Viihde

Teatterin suorasuu Marjukka Halttunen muistelee myös vaikeita asioita

Julkaistu:

Ei ihme, että Marjukka Halttusesta tuli näyttelijä. Tunnetun teatteriperheen Hilkka Helinän ja Kaarlo Halttusen tytär on jo kolmannen polven näyttelijä.

Olisi voinut käydä toisinkin, jos äidin toive hammaslääkärin urasta olisi toteutunut. Marjukka ei halunnut kuitenkaan loppuikäänsä tuijottaa ihmisten rikkinäisiä hampaita.

Toimittaja Elina Simosen kirjoittama elämäkerta on saanut osuvan otsikon Teatterin suorasuu. Sitä nuori näyttelijä olikin, rasittavuuteen asti. Hän ei aikaillut sanoa mitä ajattelee, seurauksena muun muassa hyvän televisioroolin menetys. Aviomies Esko Roine ihmettelikin, onko kaikki asiat pakko töräyttää suoraan.

Myös Halttusen aiempi ja nykyinen puoliso ovat näyttelijöitä, samoin tytär Susanna.Muistelmissaan näyttelijä kertaa lapsuuttaan ja nuoruuttaan, isänsä alkoholismia, äitinsä heikkoa terveyttä. Kuten monet 1940-luvulla syntyneet hän pitää itseään tynnyrissä kasvaneena tyttönä.

Halttunen kuvailee selviytymistään arjen ja rankan ammatin ristiaallokossa. Ensimmäinen kiinnitys on Oulun kaupunginteatteriin. Helsingin kaupunginteatteriinkin pyydetään, mutta sinne vastavalmistunut näyttelijä ei lähde tarjotinta kantamaan. Oulun kiinnitystä seuraa Tampereen Työväen Teatteri, ja sieltä pariskunta Halttunen-Roine siirtyy Kansallisteatteriin.

Lellikistä luonnenäyttelijäksi

Rautatientorin varrella näyttelijä viihtyy aina eläkkeellelähtöönsä asti. Näihin vuosiin sijoittuu Marjukka Halttusen kasvutarina.

Kuinka ohjaajien hemmottelemasta lellikistä tuli yleisöään puhutteleva luonnenäyttelijä, josta säteilee persoonallinen huumori ja äly. Itseään Halttunen on aina pitänyt ensemblenäyttelijänä, yhtenä ryhmän jäsenistä.

Kirja vie lukijansa teatterin backstagelle. Kirpeätkin luonnehdinnat ohjaajista, vastanäyttelijöistä, arvosteluista, pukuhuoneskismoista, harjoituksista ja näytelmistä syventävät Halttusen näyttelijänkuvaa. Ei hänkään pääse yli 70-luvun taistolaisuudesta, joka hiipi myös kansalliseen teatterilinnakkeeseen, taantumuksen symboliin.

Halttunen on eloisa tarinankertoja, joka osaa nauraa itselleen. Käänteet yksityiselämässä, menetykset ja onnistumisen tunteet täydentävät henkilökuvaa. Kertoja tulee lähelle lukijaa puhuessaan avoimesti vaikeasta avioerostaan, yksinhuoltajuudesta, unelmaroolin menetyksestä.

Onnenkin saamme jakaa, kun Marjukka Halttunen avioituu kollegansa Pekka Autiovuoren kanssa. Yhteiseloa on kestänyt jo parikymmentä vuotta.

Kuka?

- Marjukka Halttunen syntyi 11. marraskuuta 1942 Helsingissä. Hän kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1962 ja aloitti seuraavana vuonna Teatterikorkeakoulun.

- Vastavalmistunut näyttelijä kiinnitettiin vuonna 1966 Oulun kaupunginteatteriin, josta hän siirtyi heti seuraavana vuonna Tampereen Työväen Teatteriin.

- Suomen Kansallisteatterissa Halttunen näytteli vuodesta 1973 kunnes jäi eläkkeelle viime vuonna.

- Läpimurron Halttunen teki Marinan roolissa Eeva-Liisa Mannerin näytelmässä Poltettu Oranssi.

- Hänen roolilistansa on mittava ja ulottuu hermoherkästä nuoresta tytöstä ronskiin, tekniikkansa hallitsevaan komedienneen.

- Mukana on klassikkonäytelmien ristiriitaisia naisia kuten Strindbergin Neiti Julie ja Tshehovin Lokin Masha.

- Halttunen on saanut kiitosta koti- ja ulkomaisissa nykynäytelmissä muun muassa Minna Canthina Laura Ruohosen näytelmässä Suurin on rakkaus ja Sirkka-Liisa Petäjän roolissa Kari Hotakaisen ja Juha Lehtolan näytelmässä Kuka kukin on.

- Suuri yleisö muistaa Marjukka Halttusen televisiosta Sirkka-Liisa Halosena Rintamäkeläiset-sarjassa. Seppo Laineen Sämpy-sarjassa hän oli ikimuistettava blondi, matkatoimistovirkailija Eeva.