Tuula Amberla kuulee yhä hyllyjen takaa "Onks se se?" -kuiskutteluja - Viihde - Ilta-Sanomat

Tuula Amberla kuulee yhä hyllyjen takaa "Onks se se?" -kuiskutteluja

Hei, minne katosit -sarjassa on vuorossa Tuula Amberla.

12.7.2014 8:00

Nuori määrätietoinen nainen tuijottaa kameraan käteensä nojaten. Tumman otsatukan alta näkyvät läpitunkevat vahvasti meikatut silmät. Nahkatakkinen tyttö näyttää etäiseltä ja hillityltä.

30 vuotta myöhemmin Tuula Amberla katsoo kuvaa itsestään 24-vuotiaana. Elämäniloinen ja pulppuavasti naurava nainen menee hetkeksi hiljaiseksi.

- Oho, oho!

- Tämä on Erik Uddströmin ottama pr-kuva. Kun annoin isälleni tämän, hän luuli, että olen saanut jonkun filmitähden kuvan, eli minut on meikattu niin taitavasti ja kaikki on tehty niin upeasti, ettei näyttänyt enää ollenkaan tutulta, laulaja purskahtaa nauruun.

Millainen ihminen Tuula Amberla oli silloin?

- Täytyy sanoa, että mä en muista. Varmaan nuori ja kaoottinen, hän tuumaa.

Mitä hän on tehnyt nämä 30 vuotta?

- Mitä vaan. Hankkinut lapsia, tehnyt kirjastonhoitajan töitä ja tehnyt musiikkia siinä sivussa. Musiikki on minun ilmaisutapani. Aina kun mä ajattelen ja haluan jotakin sanoa, kyllä se laulaminen on se minun juttu.

Kirjastonhoitajana Amberla on työskennellyt koko uransa ajan vuodesta 1981. Viime vuodet hänen työpaikkansa on sijainnut Laitilan kirjastossa.

- Kirjasto on minun rakas paikkani. Se on tavallaan äärilaita, että kun on keikkailu ja rellestäminen, kirjasto on hiljainen ja rauhallinen, hän luonnehtii.

Asiakkaat tunnistavat hänet yhä.

- Joo, mutta ne ovat niin tottuneita minuun, etteivät he piittaa mitään. Sitten tulee joku vieraspaikkakuntalainen, joka huutaa "onks se se!". No on se se, hän virnistää.

Musiikkia Amberla ei ole hylännyt. Hänellä on yhä Liikkuvat lapset -postpunk-yhtyeensä, josta Amberla lähti sooloilemaan 1980-luvun puolivälissä. Liikkuvat lapset julkaisi tuoreimman EP:nsä Kuvia sinusta helmikuussa.

Lisäksi Amberla esittää soolotuotantoaan yhdessä poikansa Pablo Eskelisen sekä Tero-Petri Suovasen kanssa. Tänään lauantaina he keikkailevat Pyhärantapäivillä.

Amberlalla ja hänen miehellään on kolme lasta: täysi-ikäiset Pablo, Lina ja 12-vuotias Valentina. Jokainen lapsista on syntynyt Kolumbiassa.

Perhe asuu Vehmaalla 2000 asukkaan idyllisessä kylässä. Perheen uusin tulokas on Messi-niminen vikkelä koiranpentu.Pienet sanat, Tyttö kampaa märkää tukkaa, Lulu ovat pieniä suuria hittejä hämyiseltä 80-luvulta. Vanhempien aikoinaan puhkikuluttamina ne ovat säilyneet sukupolvelta toiselle.

- Taannoin keikkapaikka Lahdessa oli täynnä 30–35-vuotiaita naisia, jotka osasivat kaikki kappaleeni ulkoa. Kysyin heiltä, oletteko niitä, joiden äiti on soittanut kappaleita kotona, ja he vastasivat kyllä. Tuli paineet, muistaako sitä itsekään sanoja, Amberla heittää.

Viime vuonna menehtynyt lääketieteen tohtori, unitutkija, säveltäjä, sanoittaja Jukka Alihanka teki Amberlan jatsahtavan läpimurtohitin Lulun. Hän kertoi Nuorgam-lehdelle kappaleen olleen viettelevä ja vaarallinen eikä kukaan suostunut ottamaan sitä ennen Amberlaa. Lulu pohjautui taiteilija Alpo Jaakolan Myrkkylaulu-runoon naisesta, jolla on kolme mieltä.

Lulussa lauletaan normiriemusta, joka valtasi kahvihuoneen kalpeat  sairaanhoitajat.

Mitä tällä normiriemulla on mahdettiin tarkoittaa?

- Siinä haettiin montaa eri tulkintaa. Ensin vedettiin överiksi, sitten  valittiin se riisuttu versio. Normiriemu on työpaikan riemua. Tosin silloin oltiin vuodessa 84, joten nykyään ei sellaista riemua hirveästi olekaan. Tai jos on, niin varmaan puolueiden kokouksissa, kun joku kertoo vitsin, ja tulee normiriemu eli kaikkien sääntöjen mukainen riemu.

Lue lisää viikonvaihteen Ilta-Sanomista!

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?