Viihde

Ex-puhelinmyyjä muistelee: ”Ensimmäinen asiakas halusi piiskata minua”

Julkaistu:

Kommentti
Jos puhelinmyyjä ärsyttää, niin helppoa ei ole langan toisessakaan päässä, kirjoittaa toimittaja, ex-puhelinmyyjä Kirsi Jääskeläinen.
##### Puhelinmyyjät! Foxilla klo 21.00 maanantaisin 16.1. alkaen

Kukaan ei pidä puhelinmyyjistä. Se soittaa juuri, kun on saanut lapsen nukkumaan tai kun juoksee junaan. Mutta on suuri aste-ero siinä, kieltäytyykö kaupoista apinanraivolla vai kohteliaasti.

Ensimmäinen oikea palkkatyöni oli lukio-opintojen ohessa puhelinmyynti järjestössä, joka tuki syrjäytymisvaarassa olevia nuoria ja pyrki ennaltaehkäisemään syrjäytymistä. Aihe ei ollut yhtä pinnalla vuonna 1999 kuin se on nyt, mutta ennen töiden aloittamista tunsin pientä ylpeyttä: saisin tehdä työni kautta välillisesti jotakin hyvää.

Kolmen tunnin koulutuksen jälkeen oli aika soittaa ensimmäinen puhelu. Kun esitin asiani, langan toisesta päästä alkoi kuulua mölinää.

– Huoraaaa, mä piiiiiskaaaan suaaa, piiskaaaan!

Löin järkyttyneenä luurin kiinni. Bussissa matkalla kotiin mietin, pärjäänkö tällaisessa työssä. Olenko siihen liian herkkä?

Sitten sisuunnuin. Jos tällaista kerran on aikuisten työelämässä, minähän aion pärjätä.

Mitä opin?

Tein puhelinmyyntiä yhdeksän kuukautta. Näin sen aikana monta arkaa nuorta, jotka eivät ensimmäisen illan jälkeen palanneet. Tapasin kivoja työkavereita: nuoria opiskelijoita, työttömäksi jääneitä sairaanhoitajia ja entisiä pitkäaikaistyöttömiä. Lisäksi tapasin pelottavan, oudon miehen, joka puhui aggressiivisesti asiakkaille. Miehestä valitettiin paljon, ja hän sai potkut. Asiaan saattoi vaikuttaa myös se, että mies virtsasi toimiston nurkkaan.

 

Olisiko neiti niin kiva, että juttelisi hetken, kun kukaan muu ei ole soittanut moneen kuukauteen?

Entä mitä opin suomalaisista langan toisessa päässä? Ainakin sen, että Suomessa on aivan liian monta yksinäistä vanhusta. Liian usein kuulin, kuinka he mielellään tukisivat, mutta pienestä eläkkeestä ei riitä oikein itsellekään. Mutta olisiko neiti niin kiva, että juttelisi hetken, kun kukaan muu ei ole soittanut moneen kuukauteen? Koska olin provision sijaan (minimi)tuntipalkalla, usein juttelinkin hetkisen.

Huumori helpotti

Juttelin monien mukavien ihmisten kanssa, jotka olivat huolissaan nuorten tilanteesta. Kuuntelin monia raivoajia, joiden mukaan olin huora, joka voisi painua v*ttuun tai vetää itsensä jojoon, koska olen yhteiskunnalle täysi turhake.

Kerran menetin malttini ja raivosin takaisin minua solvanneelle miehelle. Mies soitti pomolleni valittaakseen. Pomoni kutsui minut huoneeseensa.

– Miksi et vain rauhallisesti todennut, että meillä on yhteydet tuhansiin ongelmanuoriin ja me tiedetään, missä sä asut? hän kysyi.

Huumori helpotti silloin, kuten usein muutenkin. Opin kettuilemaan äärimmäisellä kohteliaisuudella. Kun joku toivotti minut helvettiin, totesin, että kiitos samoin, ja oikein, oikein hyvää loppuiltaa.

Kun puhelinmyyjä seuraavan kerran soittaa ja sinua ei kiinnosta, sano ”kiitos ei” ja sulje puhelin. Raivoamisesta ei hyödy yksikään opiskelija tai entinen työtön langan toisessa päässä.

##### puhelinmyyjät

12 -osaisessa uutuussarjassa seurataan nuorten suomalaisten puhelinmyyjien bileiden ja duunin välillä tasapainottelevaa elämää Espanjan aurinkorannikolla. Costa Del Sol Marketing myy sähkösopimuksia puhelimitse. Toimintaa johtaa Miksu.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt