John Irving: Ensimmäiset suomalaistutut tukkilaisia

Julkaistu: , Päivitetty:

Vanhempien ei kannata salailla asioita lapsiltaan eikä syöttää heille valkoisia valheita suojellakseen heitä tosiasioilta. Tätä mieltä on Suomessa vieraileva kirjailija John Irving.

- Sellaisella voi olla kohtalokkaita seurauksia, sillä vaietut asiat tapaavat tulla aina vastaan.

Perheiden salaisuudet on yksi usein toistuvista teemoista hänen romaaneissaan. Niin myös uusimmassa järkäleessä nimeltä Viimeinen yö Twisted Riverillä.

Romaanissa 12-vuotias Daniel tappaa isänsä lihavan intiaanirakastajattaren, koska luulee häntä karhuksi. Vahingon taustalla on sepitetty tarina, jonka avulla isä on pimittänyt pojaltaan itselleen kipeän salaisuuden. Teon jälkeen isä ja poika lähtevät pakomatkalle, joka kestää 610 sivua, viisi vuosikymmentä ja monta ihmissuhdetta.

- Jos isä olisi alun alkaenkin kertonut totuuden, mitään ei ehkä olisi tapahtunut, Suomessa vieraileva kirjailija huomauttaa.

Danielista kasvaa kirjailija, jonka tuotanto ja ammatissa eteneminen muistuttaa yksi yhteen Irvingiä.

- Hän näyttää minulta, hän on jopa syntynyt samana päivänä ja käynyt samat koulut kuin minä, mutta hänen elämänsä on minun elämäni vastakohta. Minä olen saanut onnellisen elämän, Daniel ei. Kirjoitan asioista, jotka pelottavat minua, koska kyllästyisin itse, jos kirjoittaisin kevyttä ja kivaa viihdettä. Lapset esimerkiksi usein kuolevat romaaneissani. Suomalaistuttuja tukkijätkinä Tapahtumat alkavat Twisted Riverin tukkilaisyhteisöstä, jossa Danielin italialaistaustainen isä Dominic on kokkina. Irving tietää, mistä puhuu, sillä hänen serkkunsa olivat tukkijätkiä ja opettivat häntäkin kävelemään tukeilla.

- Siellä lapsena vieraillessani myös tutustuin ensimmäisiin tuntemiini suomalaisiin. Skandinaavit ja kanadanranskalaiset olivat tukkijätkiä ja italialaiset kokkeja, Suomen ystävänä tunnettu kirjailija hymyilee.

- Asun edelleen vain kahden tunnin ajomatkan päässä tukkilaiskaupungeista, jotka nykyään ovat aavekaupunkeja. Niihin pääsee vain talvella hiihtämällä tai kelkalla, koska tiet ovat kasvaneet umpeen, mutta ne on yhä helppo löytää.

Karhut, paini ja samaa naista rakastavat ystävykset löytyvät tästäkin romaanista.

- Se, että kirjailija toistaa itseään on niin ilmiselvää, etten ymmärrä, miksi siitä edes puhutaan. Niin teki Shakespeare ja niin tekivät Melville, Hardy ja Dickens, ja luen heitä kaikkia silti aina vain.