Mitä kuuluu Sepi Kumpulaiselle?

Julkaistu:

Armotonta menoa!
Kalevankadun laulava talonmies Seppo ”Sepi” Kumpulainen nousi naiivin kauniilla lauluillaan listoille 1991. Yhä keikkaileva Sepi on nähnyt suosion molemmat puolet.
1990-luvun alussa Suomen nousukausi tyssäsi kiviseinään. Neuvostokauppa romahti. Kiinteistö- ja pörssikuplat puhkesivat, ja koko kansa sai tuntea nahoissaan niiden seuraukset. Tämän ajan tunnelmat onnistui tiivistämään ”Kalevankadun laulava talonmies” Seppo ”Sepi” Kumpulainen.

Talonmiehen poika pääsi alun perin vähän vahingossa levyttämään. Naapurissa levykauppaa pitänyt Fennica Recordsin väki päätti ilahduttaa vakioasiakastaan, joka oli usein kiikuttanut heille kuultavaksi omia nauhoituksiaan.

Syntyi yksi vuoden 1991 suurimmista hiteistä, Armotonta menoa.
Lähes jokainen suomalainen osasi rallattaa helposti tarttuvan laulun alusta loppuun – ja jopa musadiggarit ihastuivat. Helsingin Sanomien kriitikko Ilkka Mattila kuvaili Sepiä näin:

”Päättyvän vuoden kotimaisissa poptulokkaissa on oikeastaan vain kaksi yllättäjää. Toinen on näyttelijä Samuli Edelmann ja toinen talonmiehen poika Seppo ”Sepi” Kumpulainen. Musiikillisesti näistä mielenkiintoisempi on eittämättä Sepi. Julkisuudessakin on ehditty jo pohtia, mikä tekee ujosta, vaatimattomasti laulavasta ja soittavasta nuorukaisesta poptähden. Sepin ensialbumilla Sepi Kumpulainen (Fennica) kuullaan läpimurto-ep:n kappaleet ja yhdeksän muuta rallia. Levy on pikaisesti, lähes demomaisesti koottu, mutta Sepi Kumpulainen on opittu tuntemaan herkkänä ja lapsenomaisena laulajana, eikä näitä rallatuksia saisi muulla tavalla taltioidakaan.
Sepi Kumpulaisen saama suosio osoittaa, että puheet popmusiikin mekanisoitumisesta ja yleisön maun tasapäistymisestä ovat onneksi liioiteltuja.”
(HS 27.12.1991)

Kumpulaista vietiin. Uusi levy ilmestyi ja keikkaa riitti. Sitten tahti hiljeni ja selkään taputtelijat kaikkosivat. Kumpulainen yritti välillä paluuta, vuonna 1993 Elvis-asuisena Euro-Sepinä ja viimeisimmän kerran vuonna 2005 Erikoismiehet-nimisen yhtyeen kanssa.



Nyt Sepi kumpulainen, 43, istuu pienen yksiönsä sohvalla Helsingin Kalliossa. Ikää on kertynyt, mutta silmissä on yhä tuttu poikamainen pilke. Kumpulainen pahoittelee, että edellisillan esiintymisen takia yöunet jäivät lyhyiksi.

- Helposti tulee esiintyville artisteille univelkaa, Kumpulainen tietää.

Kuluneen kahdenkymmenen vuoden aikana Kumpulainen on keikkaillut vaihtelevasti, välillä enemmän, välillä vähemmän. Joskus välissä on ollut pidempi tauko.

- Vuoristorataliikettähän keikkailu on, Kumpulainen jatkaa.

Kun keikkaa ei ole, Kumpulainen myöntää, että mieli saattaa kääntyä lievän masennuksen puolelle. Kumpulainen kiitteleekin ystävistä koostuva tukiverkostoaan, joka pitää huolen siitä, ettei hän pääse eristäytymään.

Kumpulaisen äiti kuoli vuonna 2005. Perheettömälle miehelle äidin menetys oli kova paikka.

- Kyllähän se joskus pistää miettimään, että miten sitä osaa pitää huolta itsestään ja miten pärjää taloudellisesti, Kumpulainen sanoo.

Hänen mukaansa 1990-luvun alun menestysvuodet olivat hänen elämänsä hienointa aikaa. Mieleen on jäänyt esimerkiksi Kaivopuiston Kansanjuhla, jossa Kumpulainen esiintyi kymmentuhatpäisen yleisön edessä. Parhaita esiintymisiä ovat olleet juuri ne, jolloin Kumpulainen on kokenut, että hänellä on kuulijoille jotain annettavaa, jotain jaettavaa.

- Silloin kokee sydämessään, että on tehnyt jotain merkittävää.

Kumpulainen sanoo, että oli uransa alkuaikoina parikymppisenä liiankin äkkipikainen. Oma tahto piti saada läpi. Vuosikymmenien aikana mieli on tasaantunut.

Kaipaatko ikinä urasi alkuaikoja?

- Kyllä tietysti muutamien tiettyjen tunnekokemusten ja elämysten takia ehkä joskus, Kumpulainen sanoo hetken hiljaisuuden jälkeen.



Kumpulainen vakuuttaa silti, ettei nykyisessäkään elämässä ole juuri valittamisen aihetta. Arki soljuu eteenpäin tasaisesti omalla painollaan.
Pikkuruisen kodin seinältä löytyy hyllyrivistö suomalaista iskelmää C-kasetteina. Vanha kasettinauhuri toimii yhä kuin rasvattu.

Kumpulainen iloitsee, että syksyyn saakka keikkoja on alustavasti sovittu ainakin kolmekymmentä. Musiikkiala on epävarmaa. Hän ohjeistaa nuoria alalle halajavia varautumaan siihen, että ennemmin tai myöhemmin esiintymisiä ei välttämättä aina ole niin paljon.

- Ala on arvaamaton. Yleensäkin se, miten kauan suosio kestää ajallisesti vai loppuuko se lyhyeen, onko kestosuosikki vai tähdenlento. Se on ihmisten fiiliksistä kiinni.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt