Viihde

Masennuksesta selvinnyt Rosa Meriläinen: "Vihasin itseäni"

Julkaistu:

selviytyjä
Rosa Meriläinen sairastui vuonna 2004 keskivaikeaan masennukseen. Hän parani terapian ja lääkkeiden avulla.
- Univaikeuksien voimistumista, itkuisuutta, pahaa oloa. Vihasin itseäni. Inhotti olla minä, Rosa Meriläinen kuvailee IS:lle kymmenen vuoden takaista oloaan.

Kaiken olisi pitänyt olla hyvin. Hänellä oli työ vihreiden kansanedustajana ja kaupunginvaltuutettuna Tampereella.

Yksityiselämä Simo Frangénin kanssa oli kunnossa.

- Minullahan oli huippuduuni ja rakkautta. Eikä minulla ole mitään rankkoja suruja tai elämänkohtaloita. Olen tällainen tyypillinen masentuja: asiat ovat kaikki hyvin, mutta silti ahdistaa.

Meriläinen arvelee, että masentuminen liittyi työuupumukseen, josta hän kärsi samoihin aikoihin.

Itseinhon tunne puolestaan kumpusi ajatuksesta, ettei hän olisi saanut masentua, jos kaikki kerran oli hyvin.

- Syytin itseäni. Että tämä on kaikki omasta päästäni, olen itse tähän syyllinen. En oikein ole vieläkään antanut itselleni anteeksi sairastumista. Häpeän käsittelyä toki on sekin, että haluan puhua ja kirjoittaa siitä, Meriläinen sanoo.

Hän kuitenkin ymmärsi, että apua kannatti hakea, oli sairauden syy mikä tahansa.

- Jos nyrjäytän olkapääni uimahyppytreeneissä, se on oma vikani, mutta silti menen lääkäriin ja hoidatan sen. Eihän minkään trauman, oli se henkinen tai fyysinen, suhteen auta, että jää vellomaan siihen. Syyllisen etsintä harvoin auttaa elämässä eteenpäin.


Masennus vei sairauslomalle



Meriläinen puolusti tiistain Helsingin Sanomissa masennuslääkkeiden käyttöä. Hän uskoo, että asian käsittely julkisuudessa auttaa myös muita masentuneita.

- Uskon, että moni muukin jakaa häpeän ja harmin siitä, että miksi oli niin heikko, vaikka taustalla ei ole mitään rankkaa kokemusta.

Hän sinnitteli jonkin aikaa töissä diagnoosin jälkeen, mutta lopulta jäi sairauslomalle, koska ei ollut työkykyinen.

Meriläinen sai työterveyslääkäriltä lähetteen psykiatrille, ja kävi viikoittain terapiassa noin vuoden.

- Se oli todella ratkaisevaa. Uskon, että sekä lääkehoito että säännöllinen ja pitkä terapia olivat olennaisia parantumisessa. En ole myöskään sairastunut uudestaan. Minulla on taipumusta synkkämielisyyteen, mutta nykyään osaan katkaista sen itse, hän kertoo.

Hän ei pelkää taudin uusiutumista juuri siksi: jos niin tapahtuisi, hän tunnistaisi sairauden merkit ja osaisi hakeutua nopeasti ammattiauttajan pakeille.

Meriläinen ei luopunut lääkkeistä asteittain, vaan kertaheitolla, kun sai tietää olevansa raskaana. Hän ei osaa sanoa, vaikuttiko lääkityksen lopettaminen mihinkään.

- Raskaana oleva ihminen on muutenkin niin kemiallisesti sekaisin. Siinä yleisessä katastrofissa masennuslääkkeiden lopettaminen ei tuntunut missään, Meriläinen naurahtaa.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt