Pomo tykitti katsojat ekstaasiin

Julkaistu: , Päivitetty:

Jos kysyy parikymppiseltä mielikuvia Bruce Springsteenistä, saattaa vastauksena hyvinkin olla tuttu asetelma: Yhdysvaltojen lippu, jonka edessä seisoo farkkuihin sonnustautunut takapuoli.

Kun kävelee Olympiastadionilla ennen Brucen perjantai-illan keikkaa, näky noudattaa juuri sitä aikaa, kultaista 1980-lukua. Naisilla on tummaa meikkiä, leopardikuvioisia hameita ja korkeavyötäröisiä farkkuja. Miehillä on farkkutakkeja ja tuoreeltaan fanitavarakojusta ostettuja kiertuepaitoja.

Lavan eteen sulloutuneet ihailijat yrittävät taputuksen voimalla saada Pomoa esiin. Joku tulee asentamaan mikrofonia ja läpsytys lakkaa. Ei. Entä nyt? Kädet hakkaavat uudestaan. Ei, toinen tyyppi tuo saksofonin lavalle. Se kuitenkin voimistaa aplodeja, sillä se on merkki siitä, että Pomo bändeineen on lähellä.

Ja sitten hän saapuu. Springsteen ja The E Street Band kävelevät lavan takana ja vilkuttavat reunoilla notkuville faneille.

- Hello Helsinki!

Stadion repeää.

Suomalaisille naisille

Lähemmäs kuusikymppinen stara on edelleen vedossa ja edelleen seksikäs. Kaljamahaa ei näy, vaikka mistä päin tiiraisi.

Tähti kajauttaa biisit Out In The Street ja Radio Nowhere liikuskellen yleisön lähellä. Hungry Heartia laulaessaan hän huomaa kyltin: "Amy 11 years, my first show" (Amy 11 vuotta, ensimmäinen keikkani). Bruce nostaa tytön lavalle, tanssahtelee muutaman askeleen tämän kanssa ja ottaa syliin.

Mies alkaa kerätä yleisön heiluttelemia, pahvikylteille kirjoitettuja biisitoivomuksia. Siitä seuraa muun muassa Summertime Blues ja Mary's Place. I'll Work For Your Loven aikana Roy Bittan maalaa hypnoottisen pianohetken. Youngstownissa Bruce heiluu Steven Van Zandtin kanssa keikutellen ilmoille kitarasoolot, jotka saavat katsojan kehräämään.

- Tämä on kaikille suomalaisille naisille, Bruce sanoo suloisesti suomeksi ja laulaa pehmeästi Girls In Their Summer Clothes.

Jos The River on konserteissa kuultu harvinaisuus, varmasti sitä on myös keikan loppumetreillä pelmahtava Santa Claus Is Coming To Town. Ainakin heinäkuussa.

Bruce ja bändi antavat kaikkensa vajaan kolmen tunnin keikan aikana.Pomolle olisi annettava mitali siitä, kuinka hän pitää herkeämättä kontaktin hikiseen ja haltioituneeseen yleisöön.

- Kiitos Helsinki! We love you!