Pissiskirja selventää mistä tyyli-ilmiössä on kyse

Julkaistu:

Aidon pissiksen eli pissaliisan tai -lassen tunnistaa paitsi pinkistä väristä myös oikeanlaisesta kielestä, asenteesta ja käytöksestä.

Ulkonäkökin on tosi tärkeä juttu, mutta pissistä ei siis tee pelkästään se, että farkkujen alta pilkottaa stringit ja liputus eli pesuohje.

Asenne kaikkeen muuhun paitsi poikaystäviin, shoppaamiseen tai dokaamiseen on seuraava: Mitä välii? Joku koulu hei, ketä kiinnostaa?

- Meillähän on ollut kunnon nettisivut jo kauan, jotta urpotkin tajuais, mitä pissismi on. Mutta kustantaja sanoi, että vanhat ihmiset on hitaita. Niille pitää kirjoittaa kirja, sanoo Pissismin vaaleanpunaisen käsikirjan kirjoittanut Nanna Aito-Ihkula.

Hänestä pissaliisana eläminen on tosi rankkaa. Aito pissis ei lähde mihinkään ilman meikkiä. Ei saa myöskään kulkea samoissa vaatteissa joka päivä. Esimerkiksi kaksi viikkoa sitten ostettu keltainen toppi on nyt jo out.

- Pissis ei tee töitä, vaan elää vanhempien rahoilla. Joskus niiden on tosi vaikea tajuta, miksi pitää saada uudet Lacostet kaksi kuukautta sitten ostettujen tilalle.

Pissiksen unelmapäivä on seuraavanlainen: syömään mäkkäriin tai heseen, ostamaan uudet ihqut dokausbyysat, -meikit, -korut ja -toppi. Illalla bilettämään ja etsimään uusi poikkis (poikaystävä).

Pissis on omasta mielestään maailman napa, ja kaikki muut ovat väärässä. Hän ottaa kaikki negikset itseensä ja suuttuu tosi helposti. Jos draamaa ei ole, niin sitä järjestetään esimerkiksi puhumalla pahaa toisesta selän takana.

Entä mikä pissiksestä tulee, kun hän kasvaa isoksi?

- Kapakkaruusu! Tekee samaa kuin ennenkin, mutta suljetussa tilassa.