Vuodet kesyttivät lännensankari Clint Eastwoodin

Julkaistu:

Toukokuun viimeisenä päivänä 80 vuotta täyttävä Clint Eastwood myöntää, että vuodet ovat tuoneet pehmeyttä elokuviin.

Naistenmiehen maineessa oleva monilahjakkuus keskittyy entistä enemmän myös perheeseensä.

Machomiehen maineen näyttelijänä saanut Eastwood on rauhallinen, niukkasanainen ja tinkimätön ohjaaja, joka luottaa valintoihinsa ja antaa näyttelijöille työtilan.

- Lännenelokuvia tehdessäni tajusin, että hevoset villiintyivät kovista äänistä. Kun kovaääniseen huudettiin action, syntyi kaaos. Sama pätee näyttelijöihin. He keskittyvät kohtaukseen ja vuorosanoihin, mutta megafonista pauhaava käsky rikkoo vireen, Eastwood kertoo.

Hän pitää hiljaisuutta taitolajina.

- Hyvä ohjaaja kuuntelee muita ja tarkkailee, mitä ympärillä tapahtuu. Mutta loppupeleissä hän tekee päätökset itse. Joskus hermostunut ohjaaja puhuu liikaa ja ajaa näyttelijät hulluuden partaalle. En anna pahemmin ohjeita. Luotan valintoihini ja siihen, että tiimini on tehnyt kotiläksynsä hyvin.

Matka huipulle
oli kivinen

Työläisperheen kasvatti teki hanttihommia armeijan jälkeen ja opiskeli taloutta Los Angelesissa. Hänen komea ulkonäkönsä huomattiin elokuvapiireissä, mutta matka huipulle oli kivinen.

Lukuisten koe-esiintymisten ja pienten osien jälkeen onni potkaisi, ja hän sai osan Rawhide-lännensarjasta.

- Ohjaaminen alkoi kiinnostaa minua televisiosarjaa tehdessäni, 1960-luvun alussa.

Sitä seurasi italialaisen elokuvaohjaajan Sergio Leonen väkivaltainen spagettiwestern-trilogia: Kourallinen dollareita, Vain muutaman dollarin tähden ja Hyvät, pahat ja rumat.

Rekvisiitan, kulahtaneet farkut, hatun ja sikarit hän vei Los Angelesista Eurooppaan. Clint ei polttanut, mutta sikarin avulla hänelle saatiin mysteerisen miehen katse.

- En osannut italiaa, joten seurasin sivusta, mitä kuvauksissa tapahtui. Opin paljon elokuvien tekemisestä.

Don Siegelin ohjaaman Likainen Harry -elokuvan jälkeen seurasi menestys Yhdysvalloissa. Omapäinen ja kyyninen etsivä Harry Callahan selvitteli rikoksia San Franciscon kaduilla neljässä jatko-osassa. Hänen esikoisohjauksensa, rikoselokuva Yön painajainen ilmestyi 1971.

- Tein sen alusta loppuun viidessä viikossa pienellä budjetilla. Studioedustajat eivät luottaneet taitoihini eivätkä halunneet panostaa, koska minulla ei ollut aiempaa näyttöä.

"Perhe on
peruspilari"

Ensimmäisen Oscar-patsaansa Clint voitti lännenelokuvasta Armoton vuonna 1993. Se on kaikkien aikojen parhaiten menestynyt western.

- Elokuvayhtiö oli filmiä vastaan. Se piti sitä liian brutaalina, mutta minä rakastuin käsikirjoitukseen. Se oli erilainen ja rikkoi myyttejä länkkäreistä. Ajattelin, että se oli hyvä, viimeinen cowboytarina minulle.

Vanhemmiten ohjaajan herkempi puoli on päässyt esille. Hän saa rajuihinkin tarinoihin rakkautta.

- Onneksi olen iän myötä oppinut tasapainottamaan uran ja perhe-elämän. Nuorena miehenä liihotin ympäriinsä, mutta nyt haluan olla mukana 13-vuotiaan tyttäreni arjessa.

Morgan on Clintin ja hänen televisiotoimittajavaimonsa, Dina Ruizin, 44, lapsi. Ennen Dinaa Clint oli tunnettu naissankarina, jolla on kuusi lasta neljän eri naisen kanssa.

- Nykyään perhe on elämäni tärkein peruspilari.