Kirjailija Heikki Turunen kertoo keskiviikon Helsingin Sanomissa Simpauttaja-romaaninsa hahmon Otto Ryynäsen esikuvan traagisen tarinan.
Otto Ryynänen on yksi Simpauttajan keskeisistä hahmoista, päähenkilö Simpauttajan eli Imppa Ryynäsen pikkuveli, joka kärsii mielenterveysongelmista ja joka aikansa kuluksi veistää puusta patsaita alastomista naisista.
Otto Ryynäsen innostus puunaisiin kuvaillaan romaanissa niin vahvaksi, että tämä rakastuu patsaisiin ja unohtaa arjen muut asiat miltei kokonaan.
Simpauttajan kirjoittanut kirjailija Heikki Turunen kirjoitti keskiviikkona Helsingin Sanomissa, että hahmo perustuu oikeaan ihmiseen.
1960-luvulla toimittajana työskennellyt Turunen kertoo tavanneensa vuonna 1968 juttumatkallaan Liperissä maanviljelijän pojan, joka teki puusta taidokkaita naisveistoksia.
- Kuulin hänen tehneen niitä niin intensiivisesti, että kodin, köyhän pienviljelystalon välttämättömiin töihin, kuten heinäntekoon ja viljankorjuuseen ei ylettynyt aikaa, Turunen kirjoittaa HS:ssa.
Turusen mukaan kyseinen maatilan poika oli lopulta toimitettu mielisairaalaan, kun hänestä ei ollut juuri muuhun kuin veistämiseen.
Kyseinen henkilö innoitti Turusen kirjoittamaan hänestä jutun Karjalan Maa -lehteen sekä taltioimaan hänet myöhemmin Otto Ryynäseksi Simpauttajaan, joka ilmestyi vuonna 1973.
- Olin itse samanlaisesta kotioloista, ujouden takia tyttöystävätön ja senkin takia pienen ikäni naisenkuvia piirrellyt, rakkausrunoja kirjoitellut kompleksikimppu, josta oli alun perin pitänyt tulla kuvataiteilija, Turunen kirjoittaa.
- Varmaan siksi tuo pirtinpöydän päässä istunut, muutaman vuoden 22-vuotiasta itseäni vanhempi, vaitonaisena pöytään tuijotellut sympaattinen korvenpoika iski mieleen riipaisevana.
Simpauttajan ilmestymisen jälkeen Turunen ei kuullut vuosikymmeniin mitään Oton esikuvan elämästä. Kunnes kesällä 2012.
Turunen oli Lieksassa katsomassa Petteri Wirkkalan ohjaamaa Simpauttaja-näytelmää, kun hänen luokseen tuli pariskunta, joka kertoi tietävänsä, kenestä Turunen oli saanut inspiraation Otto Ryynäsen hahmoon.
- Kerrottuaan olevansa samoilta kyliltä he kysyivät, tietääkö herra kirjailija, miten heiltä kyynelet kirvoittaneen poloisen Oton esikuvan todellisuudessa kävi, Turunen kirjoittaa.
Turunen ei tiennyt, joten pariskunta kertoi Oton esikuvan traagisen tarinan.
- Taiteellisen omakuvani malli, jonkinlainen alter ego, oli karannut kuusi-seitsemän vuotta Simpauttajan ilmestymisen jälkeen Paiholan A-mielisairaalassa hoitajilta, juossut metsien ja peltojen poikki Kontiolahden rautatieasemalle ja syöksynyt radalle vauhdilla vyöryvän junan eteen, Turunen paljastaa.
- Silloin totisesti muistin hänet. Kuva hiljaisestä kärsivästä istujasta salotalon pöydässä palasi mieleen vuosikymmenien takaa kuin olisin nähnyt hänet eilen.
- Ensimmäinen ajatus oli tietenkin kysymys, johon en tulle ikinä saamaan vastausta: oliko mies ehkä tehnyt epätoivoisen tekonsa hänetSimpauttaja-kirjan ja -elokuvan kylähulluun yhdistäneiden naapureiden ja tuttujen naurettua hänelle ja alettua nimitellä vaikkapa puunaisien rakastelija-Otoksi? Olinko osasyyllinen särkyneen ja särjetyn pikkuihmisen kuolemaan? Olinko murhaaja? Turunen kysyy tekstissään.
Turunen kertoo saaneensa siinä hetkessä idena kirjoittaa jatko-osan Simpauttajalle.
Kyseinen kirja, Karjalan kuningas ilmestyi viime perjantaina 17. lokakuuta.
