Viihde

Oudot ilmaisut pomppaavat silmiin pikkuvirheitä pahemmin

Julkaistu:

Elokuvien ja tv-ohjelmien tekstitykset ovat parhaimmillaan silloin, kun katsoja ei edes huomaa lukevansa niitä.
Suomalaisille ruututekstit ovat luonteva osa katsomiskokemusta, ilmenee tuoreesta väitöskirjasta.

- Hyvä tekstitys on sujuvaa kieltä. Sen on myös sovittava ohjelmasisällön rytmiin, luonnehtii elokuvatekstien vastaanottoa käännöstieteen väitöksessään tutkinut Tiina Tuominen.

Pienet käännösvirheetkään eivät kovin paljon haittaa, jos tekstitys on luontevaa ja sopii audiovisuaaliseen kokonaisuuteen.

- Toki pieniäkin virheitä pitää välttää. Ne eivät kuitenkaan haittaa katsomista niin paljon kuin kömpelöt virkerakenteet tai erikoiset sanat, kertoo Tuominen, joka opettaa audiovisuaalista kääntämistä Tampereen yliopistossa.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy
 
Käännöskukkaset eivät välttämättä ole virheitä, mutta ne vievät katsojan huomion puoleensa. Tarinan imu katkeaa. Normaali silmäilevä lukeminen keskeytyy ja katsoja pysähtyy miettimään lukemaansa.
Nettikeskusteluissa käännöksiä saatetaan ruotia kovalla kädellä tai sitten naureskellen. Toisaalta myös ymmärrystä käännöstyön vaativuutta kohtaan esiintyy.

Tekstitys on tiivistämisen taidetta: riviin mahtuu noin 40 merkkiä. Televisiossa rivejä voi olla kaksi, mutta silloinkin asia pitää tiivistää puolikkaan tekstiviestin pituiseksi.

Tuominen tutki aitoa vastaanottotilannetta marssittamalla koehenkilöitä katsomaan elokuvaa Bridget Jones: Elämä jatkuu. Tutkijaa hieman yllätti se, että he suhtautuivat hyvin luottavaisesti ja myönteisesti tekstityksiin. Jotkut sanoivat jopa oppivansa kieliä niiden avulla.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Yhtä pientä käännösvirhettä ei edes huomattu. Sen sijaan mini break -ilmaisun kääntäminen lomaseksi herätti keskustelua.

Kiinnostavasti myös slangisanat, kiroileminen ja haukkumasanat kirvoittivat mielipiteenvaihtoa. Ryhmissä keskusteltiin siitä, ovatko niiden käännökset riittävän luontevaa suomea.
 
Eri ihmiset seuraavat elokuvia ja tv-ohjelmia toisistaan poikkeavilla tavoilla. Tutkija erottaa neljä tapaa.

Yksi seuraa vain englanninkielistä puhetta, toinen vain suomenkielistä tekstitystä. Kolmas tarkkailee lähinnä puhetta. Hän seuraa tekstejä vain puheen tukena. Neljäs havainnoi lähinnä tekstejä. Hän seuraa puhetta vain tekstien apuna.

Tavallisinta on kuitenkin seurata molempia yhtä aikaa. Aina katsojat eivät itse edes tiedosta tätä, kuten Tuominen havaitsi koehenkilöissään.

- Juuri kukaan ei pystynyt seuraamaan yksinomaan puhetta tai tekstitystä. Esimerkiksi ne, jotka sanoivat kuuntelevansa vain puhetta, siteerasivat huomaamattaan tekstiä.

Pelkästään kielitaito ei määrää, seurataanko puhetta vai tekstiä.

- Koehenkilöissä oli muutamia hyvinkin englannintaitoisia henkilöitä, jotka kuitenkin sanoivat keskittyvänsä teksteihin. Eräs syy tähän oli, että kahden asian seuraaminen koetaan liian rasittavaksi.

Samoin jotkut sanoivat keskittyvänsä vain puheeseen, koska eivät halua jakaa huomiotaan kahteen asiaan yhtä aikaa.

Väitös nimeltä Vahingossa lukemisen ja sattumalta kuuntelemisen taito tarkastetaan lauantaina Tampereen yliopistossa.
 
 
 

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt