Arman Alizad: "Twitter-läppäni antavat kuvan, etten ole koskaan saanut naista" - Viihde - Ilta-Sanomat

Arman Alizad: "Twitter-läppäni antavat kuvan, etten ole koskaan saanut naista"

Julkaistu: 28.1.2014 21:00

Arman Alizad ei ehdi enää olla vaatturimestarina, sillä entistä rankemmat seikkailut odottavat.

Ennen Kultainen Venla -gaalaa lupasit tarjota sata shottia, jos saat palkinnon. Olit tuplavoittaja: sinut palkittiin parhaana esiintyjänä ja realitysarjan voittajaksi tuli Arman ja viimeinen ristiretki. Miten kävi shottitarjoilun? - Se jäi tekemättä, koska en alkanut juhlia. Iloitsin kyllä, ja ajattelin: vitsi, miten siistiä. Menin niin hämilleni kaikesta, että katselin vain ihmisiä ja seiniä - ja lähdin kotiin.

Miksi juontamasi ja tuottamasi ohjelma nousi niin suosituksi? - Veikkaan, että siitä näkyi aito kiinnostuksemme ja rehellisyys. Meillä ei ollut suurta tuotantokoneistoa, tehtiin kaikki kolmistaan ohjaaja-kuvaajan ja leikkaajan kanssa.

Mikä oli itsellesi vaikuttavin ristiretki? - Intia, jossa olin krematoriossa töissä polttamassa ruumiita ja sain kunnian ulkopuolisena osallistua kuolleiden pois saattamiseen.

Entä hankalin? - Kun asuimme Pohjois-Siperiassa poropaimentolaisten kanssa, olin välillä varma, että emme saa jaksoa kasaan. Kuvauskalusto ei ollut toimia, sillä pakkasta oli 50 astetta. Ruokaa oli vähän ja telttaa lämmitettiin vain pari tuntia päivässä. Kamera hajosi onneksi vasta vikana päivänä.

Tapahtuiko kohteissa järisyttäviä asioita, joita televisionkatsojat eivät nähneet? - Ei, mutta joissakin tilanteissa siistimme visuaalisesti raakuutta. Esimerkiksi eläinuhrin kuvaamisessa ei ollut tarvetta mässäillä sillä, kun eläimeltä vedetään kurkku auki. Valmistuit jo 26-vuotiaana vaatturimestariksi. Mikä sai sinut valitsemaan vaatturin ammatin? 90-luvulla olisi ollut trendikkäämpää opiskella tietotekniikkaa. - Menin vaatturikouluun, koska kaverini oli siellä. Löysin siis vahingossa oman alani. Tällä hetkellä en tee vaatturin töitä.

Olet esiintynyt tyylin asiantuntijana telkkarissa ja kolumneissasi. Vieläkö suomalaisten miesten pukeutuminen on metsässä? - Ei se ole metsässä! Koko ajan on menty parempaan suuntaan, meillä on parempi meininki kuin ennen. Istuvuudessa voi aina parantaa, mutta jotkin yksittäiset vaatekappaleet eivät koskaan häiritse mua.

Mitä ajattelet leggingseistä, joille löytyy puolustajia ja vastustajia? Nyt leggingsejä löytyy miestenkin vaatekaapeista. - Ihmiset voivat pukeutua, miten haluavat. Itselläni ei ole mitään tunnetason aaltoilua mistään vaatteesta. Riippuu, kenen päällä esimerkiksi leggingsit ovat ja mihin ne on yhdistetty.

Kyllästyitkö työskentelemään vaatturina ja tyylitaiturina? Nykyinen työsi vaikuttaa ainakin jännittävämmältä. - En kyllästynyt, mutta sydän ja veri vie nyt seikkailuihin ja tuotantotöihin. Olen ollut aina kiinnostunut kamppailulajeista sekä seikkailumaailmasta: Tähtien sodasta ja Indiana Jonesista. Intohimoni on nyt näissä hommissa.

Pelottaako sinua kolmen lapsen isänä seikkailla maailmalla? Esimerkiksi Brasiliassa jouduit ampumavälikohtaukseen, jossa poliisit osoittivat teitä tuliaseillaan. - Yritämme minimoida riskit. Lähtökohtana ei ole hakeutua vaaraan, mutta aina voi tulla yllättäviä tilanteita, joissa miettii: Voi ei! Korruptoituneissa maissa ei voi tietää, onko poliisin tulo hyvä vai huono asia.

Olit kahdeksan ikäinen, kun lähdit perheesi kanssa Iranista vallankumouksen puhjettua. Asuitte vuoden Yhdysvalloissa, josta muutitte Suomeen. Mitä muistikuvia sinulla on synnyinmaastasi? - Muistan joitakin perusjuttuja: kodin, koulun, kaverit ja perheretkiä. Mielenosoituksia en nähnyt itse, mutta muistan kyllä, että niistä puhuttiin.

Missä vaiheessa aloit tuntea itsesi suomalaiseksi? - Ei ollut mitään erityistä hetkeä. Tunnen olevani suomalainen, mutta iranilaissyntyinen. Olen ollut täällä jo 33 vuotta.

Lapsuudessasi Suomessa oli vain vähän maahanmuuttajia. Oletko kokenut koskaan rasismia? - En oikeastaan. Joku on voinut joskus jurrissa huutaa jotakin, mutta mitään sellaista ei ole ollut, mistä olisin kärsinyt.

Miten hoitaisit Suomen maahanmuuttopolitiikan? - Panostaisin enemmän kielikoulutukseen. Kielen osaaminen helpottaisi asenteita ja tänne tulevien sopeutumista. Kulttuuri on kielessä, sen osaaminen auttaa ajattelemaan paikallisten tavoin.

Mikä oli perheellesi ratkaisevaa Suomeen kotoutumisessa? - Ehkä suotuisat olosuhteet ja meidän asenteet osuivat yhteen. Mummini ja vaarini olivat muuttaneet jo aiemmin tänne. He olivat lomailleet Suomessa, joka tuntui heistä niin mukavalta maalta, että he päättivät muuttaa tänne.

Twitterissä annat itsestäsi villin kuvan. Onko se totuudenmukainen? - Joo ja ei. Olen Instagramissa, Facebookissa ja twitterissä, kaikissa niissä nettiprofiilini on erilainen. Twitterissä on vähän kaikkea: asiaa, härskejä vitsejä ja provosointia. Olen luonteeltani suora, eikä minulla ole filtteriä siinä, mitä sanon. Mitä perheesi ajattelee twitter-jutuistasi? - Läppäni antavat sen kuvan, että olisin maailman yksinäisin mies, joka ei ole koskaan saanut naista. Henkilökohtaisia asioitani en kerro netissä. Ketä kiinnostaisi, miltä Armanista tuntuu oikeasti.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?