"Pelkäsin olla yksin lavalla"

Julkaistu:

Ulla Tapaninen makaa Ryhmäteatterin takahuoneen punaisella sohvalla. Keltaiset, trendikkäät silmälasit pyörivät vauhdilla näyttelijä-koomikon käsissä. Näköttimet eivät ole Pradaa eikä Cuccia, ne on hankittu Tiimarista.

Lasit ovat kuin omistajansa: eivät lainkaan pröystäilevät, mutta huomiota herättävät. Räväkkä nainen vihaa turhaa tärkeilyä.

- Pidän matalaa profiilia, Tapaninen ilmoittaa.

Mutta hauska hän on. Eilen tuli ensi-iltaan jo kolmas Tapanisen yhden naisen show, Lava-ammuntaa III. Nauruhermoja kutittava monologi käsittelee ja kritisoi ajankohtaisia ilmiöitä huumorin avulla.

- Näytelmä syntyi, kun minusta alkoi tuntua, että nyt olisi taas niin kertynyt helevetisti asiaa otsaan.

Näyttämöllä Tapanisen profiili on kaikkea muuta kuin matala. Lava-ammunnassa Tapaninen on suuren osan ajasta yksin esillä.

Tapaninen jännitti yksin esiintymistä ensimmäiseen monologiinsa asti.

- Olin 40-vuotias ja ollut 20 vuotta tässä työssä ennen kuin uskalsin mennä lavalle yksin. Minulla ei ollut minkäänlaista tarvetta, halua eikä rohkeuttakaan mennä sinne yksin. Nythän minua ei saa lavalta pois.

Ensimmäinen Lava-ammunta oli Tapanisen tulikaste. Hän nousi yksin lavalle ja kohtasi pelkonsa.

- En tiedä, mikä ajaa näyttämölle! Kait se on joku mielenhäiriö päässä, että sinne pitää työntyä susien eteen syötäväksi ilta illan perään - varsinkin yksin.