Hurmuri vailla vertaa – lue tähtinäyttelijä Tauno Palon tarina! - Viihde - Ilta-Sanomat

Hurmuri vailla vertaa – lue Tauno Palon tarina ja katso kuvat vuosien varrelta!

Tauno Palo oli kolmen vuosikymmenen ajan Suomen suosituin näyttelijä, joka esiintyi 65 elokuvassa. Ura alkoi kuitenkin aivan muualla – laboranttina.

Tauno Palo esitti naistenmiestä, luutnantti Engelbert von Leijoncronaaa historiallisessa romanssissa Kaivopuiston kaunis Regina vuonna 1941.­

9.8.2015 10:09

Kaikkien aikojen elokuvatähti. Hurmuri vailla vertaa. Tauno Suuri.

Tauno Paloa (1908–1982) on kutsuttu monilla nimillä, aina kehuen, eikä syyttä. Vuosien 1931–1961 välissä hän ehti tehdä kaikkiaan 65 elokuvaa, ja suurin piirtein saman ajan hän oli myös kaikkein suosituin suomalainen elokuvanäyttelijä, joka yhä kuolemansa jälkeenkin on usein tullut ykkössijalle suosikkiäänestyksissä.

Kulkurin valssissa (1941) nähtiin Palon bravuurirooli kulkuriksi naamioituneena paronina.­

Suosio on näkynyt erityisen hyvin rakastetusta romanttisesta musiikkielokuvasta Kulkurin valssi (1941), joka edelleen on elokuvateattereiden katsojamäärissä mitattuna Suomen kaikkien aikojen toiseksi menestynein elokuva. Edelle menee vain Tuntematon sotilas (1955) – jossa siinäkin Palo nähtiin yhdessä roolissa majuri Sarastienä.

”Vaatimaton miehekäs, miellyttävä sankari”

Palon ensimmäinen elokuva Jääkärin morsian oli valmistunut tasan vuosikymmen aiemmin. Kun Sam Sihvon laulunäytelmään perustuva romanttinen jännäri tuli ensi-iltaan huhtikuussa 1931, näyttelijä oli vasta 22-vuotias ja käytti yhä alkuperäistä nimeään Tauno Brännäs.

Elokuvakriitikot olivat kiinnostuneempia Jääkärin morsiamen naistähdistä Hanna Tainista ja Ella Erosesta, mutta myös Palon debyyttirooli sai maininnan. Helsingin Sanomien arvostelija kuvaili uutta löytöä ”vaatimattoman miehekkääksi, miellyttäväksi sankariksi”.

Elokuvakriitikot olivat kiinnostuneempia Jääkärin morsian -elokuvan naistähdistä kuin Tauno Palosta vuonna 1931. Taunon vastanäyttelijänä oli Hanna Taini.­

Yhtä hyvin nuoresta herra Brännäsista olisi kuitenkin voinut tulla laborantti. Kansakoulun neljään luokkaan jättänyt innokas urheilija oli kyllä näytellyt koulunäytelmissä, mutta vuonna 1923 hän sai yhdeksän vuotta jatkuneen pestin Puolustusvoimilta: ensin lähettinä, sen jälkeen kemiallisen laboratorion ylimääräisenä avustajana ja preparaattorina.

Nuoren Taunon ura näyttelijänä alkoi kaveripiiriin kuuluneen Toimi Malisen innostamana 1927 rinta rinnan varsinaisen työn kanssa: päivisin hän työskenteli laboratoriossa Taivallahdessa ja Harakan saaressa, iltaisin esiintyi Sörnäisten työväen näyttämöllä.

Pikahäät keskellä työpäivää

Iltatyö tutustutti hänet myös näyttelijä Sylvi Sakkiin, jonka kanssa hän kihlautui 1928. Avioliitto solmittiin elokuussa 1934, kun Palo työskenteli jo Kansallisteatterissa – vihkiminen hoitui päiväharjoitusten ja illan ensi-illan välissä. Poika Pertti syntyi jo marraskuussa 1934 ja Martti marraskuussa 1943.

Perhepotretti 1930-luvulta.­

Nuoruusvuodet eivät olleet pelkkää riemua: kesällä 1928 Taunon isoveli, 24-vuotias keskisarjan nyrkkeilijä Gösta Brännäs päätyi voimakkaiden pääkipujen vuoksi tekemään itsemurhan. Palon tunteneet ovat kertoneet, ettei hän koskaan päässyt yli ihailemansa veljen kuolemasta.

Toisaalta juuri Göstan menetys syvensi Taunon ja Sylvin suhdetta, kun jälkimmäinen tuli vaikealla hetkellä ystävänsä tueksi.

Näyttelijätähti nimensä suomentaneesta Tauno Palosta tuli 1930-luvulla, mutta siitä ei ollut niinkään kiittäminen Kansallisteatteria, jossa hän aloitti 1932, vaan elokuvia.

Ihanat naiset Palon rinnalla

Sopimus Suomi-Filmin kanssa antoi hänelle neljännessä elokuvassa, romanttisessa hupailussa Kaikki rakastavat (1935), ensimmäistä kertaa vastanäyttelijäkseen Ansa Ikosen. Ihan kuin kaksikon tulevia töitä ennakoiden komedia alkoi ravintolakohtauksella, jossa heidän esittämänsä Sirkka ja Arvo luovat suunnitelmia tulevaa yhteistä kesää varten – ihan kuin olisivat aina kuuluneet toisilleen.

Yhteisen kemian huomasivat muutkin: seuraava elokuva, romanttinen komedia Vaimoke (1936), räätälöitiin alusta alkaen Taunon ja Ansan yhteisten kohtausten varaan.

Kaikkiaan kaksikko teki 12 yhteistä elokuvaa. Vaikka heidän esittämänsä hahmot eivät kaikissa elokuvissa päätyneet yhteen, Taunosta ja Ansasta tuli käsite, suomalaisen elokuvan ylittämätön ykköspari.

Kulkurin valssi 1941. Ansa Ikosen esittämä neito saa kulkurilta kukan tietämättä, että tämä on valeasuinen paroni.­

Unohtaa ei sovi Palon elokuvia muidenkaan keskeisten naisnäyttelijöiden kanssa: Helena Karan kanssa Palon tiet kohtasivat räiskyvästi muun muassa elokuvissa Valkoiset ruusut (1943) ja Rosvo-Roope (1949), ja Anneli Saulin tähteys alkoi heidän yhdessä tekemästään melodraamasta Hilja – maitotyttö (1953).

Liki yhtä tärkeään asemaan kuin Ansa hänen elokuvaurallaan kohosi Regina Linnanheimo, jonka kanssa Palo teki kaikkiaan kymmenen elokuvaa. Merkittävimmiksi osoittautuivat historiallinen romanssi Kaivopuiston kaunis Regina (1941) sekä seikkailukomedia Herra ja ylhäisyys (1944).

Ikosen ja Linnanheimon erilaiset olemukset tähtinä leimasivat myös heidän elokuviaan Palon kanssa: ”Karkeasti määritellen tähtipari Ansa & Tauno edusti rakkautta ja Regina & Tauno erotiikkaa”, tiivisti Sisko Rytkönen teoksessaan Ihanat naiset kankaalla (2008).

Sivuosissa näyttämöllä

Jättisuosio valkokankailla jarrutti kuitenkin Palon uraa näyttämöllä. Kansallisteatterissa hän sai vain sivuosia 1930-luvun loppuun saakka.

Nyrpistelyn syynä oli ajan henki: elokuvanäyttelijät eivät saaneet teatteritaiteen edustajilta kovin suurta arvostusta, sillä kameratyöskentelyyn katsottiin riittävän sopusuhtainen ulkonäkö. Palon kaltaisten komeiden siloposkien pelättiin vievän Kansallisteatterilta uskottavuutta.

Tähti ei kuitenkaan luovuttanut, vaan painoi töitä entistä kovemmin. Kesälomilla Palo filmasi usein elokuvien ulkokuvauksia, ja näytäntökaudella hän luovi teatterin päiväharjoitusten ja iltaesitysten sekä aamu-, päivä- ja yökuvausten välillä.

Kasarmin tytär -elokuvassa Taunolla oli vain sivurooli (1954).­

Elokuvissakaan Palon ei tarvinnut tyytyä pelkkien romanttisten sankareiden osiin. Esimerkiksi torstaina TV1:llä esitettävässä sotilasfarssissa Kasarmin tytär (1954) Palolla on pelkkä sivurooli majurina.

Niskavuori-elokuvat esittelivät vakavan puolen

Oman kokonaisuutensa hänen urallaan muodostavat vuosina 1938–1957 valmistuneet neljä Niskavuori-elokuvaa, joissa Palo näytteli traagisia rooleja Niskavuoren Juhanina ja Aarnena.

Niskavuoren naiset 1938, Tauno Palo ja Sirkka Sari.­

Ikääntyminen toi repertuaariin paljon myös sellaisia rooleja, joissa hän pääsi repimään hajalle omaa tähtikuvaansa. Valkoisissa ruusuissa Palo näytteli kirjailijaa, joka laiminlyö häneen rakastunutta nuorta naista, ja viimeisessä elokuvassaan Tulipunainen kyyhkynen (1961) kirurgia, joka ahdistuu nähdessään vaimonsa suutelevan toista miestä.

Kepeämmissä rooleissa Palo saattoi yhtä hyvin heittäytyä vaikka hölmöksi professoriksi, kuten Professori Masassa (1950).

– Tauno oli harvinaisen tunneherkkä ihminen, joka pystyi hallitsemaan tunneilmaisunsa ja käyttämään sen näyttämöllä ja filmissä, arvioi Paloa ohjannut Matti Kassila Ilta-Sanomille lokakuussa 2008.

Rosvo-Roope-elokuvassa Tauno Palo näytteli Kirsti Ortolan rinnalla 1949.­

Omassa elämässään tähti oli rakastunut 1940-luvun lopussa Kansallisteatterin 16 vuotta nuorempaan kollegaansa Kirsti Ortolaan, vaikka hän oli yhä Sylvin kanssa naimisissa. Suhteesta syntyi poika Jukka-Pekka elokuussa 1954. Isyytensä Palo tunnusti 1957. Avioliiton Tauno ja Kirsti solmivat 1962.

Ura jatkui televisiossa

Suurten filmistudioiden kaatuminen 1960-luvun taitteessa ei sysännyt Paloa syrjään töistä. Elokuvauran perään hän näytteli 15 televisioelokuvassa – esimerkiksi Strind­bergin kuningasnäytelmän vuoden 1969 tv-versiossa Kustaa Vaasaa.

Kansallisteatterista Palo jäi eläkkeelle 64-vuotiaana vuonna 1973. Kun hän kuoli toukokuussa 1982, Helsingin Sanomien kriitikko Kirsikka Siikala (myöh. Moring) kirjoitti muistokirjoituksessaan ”Suurten Näyttelijöiden” aikakauden olevan takanapäin:

”Viimeisiä heistä oli Tauno Palo.”

Tauno Palo ei unohdu.­

Tauno Palo -elokuvat ensi viikolla TV1 klo 13.10:

Tukkijoella, tiistai 11.8.

Koskenkylän laulu, keskiviikko 12.8.

Koskenlaskijan morsian, torstai 13.8.

Kanavan laidalla, perjantai 14.8.

Suomi-elokuvan legendat -juttusarja päättyy IS Tv-lehdessä. Lue aiemmin ilmestyneet osat alta!

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?