Viihde

Ilkka Alanko avoimena rankoista kiertuevuosista: Ajan- ja paikantaju hävisivät

Julkaistu:

Tinkimätön muusikko Ilkka Alanko, 45, ei päästä itseään helpolla, mutta osaa myös nauttia elämästä.
Muusikko Ilkka Alanko istahtaa pöytään kädessään lasillinen raikasta vettä.

– En käytä kofeiinia enkä nikotiinia, en siis polta.

Eikä mies ole syönyt lihaa kohta 30 vuoteen. Myös viinalla läträäminen on maltillista.

– Elämässä on ollut niitä niin sanottuja kosteitakin vaiheita, mutta minulle on ollut kunnia-asia olla keikoilla selvin päin. Joskus homma on lähtenyt lapasesta, mutta minusta ei ole kirjoitettu yhtään lööppiä, että olisin sammunut keikkapaikalle, Ilkka nauraa.

Joensuulaisten teinipoikien vuonna 1982 perustama, aluksi Talouskukkaro-nimellä alkuun saatettu Neljä ruusua -bändi on yhä koossa. Yhtyeessä soittavat Ilkan lisäksi muut alkuperäisjäsenet kitaristi Petteri ”Kode” Koistinen, basisti Jari ”Lade” Laakkonen ja rumpali Kari ”Kämy” Kämäräinen.

Yhtyeen klassikot, kuten Juppihippipunkkari, Poplaulajan vapaapäivä, Hunningolla, Luotsivene ja Elän vain kerran tunnetaan jo ainakin kahdessa sukupolvessa.

Ura rakentunut kovan työn kautta

Suomirokin legendaarinen yhtye julkaisi juuri tuoretta musiikkia. He ovat myös albumin nimeä kantavalla Euforia-kiertueella.

– Stressasin aika lailla levyn julkaisemisen aikoihin, Alanko tunnustaa.

– On hyvä, ettei tarvitse roikkua pelkkien vanhojen hittien varassa. Uusi albumi on tunnepitoisempaa Neljää ruusua, sävykästä ja voimakasta, mutta myös sopivasti tanssimaan viekoittelevaa.


Ilkan mukaan pissa ei ole ikinä humahtanut päähän. Ura on rakentunut pikkuhiljaa ja kovan työn kautta.

– Jossakin vaiheessa massasuosio alkoi ärsyttää. Kiersimme monta kertaa samoja osin kämäisiäkin paikkoja läpi. Mietimme, että onko noi ihmiset täällä oikeasti kuuntelemassa musiikkia, vaiko vain baaritiskillä ryyppäämässä ja pokaamassa toisiaan.

– Emme sallineet itsellemme liian hyvää fiilistä. Nuorena pelotti, että jos angsti loppuu, luovuuskin katoaa.

Palkintojenjakotilaisuudet eivät olleet bändin mieleen. Emma-pystejäkään ei käyty pokkaamassa.

– Ei tehnyt mieli patsastelemaan korneihin tilaisuuksiin kovat kaulassa. Ei ole hajuakaan, missä ne pystit mahtavat nyt olla. Levy-yhtiön edustaja taisi löytää yhden joskus Manalan narikasta.

Sekä Ilkan että myös huikeasti menestyneen Ismo-veljen kulta- ja platinalevyillä sen sijaan on kunniapaikka.

– Ne ovat meidän äitimme seinällä.

Rajuja kiertueita

1990-luku oli Neljälle ruusulle vauhdikasta aikaa.

– Ulkopuolinen maailma lähes katosi, olimme vain me, ja aina menossa. Ei ollut kännyköitä eikä nettiä, kuten nyt. Parin tiukan keikkaputkiviikon jälkeen hävisi ajan- ja paikantaju. Ostettiin Ilta-Sanomat jostain huoltsikalta ja siitä tiesimme jotain, mitä maailmassa tapahtui.

Yhtye päätti kokeilla englanninkielistä tuotantoa.

– Meillä ei mielestämme ollut enää suomenkieliselle yleisölle mitään annettavaa. Olimme tehneet kaiken niin isosti ja näyttävästi kuin mahdollista. Meillä oli hyvä asema suomenkielisenä rokkibändinä, joten olihan se aika rankka ratkaisu alle kolmekymppisille kundeille.

– Emme kuitenkaan breikanneet ulkomailla, vaikka tehtiin siellä keikkaakin.



Pyynnöistä huolimatta Ilkka ei tehnyt kuuteen vuoteen yhtään suomenkielistä biisiä.

– Kun aloitin uudestaan, hankin suomen kielen sanakirjan, koska sanoitukset oli aloitettava tavallaan alusta.

Uusi alku suomenkielisessä musiikissa onnistui, ja 1999 yhtye oli taas suosion huipulla.

”Olimme väsyneitä”

Vuonna 2007 yhtye teki toisen, kenties vielä radikaalimman ratkaisunsa.

– Päätimme laittaa pillit pussiin ja lopettaa toistaiseksi. Emme tienneet tulemmeko koskaan enää soittamaan.

– Olimme väsyneitä, meillä ei ollut paloa eikä uutta annettavaa. Meillä oli suuria ongelmia bändin sisällä ja se heijastui vahvasti fiiliksiini. Tapahtui eräänlainen loppuunpalaminen.

Vuosien jälkeen pyyntö esiintyä Ilosaarirock-tapahtumassa muutti jälleen kaiken. Yhtye löysi uudelleen tekemisen ja esiintymisen ilon.

Treenejä ja keikkoja hankaloittaa tällä hetkellä se, että Ilkka asuu Espoossa ja muut bändin jäsenet Pohjois-Karjalan suunnalla.

– Treenipäivät ovat pitkiä ja raskaita, kun tavataan sen verran harvoin. Keikat pyrimme keskittämään periodeihin ja vapaat pidetään pidempinä jaksoina.

Toukokuun Neljä ruusua pitää vapaata, sitten edessä ovat kesäkeikat ja festarit.

– En koskaan ajattele kovin pitkälle tulevaisuuteen, vaan keskityn siihen, missä juuri tällä hetkellä mennään. Olen pedantti.