Oopperadiiva paljastaa elämäkerrassaan: Neljä vuotta kestänyt sivusuhde

Taru Valjakka kertaa elämäkerrassaan uransa tähtihetkiä sekä avaa yksityiselämänsä ovia.

Taru Valjakan, 77, elämäkerta julkistettiin syyskuun puolessa välissä.

27.9.2015 8:57

Sopraano Taru Valjakan, 77, elämäkerta Suurin kaikista on laulu (ntamo) julkistettiin syyskuun puolivälissä.

Marja Ahonalan kirjoittamassa teoksessa käydään läpi oopperalaulajan uraa ja yksityiselämää.

Taru Valjakka eli 1970–80-luvuilla uransa kulta-aikaa. Hän oli Suomen Kansallisoopperan tähti, joka kiersi ahkerasti esiintymässä myös kansainvälisillä lavoilla. Huippuhetki tulee etsimättä mieleen: Punainen viiva -ooppera New Yorkin Metropolitanissa vuonna 1983.

Salin akustiikka oli niin hyvä, että Riikan roolin kuiskauksetkin kuuluivat salin perälle asti.

– Kun olin viimeisen kuiskauksen sanonut, tuli aivan hiljaista. Sitä kesti ainakin minuutin ajan ja mietin, että mihin ryömin piiloon, kun ei ole lavalla edes flyygeliä, Valjakka muistelee.

– Sitten se repesi, aplodit. Ja niitä kesti usean minuutin ajan.

Vaikka taiteilijaelämä oli kurinalaista, yksityiselämän puolella oltiin vapaamielisempiä. Valjakka paljastaa kirjassa avioliittonsa Risto Valjakan kanssa olleen avoin: molemmille puolisoille suotiin yksityiselämä, josta toinen ei kysellyt.

Taru ja Risto Valjakan avioliitto oli avoin suhde.

Oopperatähdellä oli neljä vuotta kestänyt rakkaussuhde puolalaiseen pianistiin Jerzy Marchwinskyyn. Suhde alkoi salama­ihastumisella Marchwinskyn säestäessä Valjakkaa vuonna 1967 Rio de Janeiron laulukilpailuissa.

Marchwinsky oli jopa kosinut Valjakkaa, mutta tälle oli aina selvää, että perhettään hän ei hylkää. Pariskunta tapaili konsertoidessaan yhdessä. Välissä saattoi kulua jopa vuosi, etteivät he tavanneet lainkaan, ja lopulta suhde kuivui pois.

Valjakka paljastaa kirjassa olleensa avioliittonsa aikana neljä vuotta suhteessa pianisti Jerzy Marchwinskyn kanssa. Aviomiehensä kanssa Valjakalla oli sopimus, että molemmilla oli oma yksityiselämänsä, eikä suhteesta koskaan puhuttu.

Paluu syrjähyppyyn kirjaa tehdessä oli Valjakalle vaikeaa.

– Jos tahtoi unohtaa, oli jo unohtanut, kiitollisesti, hän toteaa hetken hiljaisuuden jälkeen.

Loistokkaan uran Suomen Kansallisoopperassa katkaisi eläkkeelle jääminen 50-vuotiaana. Se oli talon tapa naissolistien suhteen.

– Se oli psyykkisesti vaikeaa, yhtäkkiä keikat loppuivat. Luulivatko kaikki, että yhtäkkiä en osannut laulaa enää ollenkaan? Minut tehtiin väkisin äänettömäksi, vaikka olin hyvässä laulukunnossa, Valjakka kuvailee.

Jääminen pois lavoilta johti masennukseen. Valjakka kertoo sen kestäneen vuoden verran, mutta sitten laulaja päätti itselleen ominaiseen tapaan ottaa ohjat omiin käsiinsä.

– Ajattelin, että pitää itse järjestää itselleen keikkaa. Lähdin luottourkurini kanssa esiintymään ympäri Suomea. Tarjosin sittemmin itseäni vierailevaksi tähdeksi Suomen Kansallisoopperaan, ja sekin järjestyi, Valjakka hymyilee.

Ura jatkui vielä pitkään. Viimeisen roolinsa Suomen Kansallisoopperassa Valjakka lauloi vuonna 2007.

Nyt Valjakka viettää tyytyväisenä elämää, jossa saa omistautua itselleen. Loistoaikojen 200-neliöinen Bulevardin-asunto on puolison kuoleman jälkeen vaihtunut pienempään asuntoon Töölössä. Siellä Valjakka tapaa ystäviään, lapsiaan ja lapsenlapsiaan.

– Tämä on luksusta, hän huokaisee onnellisena.

Luksusta osaa arvostaa vaikeiden vuosien jälkeen. Valjakan puoliso sairastui Alzheimerin tautiin ja menehtyi vuonna 2007. Sairaus vei viimeisinä vuosina paitsi muistin, myös puheäänen. Tilalle tuli huuto.

– Se jätti minulle trauman kovasta äänestä. Siitä kärsin vieläkin, Valjakka toteaa vakavana.

Viimeiset kolme vuotta Valjakka toimi miehensä omaishoitajana. Kun miehen puhe lakkasi, Valjakka huomasi tämän kuitenkin kykenevän laulamaan.

– Minä narrasin hänet laulamaan samoja lauluja, joita kavereiden kanssa olivat laulaneet. Kun unohdin sanat, kysyin häneltä, että mites ne meneekään. Hän sitten lauloi ne, ja vielä italiaksi!

Suurin kaikista, tälläkin kertaa, oli siis laulu.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?