Kommentti: Jäähyväiset ystävälle, jota en koskaan tuntenut - Viihde - Ilta-Sanomat

Kommentti: Jäähyväiset ystävälle, jota en koskaan tuntenut

Julkaistu: 27.2.2015 23:28

Leonard Nimoyn perintö koskettaa montaa sukupolvea. Hänen viestinsä ulottuu kauas tieteismaailman ulkopuolelle, kirjoittaa Ilta-Sanomien toimittaja Janne Oivio.

On uskomatonta ajatella, että alkuperäinen Star Trek -televisiosarja kesti vain kolmen tuotantokauden ajan. Nimoyn suippokorvainen, looginen, rakastettava ja raivostuttava Spock kasvoi aluksi niin lyhyestä elämänlangastaan huolimatta vuosikymmenten saatossa uskomattomaksi kulttihahmoksi paitsi scifi-piireissä, niin oikeastaan koko maailmassa. Star Trek kosketti niin monen miljoonan ihmisen elämää, niin montaa sukupolvea, että sitä on mahdoton edes käsittää.

Olin liian nuori innostuakseni alkuperäisestä tv-sarjasta, mutta elokuvat ovat aina olleet lähellä sydäntäni, ja ne avasivat minulle täysin erilaisen, fiktiivisen maailman. Kenties siksi Leonard Nimoyn poismeno koskettaa niin syvästi. En voi sanoa tätä varmuudella, mutta uskon, että juuri Spockin mielestä se on täysin epäloogista. Miksi, ja miten, surra ihmistä, jota ei koskaan tuntenut?

Kun ajattelen Leonard Nimoyta, niin ensimmäisenä minulle tulee aina mieleen se, miten monen sukupolven ja miten monen miljoonan ihmisen elämään hän on vaikuttanut aina 1960-luvulta lähtien. Tieteistarinat ovat nykyisin arkipäivää, mutta Nimoy ja kumppanit olivat alan uranuurtajia. Miten uskomattomalta Star Trekin maailma lienee 60-lukulaisten silmissä näyttäneen? Silti Nimoy jätti taakseen niin paljon, ei vain Star Trekin Spockina, vaan myös kirjailijana, ohjaajana, runoilijana, rauhan puolestapuhujana. Ihmisenä.

Fanit jättivät kukkia ja kortteja Nimoyn tähden kohdalle Hollywoodissa.

Star Trek on silti tietysti se asia, mistä Nimoy tullaan parhaiten muistamaan. Sarjan perintö nivoutuu Nimoyhin ja hänen elämäänsä erottumattomasti pitkälti sen tärkeimpien viestien vuoksi. Harva ehkä ajattelee asiaa näin, mutta Star Trek oli aikanaan ensimmäisiä tv- ja elokuvasarjoja, joissa oli niinkin etnisesti monipuolinen näyttelijäkaarti kuin oli. Sarja käsitteli yhdenvertaisuutta pitämällä kaikkia jäseniään samalla viivalla. Paitsi tietysti niitä avauruusmörköjä, joita Kapteeni Kirk kävi vetäisemässä turpaan.

Vanha Star Trek ei koskaan ollut toimintasarja tai -elokuva. Sen viesti kesti aina Steve McQueenin kulta-ajoista läpi Star Warsien, Top Gunin ja Arnold Schwarzenneggerin sekä Sylvester Stallonen elokuvakavalkadien, ja elää yhä tänä päivänä. Trekissä ei koskaan ollut kyse toiminnasta tai taistelusta, vaan tutkimuksesta. Rauhasta. Käymättömien korpimaiden löytämisestä – ei valloittamisesta. Ihmiskunnalla oli omat vihollisensa – etunenässä inhat klingonit tietysti – mutta satunnaisista toimintakohtauksista huolimatta elokuvien ja sarjan pointti ei koskaan ollut tarjota räjähtävintä äksöniä.

Spock ja kapteeni Kirk maalattuna varaston seinään Hollywoodissa.

Dialogi saattoi olla kornia, mutta se ei muuttanut sitä miksi Trekin, ja juuri Spockin, perintö on niin tärkeä. Harva scifi-saaga pystyy seisomaan ilman toimintaa tärkeänä tukijalkana. Kuinka moni elokuvasarja voi sanoa sen parhaan osan olleen elokuva, jossa yritetään tuoda ryhävalaita 1980-luvun San Franciscosta pelastamaan oma maailma?

Olen aina ollut enemmän Top Gunin ja vastaavan genren ihmisiä, mutta yhdessä asiassa Nimoy ja kumppanit voittivat eilen, voittavat tänään ja myös jatkossa. Käytän Top Gunia esimerkkinä, koska se elokuva yksin aiheutti räjähdysmäisen piikin Yhdysvaltain merijalkaväen rekrytoinnissa. Epäilemättä pitkä lista muita vastaavan taiteenalan elokuvia on saanut aikaan samanlaisen efektin. En ole täysin varma, että se on pelkästään hyvä asia.

Star Trek – ja nimenomaan Nimoy – ovat sen sijaan inspiroineet vuosikymmenten ajan miljoonia ihmisiä tiedemiehiksi. Tutkijoiksi, fyysikoiksi, filosofeiksi, vaikka miksi. Ihmisiksi, jotka tekevät maailmasta paremman paikan valkokankaan ulkopuolella. Sellaista perintöä ei moni populäärikulttuurin hahmo ole jättänyt peräänsä. Ei ole sattumaa, että esimerkiksi NASA muisti välittömästi Nimoyta kertomalla, kuinka monia sen jäseniä Spock oli inspiroinut nykyisiin tehtäviinsä.

Yksin hahmonakin Spock jätti jälkeensä paljon asioita, jotka elävät yhä tänä päivänä. Vulkaanitervehdys. ”Live Long And Prosper.” ”You have been, and always shall be, my friend.” Ihmisten epäloogisuus. Viholliset lamauttanut ”hermonipistys”. Lista jatkuu loputtomiin.

Leonard Nimoy tekee vulkanilaisen tervehdyksen Star Trek Into Darkness -elokuvan ensi-illassa vuonna 2013.

– Koin identiteettikriisin. Kysymys oli ottaisinko Spockin kokonaan omakseni vai taistelisinko yhä sen perintöä ja julkista kiinnostusta vastaan. Ymmärrän nyt, ettei minulla ollut asian suhteen koskaan valinnanvaraa. Spock ja Star Trek ovat hyvin voimakkaasti elossa, eikä ole mitään mitä voisin tehdä sen muuttamiseksi, Nimoy kirjoitti omaelämäkerrassaan jo vuonna 1975.

Sovitettuaan identiteettikriisinsä Nimoy kiersi vuosikymmenten ajan tunnollisesti ja iloisesti läpi tuhansien eri scifi- ja Trek-tapahtumien puhumassa suurille yleisöille ja jatkamassa hahmonsa, ja sen kautta omaa, perintöä. Nimoy tiesi, että hän ja Spock olivat erottamattomia, ja hän käytti sitä edistääkseen itselleen tärkeitä asioita – ei itseään.

Popkulttuurin hahmojen ja niiden näyttelijöiden tai vaikkapa muusikoiden sekä urheilijoiden ihannoinnissa on aina oma varjopuolensa. Hahmojen ja tarinoiden takaa paljastuu silloin tällöin ihminen, joka ansaitsee kaikkea muuta kuin ihailua. Bill Cosby käy tästä tuoreimpana muistutuksena. Nimoy on yksi harvoista julkkiksista, joka todella tuntuu eläneen kuten opetti. Hän kirjoitti kirjoja, runoutta ja teki musiikkia – kaiken syvimpänä olemuksena elämän, sanotaanko, fiksumpi, maltillisempi puoli. En muista ensimmäistäkään Nimoy-skandaalia. Ehkä sen, että 1980-luvulla oli hetkiä, jolloin hän ei halunnut enää palata Spockiksi uusiin elokuviin.

Star Trek -näyttelijät George Takei, Walter Koenig, Nichelle Nichols ja William Shatner Leonard Nimoyn seurana Star Trek Las Vegas -tapahtumassa vuonna 2002, kun Nimoy sai tunnustuksen elämäntyöstään.

Nimoy – futuristisia miehiä kun oli – kirjoitti aktiivisesti viimeisinä vuosinaan myös Twitteriin. Nimoyn viestit koskettivat kaikkea mahdollista elämässä aina rauhan viestin edistämisestä arkisista asioista iloitsemiseen, tai vaikkapa hänen kotikaupunkinsa Bostonin NFL-seura Patriotsin mestaruuden juhlimiseen. Viimeisenä viestinään, viisi päivää ennen kuolemaansa, hän kirjoitti: ”Elämä on kuin puutarha. Täydellisiä hetkiä voi saada, muttei säilyttää, paitsi muistissa. LLAP”, Nimoy päätti Star Trekistä tuttuun tervehdykseensä.

Kenties tuossa piilee myös vastaus alun kysymykseeni. On ehkä epäloogista surra sellaisen ihmisen poismenoa, jota ei koskaan tuntenut. Mutta se, että nämä ihmiset tuntuvat ystäviltä, tekee meistä ihmisiä. Nimoy ei voi elää ikuisesti, mutta hänen luomansa perintö elää ikuisesti kirjojen sivuilla, DVD:llä, YouTubessa ja äänilevyillä. Leonard Nimoy ei ollut poliitikko, vallanpitäjä tai meritoitunut tiedemies, mutta hän inspiroi lukemattomia sukupolvea pyrkimään parempaan. Nimoy ja hänen elämäntyönsä muistuttavat ennen kaikkea siitä, että suremisen sijaan tällaista perintöä kannattaa juhlia. Siitä saa riemuita, sille saa nauraa ja siitä voi iloita.

Käymättömiä korpimaita ja tutkimattomia asioita riittää tässä galaksissa vielä lukemattomille sukupolville meistä eteenpäin.