IS arvioi: Mies on uivelonaisen seksiorja

Julkaistu:

Näin arvioi Ilta-Sanomien Tuomas Manninen Uivelot-filmin trailerin (IS 12.3.2008).

Uivelot-pornoelokuva ei ole ensi kerta, kun kaunis vesilintu esiintyy kulttuurisissa yhteyksissä. WSOY julkaisi vuonna 1957 Yrjö Kokon kirjan Ungelon torppa. Ungelo on uivelon kansankielinen nimi.

Johanna Tukiainen esittää kirkuvaäänisen uivelot-nimisen naisheimon päällikköä.

Mustasilmäiset uivelot tietävät "kaikki temput, joilla saavat miehet tekemään mitä vaan". Miehet ovat heidän palvelijoitaan ja orjiaan. Sattumalta tai ei, ohjaajaKullervo Koivisto lähestyy elokuvallisin keinoin teemaa, jonka tutkija Henry Laasanen juuri nosti pöydälle tuoreessa kirjassaan Naisten seksuaalinen valta (Multikustannus).

Uivelo-Tukiaisen johtama heimo käyttää miehiä seksuaalisesti hyväkseen. Elokuva on hätkähdyttävässä allegorisessa suhteessa tähän päivään, jossa Tukiainen hyödyntää Hymy-lehden avulla addiktiivisella tarmolla tekstiviestejä suoltanutta ministeriä.

Jos Ilkka Kanerva olisi ehtinyt nähdä Uivelot, hän olisi maskuliinisuutensa sijasta hahmottanut pelikentän saalistavan uiveloheimolaisen silmin.

Suuren yleisön opetuselokuvaksi Uiveloista ei ole vahvan pornografisen päälleviivaavuuden vuoksi. Tukiaisen suloista saa selvän kuvan, samoin hänen valtansa perustasta.

Uivelo on ainoa täysvalkea vesilintumme, ja Uivelot vertautuu väkisinkin Erik Blombergin Valkoiseen peuraan (1952).

Mirjami Kuosmasen ja Johanna Tukiaisen ilmaisukeinot ovat tietenkin hyvin erilaisia.

Miljöön yleisessä arktisuudessa lähimmäksi Blombergia tullaan kohtauksessa, jossa Tukiainen koikkelehtii totemisauva kädessä himmenevän sinisellä jäällä, kaula uhkaavasti ojossa kuin soidintavalla telkällä, Bucephala clangula, joka sattumalta onkin väreiltään kuin uivelon, Mergus albellus, negatiivi. Kuvakerronta on kuin suoraan Kalle Holmbergin Rauta-ajasta (1982).

Koivisto on onnistunut tekemään luontoelokuvan, joka kiinnostaa myös pornon suurkuluttajia ja poliittisten ajankohtaisohjelmien ystäviä.