The Gas Light Anthem: Vertailu Springsteeniin ärsyttää - Viihde - Ilta-Sanomat

Vertailu Springsteeniin ärsyttää jenkkiyhtyettä: Onneksi ei verrata Nickelbackiin!

New Jerseystä kotoisin olevaa The Gaslight Anthemia on yhtyeen uran alusta lähtien sinnikkäästi verrattu aina samaan artistiin.

Gas Light Anthemin Alex Levine ja Benny Horowitz­

18.6.2012 10:29

No, kyseinen vertaus ei toki ole kaikkein pahinta pilkkaa, mitä yhtyettä kohtaan voi tehdä, sillä The Gaslight Anthemin musiikin on useimmiten sanottu olevan 2000-luvulle päivitettyä Bruce Springsteeniä, Pomoa.

Mutta mitä mieltä yhtye itse jo vuosia kestäneestä Bruce Springsteen -toitotuksesta?

- Meillä on siitä vertailusta molemmansuuntaisia fiiliksiä. Ensinnäkin on totta kai hienoa, ettei meitä verrata Nickelbackiin. Ja vielä hienompaa on, että meitä verrataan yhteen maailman parhaista ja inspiroivimmista muusikoista. Se on itse asiassa aivan mahtavaa. Bruce Springsteen on upea artisti, ja on kunnia tulla verratuksi häneen, The Gaslight Anthemin rumpali Benny Horowitz ja basisti Alex Levine sanovat ja jatkavat:

- Mutta totta kai jokainen yhtye haluaa erottua musiikillaan omana itsenään eikä vertautua liikaa muihin. Me emme halua olla minkään artistin varjossa, vaan saavuttaa itse oma tunnistettava soundimme. Siksi se vertailu aina toisinaan ärsyttää, koska mielestämme me emme kuulosta kovinkaan paljon Springsteenilta.

Kaksikon mielestä yksi syy vertailulle saattaa olla se, että myös Springsteen on New Jerseyn kasvatti, kuten The Gaslight Anthemin jäsenetkin.

- Mutta juuri siksikin se on turhan helppo vertaus. Siinä ei ole hirveästi järkeäkään, koska me soitamme punk rockia. Enkä ole kuullut Brucelta kovinkaan monta punk rock -kappaletta. Vai oletko sinä? rumpali Horowitz kysyy ja nauraa remakasti.

- Eli vastatakseni kysymykseesi: tietääkseni kukaan meistä ei ole koskaan harrastanut seksiä Springsteenin kappaleiden tahtiin, Horowitz höhöttää.

 

Missä kurkkutatuoinnit?

 

Oli miten oli, The Gaslight Anthem julkaisee heinäkuussa yhtyeen neljännen albumin Handwritten.

Handwrittenin ensimmäinen sinkkulohkaisu 45 on ehtinyt jo vakuuttaa niin kriitikot kuin musiikkiharrastajatkin, ja yhtyeen suosio on yhä valtavassa kasvussa - sekä Euroopassa että Yhdysvalloissa.

- Ei tästä kaikesta voi olla muuta kuin yllättynyt - päivästä toiseen. En usko, että kukaan meistä ymmärtää tätä suosiota ja sitä, kuinka paljon ihmiset ovat ostaneet levyjämme. Tulemme alun perin New Jerseyn underground-musiikkipiireistä, eikä niissä piireissä osata haaveilla näin suuresta menestyksestä, Levine sanoo.

- Ennen Sink or Swimin (yhtyee debyyttialbumi vuodelta 2007) ilmestymistä meidän maailmamme oli sellainen, että 10 000 albumin kokonaismyynti olisi todellinen jättipotti. Että sellaisella levymyynnillä olisimme miljonäärejä ja voisimme unohtaa oikeat työt muutamaksi vuodeksi. Suunnittelimme jopa ottaa kurkkuihimme tatuoinnin, jos se toteutuisi, Horowitz puolestaan muistelee.

No, se 10 000 meni rikki aika pian debyytin julkaisun jälkeen. Eli missä teidän kurkkutatuointinne viipyvät?

- Joo, vedimme suunnitelmamme aika pian takaisin Sink or Swimin ilmestyttyä. Ja aika pian huomasimme myös, ettei 10 000 myytyä levyä ole kovinkaan paljon. Että sillä saisi korkeintaan ostettua hieman koiranruokaa ja pari olutta, Levine ja Horowitz naurahtavat.

 

 "American Slang tehtiin liian hätiköiden"

 

Tulevasta Handwritten-levystä The Gaslight Anthemin jäsenet tuntuvat olevan aidosti innoissaan ja ylpeitä.

Horowitz ja Levinen kertovat, että verrattuna esimerkiksi vuonna 2010 ilmestyneeseen American Slang -albumiin Handwritten on huomattavasti harkitumpi - mutta myös aidompi rokkilevy.

- American Slang tehtiin hyvin nopealla aikataululla ja se tehtiin hyvin tarkasti ennalta tehdyn suunnitelman mukaan. Hieman hätiköidenkin. Äänitimme sen New Jerseyssä ja vietimme levynteon aikoihin aikaa yhdessä vain studiolla. Siksi siitä jäi ehkä osittain puuttumaan sellainen tarttumapinta ja läsnäolo, Horowitz ja Levine kertovat.

- Handwrittenin kohdalla halusimme lisää tunnetta ja aitoutta mukaan albumille. Tuottaja vaihtui ja menimme teemään Nashvilleen, jossa vietimme koko ajan aikaa yhdessä - olimme studiolla tai emme. Meillä oli hyvin aikaa tehdä sitä ja pystyimme keskittymään levyntekoon paremmin. Se oli kaikille hieno oppimiskokemus, ja uskon, että välillemme syntyneen luonnollisen yhteyden myös kuulee levyltä, Levine sanoo

 

Provinssirockin valopilkku - hyväntuulinen ja muhkea

 

Sunnuntaina The Gaslight Anthem esiintyi Provinssirockissa. Keikka pääsi lievän alkujähmeyden jälkeen huimiin sfääreihin, kun laulaja Brian Fallon alkoi ottaa lavaa haltuun humoristisilla eleillään, liikehdinnällään ja vitsikkäillä välispiikeillä.

Eikä yhtye pelkästään huumorilla ratsastanut, vaan ennen kaikkea The Gaslight Anthemin tiukka soitanta, muhkea soundi ja hyväntuulinen lavapreesens saivat aikaan pienen ihmeen Provinssin toiseksi pienimmällä lavalla, Saarilavalla.

Fallonin ja rumpali Horowitzin silmiinpistävä energia tarttui nopeasti myös yleisöön, minkä ansiosta The Gaslight Anthemin keikka oli yksi tämänvuotisen Provinssirockin kohokohtia.

Sunnuntaialkuillan keikka osoitti, että The Gaslight Anthemin käyrä osoittaa yhä edelleen ylöspäin - kohti yhä suurempaa maailman mainetta.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?