Joulutarinakisa - Elsa Ollikka: Tie parhaimpaan jouluun - Viihde - Ilta-Sanomat

Joulutarinakisa - Elsa Ollikka: Tie parhaimpaan jouluun

Julkaistu: 23.12.2011 6:00

B-sarjan voittaja: Elsa Ollikka, 10, Jupperin koulu, Espoo

Tunsin kuinka minua valettiin kauniin pyöreäksi, vahaiseksi olioksi. Seuraavana päivänä minut ahdettiin monien muiden samanlaisten kanssa laatikkoon. Olimme kaikki aivan hiiren hiljaa kunnes tömähdimme jollekin lavalle. Huomasin, kun kurkistin ulos laatikosta ettemme olleet ainoita, vaan pitkulaisessa huoneessa näkyi satoja ja jopa tuhansia erimuotoisia vahaolioita. Jok’ikisestä oliosta törrötti valkoinen lanka. Sitten meitä kuljetettiin. Monien päivien kuluttua pysähdyimme. Laatikkomme otettiin pois koneesta jota suuret jättiläiset sanoivat rekaksi. Päädyimme osastolle jossa luki isolla JOULUKYNTTILÄT. Laatikkomme heitettiin lattialle. Vähän ajan kuluttua joku tuli nostamaan meidät. Sisällä laatikkomme avattiin ja meitä alettiin purkaa. Olin ensimmäisessä kerroksessa joten minut ja muut samassa kerroksessa olevat laitettiin hyllyyn. Edessäni oli lappu: Joulukynttilät, vain rajoitettu erä! Aamulla, kun valot syttyivät sisään ryntäsi suuri määrä ihmisiä. Päivän mittaan monet kädet hipoivat minua, mutta en tullut valituksi. Päivät kuluivat, mutta kukaan ei halunnut minua. Tunsin olevani huono. En kelpaisi kenellekään! Monet ystäväni valittiin mutta minä jäin, kun kynttilät vain vaihtuivat ja vaihtuivat. Ihmisten puheista kuulin, että joka vuosi syötäisiin herkkuja ja sytytettäisiin kynttilöitä hopeisiin kynttilänjalkoihin valaisemaan pimeää . Päivät vierivät. Oli viimeinen päivä ennen jouluaattoa. Jos en menisi kaupaksi joutuisin alennusmyynteihin. Niistä liikkui huhuja koko kauppakeskuksessa. Kuulutus kuului, että kauppakeskus suljetaan pian. Tunsin oloni kurjaksi. Sitten näin kauniin tytön jolla oli räsyiset vaatteet. Hän kaappasi minut mukaansa ja juoksi äitinsä luo. Minut sullottiin laukkuun. Kauppaostoksia ei ollut oikeastaan lainkaan. Vain hernekeittopurkki ja minä. Kävelimme pieneen taloon, joka sijaitsi aivan junaradan vieressä. Minut kannettiin sisälle jossa näin kaksi sänkyä, sohvan, pöydän ja pikkuruisen keittiön. Minut laskettiin pöydälle varovasti. Ikään kuin olisin arvokaskin aarre. Oli taas yö ja pimeys laskeutui. Seuraavana aamuna nainen kävi kaatamassa pikkuruisen puun. Sitten tyttö koristeli sen kauniilla värikkäillä paperikoristeilla. Kun keskipäivä tuli he laittoivat radion päälle ja kuuntelivat joulurauhan julistuksen. Sitten he lähtivät huussin kokoiseen saunaansa joulusaunaan. Illempana he sytyttivät minut. En tiedä miten, mutta se tuntui ihanalta. Heidän kasvoiltaan loisti ilo kun he katselivat minua. Vaikka minä en palanut hopeakynttilänjalassa tai näkemäni jouluateria ei ollut odottamaani, niin tuotin iloa enemmän kuin tavallisissa perheissä! Tuomarien perustelu: Kynttilän näkökulmasta kerrottu tarina on rakennettu taitavasti. Tarinan lempeän lämmin, mutta hieman surumielinen tunnelma tuo mieleen sadun pienestä tulitikkutytöstä. Tarinan kaari on ehjä ja kaunis. Koukuttava ja aidosti liikuttava kertomus.

Lisää aiheesta

Tuoreimmat osastosta