Jari Sarasvuo: Isän kohtalo kaduttaa - Viihde - Ilta-Sanomat

Jari Sarasvuo: Isän kohtalo kaduttaa

Jari Sarasvuo katuu, ettei vienyt isää tapaamaan omaa isäänsä. Hän haaveili tapaamisesta kuolemaansa saakka.

Jari Sarasvuo suree, ettei hänen isänsä päässyt tapaamaan omaa isäänsä.­

23.5.2013 10:33

Jari Sarasvuolla on kipeä muisto, joka on vaikuttanut häneen koko elämän ajan. Sarasvuon Toivo-isä syntyi aviottomana, isänsä hylkäämänä, eikä uskaltanut koskaan tavata omaa isäänsä. Yritysvalmentajaa vaivaa, ettei hän tehnyt asian eteen riittävästi. - Kadun, etten vienyt isääni tapaamaan omaa isäänsä. Se olisi ollut hänelle iso juttu. Hän kaipasi koko elämänsä ajan isänsä hyväksyvää katsetta ja haaveili tapaamisesta kuolemaansa saakka. Olisin suonut, että he olisivat nähneet toisensa, Sarasvuo kertoo IS:lle. 2000-luvun alussa oltiin jo lähellä. Sarasvuo sai talutettua isänsä auton luokse, matkustajan puoleisen oven viereen. - Matkan pysäytti isän rohkeuden puute. Hän ei uskaltanut vieläkään ottaa suurta askelta, vaikka oli haaveillut tapaamisesta vuosia.

Vuosikymmenten taakan lisäksi myös Alzheimerin tauti vaikutti isän persoonaan. - Alzheimer vei isäni muistoja, jolloin tämä asia nousi vielä enemmän pintaan. Isää oli myös peloteltu, että hänen veljensä olisivat vastassa kepit kourassa. - Isä pelkäsi veljiään, mutta ihan turhaan. Ei siellä mitään olisi tapahtunut. Olisimme ajaneet Piikkiöön ja tavanneet hänen isänsä ja veljensä. Isä ei kuitenkaan uskaltanut, Sarasvuo harmittelee edelleen. Kaikki oli saanut alkunsa 1930-luvun lopulla Turun seudulla. Sarasvuon isoäiti Aili työskenteli piikana piikkiöläisellä maatilalla ja tuli raskaaksi tilan vanhimmalle pojalle. Pari ei voinut mennä naimisiin, ja Aili joutui lähtemään. Eilen julkaistussa Taivas+helvetti-teoksessa (One on One Publishing Oy) myös kerrotaan, kuinka hylätty nainen sai sydämeensä rakkauden haavan, joka on siirtynyt kahden sukupolven yli Jari Sarasvuohon.

Isä-Sarasvuo kuoli 2000-luvun puolivälissä, tapaamatta koskaan isäänsä. Jarille kävi toisin. - Isän kuoleman jälkeen äiti kirjoitti perheelle kirjeen ja kertoi, että isältä jäi kaksi lasta, minä ja siskoni. Järjestettiin tapaaminen, ja Sarasvuo kohtasi lähes 90-vuotiaan isoisänsä ja yhden sedistään. - Halusin nähdä isoisän, koska suonissani kiertää sama veri. Turha siellä oli vanhoja haavoja enää avata. Isoisä ja pojanpoika sattuivat kohtaamaan merkittävään aikaan, sillä isoisä menehtyi vain muutamaa kuukautta myöhemmin. Sarasvuo oli hautajaisissa laskemassa arkun hautaan. - Jälkikäteen olen miettinyt, kuinka tapaaminen olisi onnistunut jo paljon aiemmin. Minun olisi vain pitänyt olla aktiivisempi. Vaikuttaa siltä, että Sarasvuo on kuitenkin antanut itselleen anteeksi. - Minun päässäni isoisän tapaaminen sulki kaaren. Päästin silloin ajatuksesta irti isäni puolesta. Isä ei uskaltanut tavata häntä, mutta minä sain laskea arkun, Sarasvuo summaa.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?