Portsarit avautuvat yöelämän nurjasta puolesta uutuuskirjassa: ”Otsaani lyötiin pyssyn piippu ja toinen kaveri oli kirveen kanssa vieressä”

Julkaistu:

ovimiehet
Portsarit kertovat arjestaan uutuuskirjassa.
Pitkään alalla olleet portsarit kertovat uudessa Yön sankarit – Kasvoja punaisen köyden takaa -kirjassa tarinoita ja kokemuksiaan suomalaisesta yöelämästä. Tositarinoita tappeluista, tappouhkauksista ja laittomista päihdeaineista ovimiehille on kertynyt runsaasti, joten kirjassa on rajujakin käänteitä portsareiden arjesta.

Teemu Potapoffin ja Julius Konttisen kokoama kirja ilmestyy tänään, ja siinä 15 pitkän linjan ovimiestä ympäri maata kertoo kokemuksistaan. Yhtenä ovimiehenä tarinansa kertoo myös räppäri Cheekin veljenäkin tunnettu Jere Tiihonen, sekä suomalaisen kamppailu-urheilun legenda Juha Tuhkasaari ja Hyvinkään ampumistapauksen yhteydessä hengenpelastusmitalilla palkittu Ville Manninen.

– Ikävä sanoa, mutta arvostus portsarin ammattikuntaa kohtaan vaihtelee paljon tuloluokan mukaan. Parempituloiset ihmiset, jotka käyvät vähän paremmissa paikoissa, osaavat arvostaa portsaria hieman eri tavalla kuin asiakkaat, jotka käyvät ei niin tasokkaissa paikoissa, joissa vahtimestari nähdään enemmänkin ärsykkeenä, vuodesta 2009 Helsingissä työskennellyt Antti Halonen, 28, sanoo kirjassa.

Halonen kertoo joutuneensa ammattinsa vuoksi vierailemaan käräjäsalissa jopa 8-12 kertaa.

– Ensimmäinen kerta jännitti ihan saatanasti ja luulin, että urani loppuu siihen. Kaikki lähti siitä, kun The Clubin sisätiloissa oli tappelu, johon menin väliin. Nujakan jälkeen poistimme nuoren kaverin, jota poistaminen harmitti niin paljon, että hän meni ja teki yökerhoa vastapäätä passissa olleelle poliisipartiolle ilmoituksen syyttäen, että olin hakannut häntä. Siitä se rumba sitten lähti.

Myös vuodesta 1982 alalla ollut Pentti Loikkanen, 52, on ollut ammattinsa puolesta lukuisia kertoja käräjillä.

– Jossain vaiheessa päätin, että tähän täytyy tulla stoppi. Vaikka ei olisi millään tavalla syyllinen tapahtumiin, niin siellä sitä taas oltiin joko syytettynä tai todistajana. Se oli ajan ja rahan haaskaamista. Minulla oli aikoinani brutaali tapa: asiakkaan lyötyä minua otin siitä lyövästä kädestä kiinni ja naksautin jonkin sormen sijoiltaan tai poikki. Sillä kädellä ei sitten vähään aikaan pyyhitty persettä. Halusin aina kuitata lyömisen jollakin tapaa, mutta en halunnut koskaan lyödä. Päätin sitten, että näiden pitää loppua, koska aina tuli niin syyllinen olo, varsinkin siellä käräjillä. Tuntuu, että siellä istuvat ihmiset eivät koskaan käy ravintoloissa eivätkä näe sitä kokonaisuutta. Kun vahtimestari joutuu käyttämään voimaa, niin silloin on varmasti tapahtunut jotain. Mielestäni vahtimestareilla pitäisi olla oikeudessa enemmän suojaa tällaisissa tapauksissa. Viranomaisilla ei ole mitään käsitystä siitä, millaista vahtimestarin työ oikeasti on.

Portsarit kertovassa kirjassa joutuvansa usein kohtaamaan työssään uhkaavia tilanteita, väkivaltaa ja jopa tappouhkauksia.

– 1990-luvun alussa sattui tilanne, josta en uskonut selviäväni hengissä. Olin yksin töissä ja värjöttelin erään helsinkiläisen lähiökuppilan ovella. Oli hiljainen talvi-ilta ja kymmenen astetta pakkasta, kun otsaani lyötiin pyssyn piippu ja toinen kaveri oli kirveen kanssa vieressä. Siinä vaiheessa mietin, että tämä työ ei ole tällaisen arvoista. Olin tuolloin nuorempi ja kokemattomampi vahtimestari ja käytökseni oli ärsyttänyt paikalle osunutta mieskaksikkoa. Ilmeisesti olin liian ylimielinen heitä kohtaan ja alleviivasin sanomisiani voimasanoilla. Toinen miehistä veti housunkauluksestaan ysimillisen, teki latausliikkeen ja painoi aseen piipun otsaani. ”Kerran vielä! Sano kerran vielä!” Siinä piti muutama sekunti miettiä, mitä päästäisi seuraavaksi suustaan. Totesin heille: ”Jos tapatte minut, pitkälle ette pötki.” Sen jälkeen tilanne alkoi laueta. He tajusivat, että jäisivät kiinni, vuodesta 1987 lähtien alalla ollut Marko Somero, 46, kertoo, ja toteaa samalla, ettei meininki ravintoloissa ole enää yhtä rajua.

Myös Ari Kaunismäki muistelee kirjassa rajua tapausta, joka sattui Helsingin Pitkänsillanrannassa ennen sijainneessa ravintolassa.

– Musiikkimaratonissa sattui tapaus, missä puukko otettiin esiin ja hyökkäys kohdistui minuun portsarina. Olin Liukkosen Karin kanssa ovella, kun kaksi kaveria oli tulossa väkisin sisälle. Pyysin Karia katsomaan selustaani. Ovi lävähti auki ja samalla potkaisin toista kaveria päähän. Potku osui nappiin ja kaveri rojahti maahan. Kari varmisti, ettei kundilla ollut mitään kättä pidempää. Sillä hetkellä, kun joku sanoo ”mä tapan sut!” ja kädessä on iso puukko, niin kyllä se vähän jännittää. Tämä kyseinen kaveri osasi jotain kamppailulajeja, näin sen käytöksestä ja liikkeistä. Toinen, puukkoa kantanut tyyppi, yritti tulla kohti, mutta onneksi lyöntini osui niin hyvin, että kundi pötkähti siihen. Jouduin tietenkin oikeuteen, josta tuli 10 000 markan korvausvaade. Siitä kuitenkin annan sille puukkokaverille isot arvostukset, että hän soitti jälkikäteen ja sanoi tajuavansa, kuinka tapaus meni oikeasti: ”Eiköhän unohdeta nämä saatavat.”

Kirjaan haastatellut portsarit ovat lähes yhtä mieltä siitä, että raskasta työtä tekevien ovimiesten työtä ei juurikaan arvosteta.

Yön sankarit – Kasvoja punaisen köyden takaa (Docendo) ilmestyy tänään 2. syyskuuta.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt