Kirjailija Kati Tervo kokeili nuorena huumeita: ”Hasis aiheutti pelkotiloja” - Viihde - Ilta-Sanomat

Kati Tervo kokeili nuorena huumeita: ”Hasis aiheutti pelkotiloja”

Kati Tervo kertoo, mitä hänen nuoruudessaan tapahtui, kun kotitalo jäi ilman vanhempia.

4.4.2015 14:14

Kun vanhemmat palaavat viikonlopun vietosta mökiltä kaupunkiin, koti on ryövätty ja paikkoja sotkettu. Mummon perintöpeili on särjetty. Takkaan on pissattu, on tanssittu pianonkoskettimilla rapaisilla tennareilla ja yrjötty valkoiselle sohvalle. Taulutelevisio ja lapsen älypuhelin on kähvelletty.

Luin uutisista lasten käsistä ryöstäytyneistä bileistä Uudellamaalla. Palasi karvaasti mieleen hurja nuoruus, kun jengiä virtasi meille isän ja äidin lomaillessa ulkomailla. Pirskeet olivat päättyä katastrofiksi, mutta onneksi ensimmäisissä juhlissa katosi vain vodkapullo jääkaapista ja isän työpöydän vetolaatikosta ”Suomi 50 vuotta” -itsenäisyysvuoden juhlarahat.

Uskouduin äidille, ja hän hankki Alkosta uuden viinapullon kaappiin ennen kuin isä kaipasi sitä. Juhlarahojen katoamista ei ehditty yhdistää bileisiini, koska aikaa vierähti ennen kuin asia huomattiin. Pääsin säikähdyksellä.

Kuusikymmentäluvun lopulla tieto bileistä levisi lankapuhelimella ja viidakkorummulla. Se kävi silti äkkiarvaamattomasti. Tuolloin nuorisolla oli kolme ongelmaa: vapauden puute, liika vapaus ja sen riistäytyminen käsistä. Alkoholia ja huumeita saatiin aina, jos niitä hinguttiin. Pää piti saada sekaisin. Moni kokeili ja maisteli salaa viiniä neljätoistavuotiaana. Join ensi kertaa puolilasillista Porvoon lankkua ja tulin siitä hillittömään hiprakkaan. Kierin pitkin lattioita ja hihitin. Tytöt saivat hepulin ja pojat alkoivat koheltaa.

 Itsekin kokeilin hasista. Se aiheutti aistiharhoja ja pelkotiloja pitkäksi aikaa. Ilmapiiri yllytti kokeiluun.

Huumeet ilmestyivät Tapiolan raitille samaan aikaan kuin Kommunistinen manifesti. Tunsin ja tiesin monia tyyppejä, joitten mielestä nämä kaksi asiaa kuuluivat yhteen. Luettuani manifestin en siitä juuri mitään ymmärtänyt. Hippeiltiin ja parannettiin maailmaa. Oli fantastista rakastaa kaikkia ihmisiä ja uskoa kukkien vallankumoukseen. Katseltiin maailmaa vaaleanpunaisten linssien läpi.

Kun taas kerran omakotitalomme jäi valvontaani ja täyttyi kuokkavieraista, pelkäsin jonkun kuolevan huumeisiin niin kuin ihailemani Janis Joplin tai Jim Morrison. Kutsumaton vieras kävi ylikierroksilla. Tällä narkkarilla veresti silmät ja kokaiini oli sinerryttänyt ikenet. Hän esitteli veistään keittiössä, pyöritteli sen terää äidin uudella kerniliinalla.

Kukkien vallankumous vaihtui kaahailuun ja rajojen kokeiluun usein kohtalokkain seurauksin. Itsekin kokeilin hasista. Se aiheutti aistiharhoja ja pelkotiloja pitkäksi aikaa. Ilmapiiri yllytti kokeiluun. Valistus ja järki laahasivat jäljessä.

Vanhemmat matkustelivat tuohon aikaan vuosittain Euroopassa ja jättivät minut kotimieheksi. Asustelin parikin viikkoa yksin. Se oli mahtavaa, mutta pelottavaa ja vastuullista. Jälkeenpäin olen ihmetellyt, miten vanhempani uskalsivat jättää alaikäisen itsekseen. Väitin tietysti heille pärjääväni. Poliisia ei sentään naapurit joutuneet koskaan hälyttämään paikalle, muttei sekään vaihtoehto kovin kaukana ollut.

Yksinäinen nuori nauttii, kun autio koti täyttyy kavereista ja porukoista. Hän on suosittu, ainakin hetken. Nuori ei tajua, miksei häneen luoteta. Hän haluaa jäädä kaupunkiin, koska kaveritkin jäävät eikä mökillä ole mitään tekemistä. Nykyisin ”käty” eli kämppä tyhjänä -viesti somettuu hetkessä laajalle. Mummon peili on jälleen vaarassa.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?