirjan sanotaan pakottavan pohtimaan historiankirjoituksen edellytyksiä, muun muassa sitä, miten monin eri tavoin tosiasioista voi kertoa. Historiantutkijan koulutukseni takia näkökulma kiinnostaa.


2. Mikko Uola: Eritahtiset aseveljet (Docendo)

– Sain juuri loppuun Mikko Uolan Eritahtiset aseveljet. Luin sen siksi, että sotahistoria kiinnostaa ja olen lupautunut haastattelemaan kirjailijaa Helsingin kirjamessuilla.

3. Jaakko Iloniemi: Maantieteelle emme mahda mitään (Docendo)

– Vuoroaan odottaa myös tämä. Sen luen ammatillisista syistä: puolustusministerinä haluan haasteita ja pohjaa puolustuspoliittiselle ajattelulle. Uskon, että vanha konkari Iloniemi osaa tämän.

Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Lenita Toivakan valinnat:

1. Hyeonseo Lee: Seitsemän nimen tyttö – Pakoon Pohjois-Koreasta (Otava)

– Kiinnostava nuoren naisen tarina ja puheenvuoro ihmisoikeuksien puolesta.


2. Sofi Oksanen: Norma (Like)

– Yksinkertaisesti ”must”. Aiemmat Sofin romaanit olen lukenut ja odotan rauhallista hetkeä lukea uusimman.

3. Anthony Doerr: Kaikki se valo jota emme näe (WSOY)

– Arvostelujen perusteella vaikuttaa houkuttelevalta tarinalta, sijoittuu sodan keskelle 30-luvulle. Vaikuttaa kirjalta, johon on helppo kiireisenkin tarttua vaikka pitkällä lennolla.

4. Katri Merikallio ja Tapani Ruokanen: Matkalla – Martti Ahtisaaren tarina (Otava)

–  Tässä maailman liian monien kriisien keskellä on hyvä lukea arvostetun rauhanrakentajan ajatuksia.

5. Outi Pakkanen: Helle (Otava)

– Syksyyn on mahduttava ainakin yksi dekkari, ja se on tietenkin Pakkasen uusin. Kotimaista laatujännitystä ja ihanaa kuvausta Helsingistä.

Elinkeinoministeri Olli Rehnin valinnat:

1. Ben Bernanke: The Courage to Act

– Yhdysvaltain keskuspankin Fedin entisen pääjohtajan muistelmat finanssi- ja velkakriisin ajalta. Etsin Bernankelta vastauksia kysymyksiin, miksi Yhdysvallat elpyi ennen kuin Eurooppa – siellä rahoitussektorin remontti tehtiin nopeammin – ja mitä oppia finanssikriisin hoidosta pitää ottaa jatkoa varten, jotta samat virheet vältetään.

2. Günther Grass: Grimmin sanat (Teos)

– 1900-luvun Euroopan tinkimätön kronikoitsija leikittelee saksan kielen etymologialla ja Saksan historian käänteillä ja työstää ohessa muistelmiensa kolmososan.


3. Raija Oranen: Hirmuinen mies (Teos)

– Paasikiveä pitää lukea aina, etenkin näinä hirmuisina aikoina. Päiväkirjat ja Polvisen elämäkerta ovat tuhtia tavaraa, mutta niin on myös Orasen elämänmakuinen ja historiantajuinen popularisointi, parasta Paasikiven dramatisointia sitten Sodan ja rauhan miehien.

4. Erkki Alaja: Bollis – Stadin futiksen pyhätön 100-vuotinen historia (Teos)

– Alaja on armoton tarinankertoja, joka saa Bolliksen ja futiksen elämään. Seuraavaksi lukulistallani on Jari Litmasen Kymppi, joka toivottavasti kuluu kansan käsissä samalla tavalla kuin Teemu Selänteen elämäkerta, joka oli viime vuoden myydyin tietokirja – ihan vain jotta Suomi osoittaa olevansa eurooppalainen sivistysmaa.

5. David Lagercrantz: Se mikä ei tapa (WSOY)

– Kun on lukenut kaikki Stieg Larssonin Salanderit ja Henning Mankelin Wallanderit, ei tätä ole helppo ohittaa kirjakaupassa. Jos jatko-osa on edes puoliksi yhtä rankka kuin Millennium-trilogia, niin täyttää tehtävänsä. Luen tätä ruotsiksi, jotta tuntuma säilyy.

Kunta- ja uudistusministeri Anu Vehviläisen valinnat:

1. Sofi Oksanen: Norma (Like)

– Kirja odottaa yöpöydälläni. Oksaselta ei ole tullut muutamaan vuoteen teoksia, joten tartun innolla Normaan. Puhdistus oli aikanaan minulle järisyttävä lukukokemus, joten odotukset uutuuteenkin ovat korkealla.

2. Leena Lehtolainen: Surunpotku (Tammi)

– Lehtolainen on helppoa luettavaa, mutta se ei tarkoita, että tematiikka olisi kevyttä. Maria Kalliot ovat olleet suosikkejani. Diggaan Lehtolaista myös, koska hän on Pohjois-Karjalasta Outokummusta.

3. Helena Ruuska: Eeva Joenpelto. Elämän kirjailija (WSOY)

– Kiinnostuin kirjasta luettuani arvostelun. Joenpelto oli tuottelias kirjailija, mutta tänä päivänä häntä luettaneen vähän. Minua kiinnostaa hänen persoonansa.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt