Viihde

Kolumni: Elvis ja Gösta

Julkaistu:

Tänään, 16. elokuuta on kaksi hyvää syytä viettää hiljaista hetkeä. Tulee kuluneeksi 30 vuotta Elvis Presleyn ja neljä vuotta Gösta Sundqvistin kuolemasta.

Molemmat mestarit lähtivät liian aikaisin. Elvis oli 42-vuotias, Gösta 46. Kummankin kuolema herätti järkytystä aktiivisinta fanipiiriä laajemmissa ihmisjoukoissa. Tietysti, kaksi paljon koskettavia lauluja tulkinnutta artistia kuolee jo keski-iässä.

Elvis Presley oli ennen kaikkea ainutlaatuinen esiintyjä, Gösta Sundqvist mestarillinen tarinankertoja ja biisintekijä. Heidän välilleen on vaikea löytää muuta yhteistä kuin kuolinpäivä.

Paitsi se, että molemmat ovat jääneet meille suuremmiksi mysteereiksi kuin hittinsä.

***

Vierailin viisi vuotta sitten Gracelandissä. Elviksen kartano on Yhdysvaltain kotimuseoista toiseksi vierailluin, heti Valkoisen talon jälkeen. Elvis Presley Enterprises pyörittää sinänsä yllättävän vaatimattoman kotitalon ympärillä valtavaa bisnestä. Naapurustossa on nähtävänä Elviksen lentokoneet ja autot, on teemahotellia ja tietysti kaikkea mahdollista rihkamaa Elvis Presley Boulevard -katukyltistä lähtien. Kyllä, tunnustan. Pitihän sellainen ostaa.

Jokin aika sitten Elvis Presley Enterprises vaihtoi omistajaa. Nyt Gracelandin ystävällisten, mutta päättäväisten oppaiden palkat maksaa New Yorkiin asettunut, tehokkaana rahantekokoneena tunnettu CKX Inc. Firmalla on tietysti suuria suunnitelmia laajentaa bisnestään ja kasvattaa Gracelandin naapuruston Elvis-aiheisten nähtävyyksien määrää edelleen.

Vielä ei ole uutisoitu, merkitsevätkö uudet suunnitelmat myös Gracelandin yläkerran avaamista turisteille. Elvis-maailmanpyöriä ja -vuoristoratoja voi rakentaa vaikka Tupeloon saakka, mutta kiinnostavin Elvis-pyhättö on Gracelandin yläkerta. Sinne Elviksen kerrotaan kuolleen. Siellä hänen huhutaan myös edelleen elävän!

***

Jos Elvis elää, niin kuin sitkeät salaliittoteorioiden kirjaajat jaksavat väittää, hän on 72-vuotias.

Mitä 2000-luku olisi tehnyt Elvikselle? Olisiko hän kokeillut Atkins-dieettiä ja laihtunut? Olisiko hän käynyt kauneusleikkauksessa? Olisiko hän harmaantunut? Jos olisi, olisiko hän värjännyt tukkansa?

Entä musiikillisesti - miten monipuolinen tulkitsija olisi suhtautunut lastensa ja lastenlastensa ikäisiin artisteihin? Ei kai hän sentään olisi sortunut versioimaan Celine Dionia tai duettoon Helmut Lottin kanssa?

Elviksen elämän jatkumista mielessään hellivät ovat sentään tulleet 2000-luvulle. Elvis-bongarit kohtaavat tietysti nykyisin internetissä. Elvis Is Alive -sivustoa (http://www.elvislives.net/) kelpaa suositella kyllä myös huumorintajuisille rockin Kuninkaan ystäville.

***

Gösta Sundqvist osasi kirjoittaa uskomattomia tarinoita. Millainen olisikaan hänen versionsa Elvis Presleyn myöhemmistä vaiheista! Keikka jossain suomalaisessa, hirsirakenteisessa karaokepubissa, seurana häntä petiin kampeavia krouvin ruusuja ja örisevä ratikkakuski Aarne Tenkanen. Ja tietysti kaiken raportoisi toimittaja Gösta Sundqvist, neutraalisti, mutta naurahdellen.

Näinhän se tapasi olla Sundqvistin mainioissa radio-ohjelmissa. Ja biiseissäkin. Kertomuksissa ja sanoituksissa oli vahva punainen lanka, mutta myös rönsyjä sinne tänne. Esimerkiksi klasikkobiisi Itkisitkö onnesta on koskettava ja surullinen tarina, mutta sisältää niin härskejä sanontoja, ettei osa kuulijoista pääse koskaan niiden yli kuuntelemaan laulunkertojan synkkää kohtaloa.

Tarinoidensa näköiseksi, äkkivääräksi ja rönsyileväksi muodostui myös Gösta Sundqvistin elämä. Hän oli taiteilijana ehdoton. Kun ei huvittanut esiintyä, Leevi & The Leavings ei sitten esiintynyt. Kun hän antoi haastatteluja, ne olivat mahtavia neljän tunnin esitelmiä kaikista mahdollisista asioista maanpuolustuksesta Helsingin kantakaupungin pilaamiseen olutpubeilla - ja yhtäkkiä vuonna 1996 Sundqvist päätti ettei enää anna haastatteluja!

Julkkisbileissä hän ei käynyt koskaan, häntä nolottivat jopa Leevi & The Leavingsiin liittyvät juhlallisuudet. Mieluummin hän viihtyi kotona, vaimonsa, kahden tyttärensä sekä elokuva- ja jalkapallomatsikokoelmiensa äärellä.

Leevi & The Leavingsin lauluista voi etsiä Gösta Sundqvistia, mutta ehkä niistä kuitenkin löytyy lähinnä monien muiden suomalaisten omakuvia. Hän oli tarkkanäköinen havainnoitsija, joka ensimmäistä haastatteluamme 1980-luvulla tehdessämme suunnitteli lähtevänsä Stockmannin jouluruuhkaan. Ei tekemään ostoksia, vaan katsomaan kiireisiä ihmisiä.

***

Elvis Presleyn elämä ja kuolema sekä perheenjäsenten surutyö olivat niin julkisia kuin 1970-luvulla olla saattoi.

Gösta Sundqvist eli viimeiset vuotensa seuransa valikoivana "sosiaalisena erakkona", kuten hänen ystävänsä, tuottaja Pekka Aarnio häntä kutsui. Hänen kuolemansa oli iso uutinen, mutta hänen perheensä sai surra rauhassa.

Tänään, kuolinpäivänä Elviksen haudalle Gracelandiin vaeltaa faneja kaikkialta maailmasta. Espoolaisella hautausmaalla on hiljaisempaa. Ehkä sekin menee Gösta Sundqvistin käsikirjoituksen mukaan. Tai ehkä Sundqvistin haudalla käy mystinen vanhus, joka puhuu suomea oudon amerikkalaisella korostuksella ja hymyilee ylähuulellaan vinosti.

Kirjoittaja on pitkän linjan rockjournalisti ja Ilta-Sanomien vakituinen avustaja