Aki Kaurismäki halusi elokuvaan kuolleita kaloja – rannassa kellui maustesilakoita - Viihde - Ilta-Sanomat

Aki Kaurismäki halusi elokuvaan kuolleita kaloja – rannassa kellui maustesilakoita

Calamari Unionin Frankeinä nähtiin muun muassa Kari Väänänen (vas.), Matti Pellonpää ja Martti Syrjä. Markku Toikka esitti Pekkaa.

Julkaistu: 7.3.2015 8:08

Calamari Unionin kuvaamisesta on vierähtänyt jo 30 vuotta.

Teemalauantai: Calamari Union 30 vuotta, Teema klo 21.00: elokuva klo 21.17

Ohjaaja-tuottaja Marjaana Mykkänen työskenteli 30 vuotta sitten apulaisohjaajana Calamari Union -elokuvan kuvauksissa. IS Tv-lehden haastattelussa hän muisteli kokemusta näin:

– Calamari Unionin tekeminen oli yhtä hauskaa kuin sen katsominen yhä on. Tuotannon piti kestää kolme viikkoa, mutta se kesti kolme kuukautta. Siinä syntyi lujia ystävyyssuhteita usean Frankin ja muutaman muunnimisenkin kanssa.

Aki Kaurismäki tunnetaan auteur-ohjaajana, joka ohjaa, käsikirjoittaa ja leikkaa elokuvansa itse. Miten yhteistyö sujui?

– Aki on lämmin, hauska, valpas ja nopea. Calamarin käsikirjoitus oli piirros pienellä paperinpalalla, lisää syntyi tehdessä. Yhtenä sunnuntaina Aki ilmoitti, että nyt tarvitaan kuolleita kaloja. Siihen aikaan kaupat olivat kiinni sunnuntaisin, mutta apulaisohjaajan pelastukseksi Helsingissä oli sattumoisin silakkamarkkinat. Niinpä loppukohtauksessa Eiran rannassa merivedessä kelluu kuolleita maustesilakoita, symboloimassa saastuneen ja autioituneen maailman tilaa.

Frankit metrossa: (vas. lukien) Sakari Kuosmanen, Puntti Valtonen, Mato Valtonen, Pate Mustajärvi ja Sakke Järvenpää (edessä). Järvenpään takana näkyy Pirkka-Pekka Petelius.

”Kulttimainetta nauttiva haahuilu”

IS Tv-lehden elokuvakriitikko Timo Kuismin antoi elokuvalle kaksi ja puoli tähteä. Näin hän kuvailee elokuvaa:

”Aki Kaurismäen toinen pitkä elokuva on undergroundhenkinen, rokkipitoinen ja kulttimainetta nauttiva, mutta nyt jo hieman kertakäyttövitsin tasoinen haahuilu Calamari Union. Pääosassa ovat vähäpuheiset, onelinereita sanailevat miehet, joilla kaikilla on mustat lasit ja sama nimi: Frank. Poikkeus on ylikorostunutta englantia puhuva Pekka (Markku Toikka).

 Tupakkaa palaa ja viinaa kuluu, kun unelmat paremmasta maailmasta yksi toisensa jälkeen haihtuvat.

Tyylikkään mustavalkoisessa, yöllistä Helsinkiä näyttävästi valottavassa ja ranskalaista 60-luvun elokuvailmaisua jäljittelevässä tyylittelyssä Frank-lauma matkaa aluksi Helsingin uunituoreella metrolla Kalliosta kohti keskustaa, jossa vieraillaan elokuvateatteri Orionissa ja ajetaan skootterilla Tavastialle.

Tupakkaa palaa ja viinaa kuluu, kun unelmat paremmasta maailmasta yksi toisensa jälkeen haihtuvat. Osa Frankeista kuolee kunniakkaasti elontiellä. Kaikkein pahinta on sortua porvarillisen elämän sekä naisten salakavaliin ansoihin, joita tuntuu nuorille miehille riittävän yllin kyllin.”

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?