Tältä lottotyttö Hilkka Kotamäki näyttää nyt - Viihde - Ilta-Sanomat

Tältä lottotyttö Hilkka Kotamäki näyttää nyt

Vaalea tukka, keltainen minimekko ja pitkävartiset, sääriä imartelevat mustat saapikkaat. Kameraan keimailevasti poseerannut lottotyttö Hilkka Kotamäki ei jättänyt ketään kylmäksi.

6.7.2014 11:32

Turuilla ja toreilla kiertänyt, kansaa uuden Veikkauksen rahapelin pariin opastanut Kotamäki oli Suomen ensimmäinen lottotyttö – ja joidenkin mielestä se ainoa oikea.

Laulukeikkoja ja televisiomainoksia 1960-luvun alusta saakka tehnyt Kotamäki oli kokenut esiintyjä jo ennen astumistaan lottotytön saappaisiin.

Kun Veikkauksen uusi rahapeli lanseerattiin tammikuussa 1971, suomalaisia houkuteltiin miljoonavoittajiksi pienellä sijoituksella. Lottorivi maksoi tuolloin 50 penniä.

Lottoa mainostamaan haluttiin elävä mainostyttö ikään kuin syötiksi. Muutaman koekuvauksen jälkeen valinta kohdistui pirteään Hilkka Kotamäkeen.

Kotamäki valittiin lottotytöksi hyvissä ajoin ennen Loton ensimmäistä lähetystä. Hän ei ollut enää mikään tyttönen, vaan päälle kolmikymppinen aikuinen nainen.

- Olin ensimmäinen lottotyttö, joten kukaan ei ollut opastamassa työhön. Sain itse kehittää työnkuvani, Hilkka Kotamäki, 72, kertoo.

Aivan aluksi ruskeatukkainen Kotamäki joutui kuitenkin piipahtamaan peruukkikaupassa. Kotamäki itse olisi halunnut esiintyä brunettena. Se ei kuitenkaan Veikkaukselle sopinut: lottotytön piti ehdottomasti olla vaalea.

- Kaveri, joka tuli minua töihin hakemaan, kiemurteli ja sanoi, että täytyy odottaa, kunnes kello tulee yhdeksän. Silloin kaupat aukeavat ja minulle hankitaan peruukki, Kotamäki muistelee.

Kiireessä Kotamäki tempaisi kodin lähistöllä sijaitsevasta liikkeestä ensimmäisen peruukin, joka sattui hyllyltä käteen. Hän toivoi myös, että oma tukka olisi sen jälkeen kelvannut työnantajalle.

- Peruukki oli hirveän näköinen, mutta sen kanssa tein ensimmäiset mainokset. Sitten piti kuulemma hankkia hieman nätimpi peruukki, Kotamäki jatkaa nauraen.

Alkuun Kotamäki teki vain mainoksia, mutta myöhemmin hän lähti kiertämään paikkakuntien tapahtumia ja tavarataloja. Kyläläiset halusivat nähdä televisiossa vilahtelevan lottotytön elävänä.

- Monet ihmettelivät, että se onkin noin pieni, tuolloin alle 50 kiloa painanut Kotamäki sanoo.

Kotamäki opetti kansalaisia lottoamaan ja jakoi arvontakuponkeja asiakkaille. Oikealla kupongilla saattoi saada kauppareissun päätteeksi mukaansa esimerkiksi löylykauhan tai kylpyvaatteita.

Ajan henkeä mukaileva niukka puku räätälöitiin Kotamäen mittojen mukaan. Ompeluvaiheessa ei kuitenkaan otettu huomioon sitä, että Kotamäen kumartuessa helma nousi turhan ylös.

- Pojat tulivat sanomaan, että sun kalsarisi näkyvät. Sitten tulivat mikroshortsit, sain luvan hankkia sellaiset, Kotamäki nauraa.

Ilman peruukkia ja pukua Kotamäkeä ei helposti tunnistettu. Hän sai kävellä kadulla pääosin rauhassa.

- Joskus joku sanoi, että muistutan lottotyttöä. Vastasin, että ”ihanko totta, sehän on blondi ja mulla on ruskea tukka. Ei kukaan ole ennen sanonut”.

Kotamäki antoi lotolle kasvot, mutta itse lottolähetykseen hänellä ei ollut asiaa. Kotamäki jännitti tulosta muiden tavoin kotisohvalla. Ensimmäisinä vuosina Kotamäki teki myös omia laulukeikkoja ja otti taustanauhat myöhemmin mukaan myös lottotyttökeikoille.

Kotamäki myös pyöritti Fan Clubia, myi lottonukkeja ja oli mukana Danny-show’ssa.

- Jossain vaiheessa keksittiin myös, että tulin omana itsenäni torille, ja se, joka ensimmäisenä minut tunnisti, sai pienen palkinnon.

Kaikki hyvä loppuu aikanaan, niin myös ensimmäisen lottotytön aikakausi. Vuonna 1976 Kotamäki sai väistyä ja tilalle palkattiin Ritva Kuitunen.

- Olisin itse halunnut jatkaa, mutta he antoivat jollekin toiselle mahdollisuuden olla lottotyttönä.

Kotamäki oli käynyt Sanelma Vuorteen mannekiinikoulun 1966. Vuorre otti Kotamäkeen yhteyttä töiden loppumisen jälkeen ja pyysi tätä vetämään sisarkoulua Oulussa. Kotamäki empi hetken, mutta suostui sitten.

- Sieltähän tuli hienoja, upeita tyttöjä, kuten Miss Suomi -kilpailun 1978 voittanut Seija Paakkola.

Kotamäen käly oli Ruotsissa töissä. Eräällä kyläreissulla 1980-luvun alussa Kotamäki päätti, että hän haluaa muuttaa Ruotsiin ja perustaa oman mannekiinikoulun.

Mannekiinikurssit pyörivät Tukholmassa ja Göteborgissa puolisen vuotta, kunnes Kotamäki huomasi, että kilpailu on liian kovaa. Markkinoille oli ulkopuolelta lähes mahdoton päästä.

Kotamäki työskenteli tarjoilijana Göteborgissa, kunnes palasi takaisin Suomeen 1988. Hän oli hetken töissä kahvilassa, jossa ruotsin kielestä oli suuri apu.

- Ei kukaan tiennyt, kuka olen, enkä koskaan kertonut, Kotamäki sanoo.

Kotamäki ehti olla kahvilassa kuukauden, kunnes huomasi sanomalehdessä ilmoituksen, jossa etsittiin myyntitykkejä. Sen jälkeen Kotamäki on toiminut yksityisyrittäjänä.

Hän järjestää tuote-esittelyitä ympäri Suomea ja myy nahan puhdistus-, hoito-, ja suoja-aineita, jalometallien kiillotusainetta sekä tekstiilisuulaketta. Kotamäki pahoittelee, että viime vuosien taloustilanne on vaikeuttanut myyntityötä.

- Ihmisiä on joka paikassa hirveästi, mutta he vain katselevat.

Eläkkeelle Kotamäki ei silti aio jäädä. Työ on perheettömälle naiselle myös tapa tavata ihmisiä. Kotamäki näyttää ikäistään nuoremmalta ja vakuuttaa olevansa hyvässä kunnossa. Tupakointi, alkoholi tai runsas suolankäyttö eivät ole koskaan kuuluneet Kotamäen elämään, sen sijaan urheilu ja runsas vedenjuonti ovat.

- Näiden asioiden merkityksen huomaa vasta, kun täyttää viisikymmentä ja sitten kuusikymmentä.

Hilkka Kotamäki opetti 70-luvulla suomalaisia lottoamaan.­

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?