Kommentti: Turistien ansiosta maailma tulee luoksemme - Viihde - Ilta-Sanomat

Kommentti: Turistien ansiosta maailma tulee luoksemme

Kati Tervo kirjoittaa, ettei Suomessa ymmärretä turismin kaikkia mahdollisuuksia.

16.8.2015 9:45

Rakastan turisteja. Olen itsekin silloin tällöin turisti ja arvostan, jos saan hyvää palvelua ja kohtelua vieraassa maassa. Matkamuistoina kotiin lähtee kaikenlaista koettua ja nähtyä, pieniä merkityksellisiä tilanteita ja paikallinen makuelämys. Kaikki kotioloista poikkeava jää parhaiten mieleen.

Saksalaispariskunta levittää karttansa auki helsinkiläiskorttelin kulmalla. Tekisi mieli auttaa, mutta kyllä he selviävät. Neuvon risteilyturisteja, kun he kysyvät, missä päin keskusta sijaitsee. Toivon heidän ymmärtävän, että Kolmen sepän patsasta ympäröivät korttelit muodostavat keskustan. Se on siinä. Ei meillä täällä tämän kummempaa ole. Jos eksyy keskustan ulkopuolelle, alkaa pusikko ja metsä. Sinne on parempi ottaa eräopas mukaan.

Katsoin Yleisradion Elävästä arkistosta ohjelman vuodelta 1970. Se kertoi luksusturistien viiden tunnin risteilyvierailusta Helsingissä. M/s Renaissancesta Katajanokalle rantautui matkailijoita Ranskasta, Yhdysvalloista ja Saksasta. Moni heistä oli suunnitellut haavelomaansa vuosia.

Yli neljässäkymmenessä vuodessa kiertoajelukohteet eivät ole muuttuneet: Senaatintori, Kauppatori, Temppeliaukion kirkko, Sibelius-monumentti. 1970-luvun alussa ihasteltiin myös Otaniemen teknologiakylää ja Tapiolan puutarhakaupunkia. Haastatellut olivat hyvin kohteliaita, erityisen tyytyväisiä he olivat Kalastajatorpalla nauttimaansa lounaaseen ranskalaisen viinin kera. Viiden tunnin pyrähdys onnistui. Mitä muut meistä ajattelevat, oli kyseisen ohjelman teon lähtökohta. Hohhoijaa, tämä on loputonta.

Tuntuu alakuloiselta. Tänne ei ole syntynyt uutta tähtikohdetta. Ihan ei ole mennyt perille se, että turismi on tuottoisa ja paljon ihmisiä työllistävä elinkeino, jos se oivalletaan ja hoidetaan hyvin. Neljäkymmentä vuotta sitten Senaatintorin laidalla oli vain yksi kiertoajelubussi, tänään niitä oli 20. Risteilyaluksia kävi kesäkuussa 63 ja niissä matkusti 100 000 henkeä. Sibelius-monumentin teho on ajansaatossa hälvennyt, Tapiolaan ei kai kuljeteta turisteja enää ollenkaan. Sään varaan ei Suomessa kannata rakentaa mitään. Tarvitaan houkuttelevia sisätiloja, vetovoimaisia museoita, erilaista ravintolakulttuuria ja musiikkitapahtumia.

Onhan meillä luonto, joka on ollut olemassa meistä riippumatta jo melko kauan. Kunhan sitä suojelemme, se on jotain ihmeellistä ja näytettävää. Muumeilla ja joulupukilla ei loputtomiin tänne houkutella väkeä.

Elokuussa kuulen kaduilla ja ratikassa saksaa, ranskaa, italiaa, venäjää, englantia, arabiaa, japania, kiinaa ja savoa. Se piristää. Tuntuu kuin maailma tulisi luokseni. Niinhän se tuleekin, hetkeksi. Tungeksimme kuumassa ratikassa. Kävijät huokaavat ja hämmästelevät Uspenskin katedraalia ja tuomiokirkkoa. Kaikki mitä he näkevät on heille ainutkertaista.

Sen mitä turisti muistaa matkasta, ei tarvitse olla suuren suurta. Leningradilaisessa Berjozka-myymälässä tuli muiden kanssa erimielisyyttä siitä, mihin suuntaan piti kävellä päästäksemme takaisin hotelli Europeiskajaan. Harhailin räntäsateessa kauan. Vastaantulijat puhuivat vain venäjää. Hätäännyin ja toistelin samanikäiselle tytölle Nevski-prospektia. Hän veti minut mukaansa täpötäyteen bussiin ja tuuppasi lempeästi ulos oikealla pysäkillä. En unohda niitä kasvoja enkä sitä, miltä hänen takkinsa kangas tuntui.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?