Peter Franzén kirjoitti perheväkivallastaan: Välillä oli ihan karvat pystyssä

Julkaistu:

Kasvatusisän pahoinpitelyä, alkoholismia ja jatkuvaa pelkoa. Siinä osa Peter Franzénin lapsuusmuistoja, jotka ovat nyt päätyneet hänen esikoisromaaniinsa Tumman veden päällä.

Franzén haluaa tuoda oman tarinansa avulla esiin tärkeän aiheen, josta ei pidä vaieta.

- Toivoisin, että tämä laittaisi ihmiset ajattelemaan, mikä herättää lapsen turvallisuudentunteen: se on se koti, johon voi mennä kertomaan huolensa ja jossa voi luottaa ihmisiin.

Hänen äitinsä ja biologinen isänsä ovat antaneet pojalleen luvan kipeiden asioiden esiintuomiseen. Myös siskolta ja isoäidiltä on saatu siunaus osittain omakohtaisten kohtausten kertomiseen.

- Kysyin äidiltäni, voinko kirjoittaa tästä aiheesta kohtauksia, jotka liippaavat läheltä. Äitini totesi, että totta kai voit, sillä tästä aiheesta pitää voida kirjoittaa.

Pahoinpitelykohtauksista huolimatta hän kokee kuitenkin eläneensä suht onnellisen lapsuuden.

- Tapahtumat eivät ole jättäneet traumoja. Pyrin olemaan aina positiivinen ja näkemään asiat ensimmäisenä positiivisesti.

Myös kirjassa on nähtävissä, että traagisten tapahtumien keskelläkin elämässä on paljon hyvää.

- Mielestäni nuo tapahtumat ovat ennemminkin mustia pisteitä valossa. Kaikki, joilla on rankkoja kokemuksia, eivät halua velloa siinä rankkuudessa, vaan jos haluaa mennä eteenpäin, haluaa myös nähdä valon.

"Välillä oli karvat pystyssä"

Lapsuudenmaisemia kirjassa runsaasti kuvaileva Franzén käy yhä tasaisin väliajoin kotiseuduillaan Keminmaalla, jossa asuu edelleen hänen 95-vuotias isoäitinsä.

- Siellä on minun juureni ja kotini, ja sinne minun on pakko tasaisin väliajoin palata. Isoäitini on tiukka tervaskanto, joksi hän itseään kutsuu. On mieltä kohentavaa mennä sinne kotiin, jossa on aina lämmin ja ympärillä on ihanat tuoksut. Pelaamme mummon kanssa aina Myllypeliä.

Franzén kehuu pohjoisen ihmisiä avoimiksi ja helposti lähestyttäviksi.

- Minua kiehtoo myös se jäyhyys, mikä niissä lohenkalastajaukoissa on. Sydän sykähtää, kun ajattelen niitä.

Näyttelijä kirjoitti lapsuuden tapahtumistaan Los Angelesista käsin. Kirjaprosessi kesti lopulta yli kuusi vuotta, mutta hän haluaisi jatkaa kirjoittamista edelleen.

- Aluksi tuntui aika absurdilta kirjoittaa kotimaisemista tuhansien kilometrien päässä, mutta ymmärsin, että tämä on loistava tapa päästä kotimatkalle. Kaikki muistot palautuivat hyvin mieleen, ja olen aika tarkkaan yrittänyt kuvata kaikki tapahtumat.

Franzénista tuli esikoiskirjaa kirjoittaessa myös omien sanojensa mukaan tietokonenörtti.

- Minulla ei ollut kuusi vuotta sitten edes omaa tietokonetta ja sitten päädyin ostamaan sellaisen auttamatta vanhan, Amerikan-mallia olevan tietokoneen, jossa ei ollut edes ääkkösiä. Se meni aika äkkiä sitten vaihtoon, Franzén nauraa.

Toinen kirjoitusprosessiin liittyvä erikoisuus löytyy Franzénin musiikkimausta kirjoitusprosessin aikana.

- Kuuntelin Cold Mountainin soundtrackia varmaan viisi vuotta hiljaa taustalla. Olen varmaan alitajuisesti appalakkien poikia.

Prosessi oli antoisa, mutta myös raskas.

- Raskainta oli tehdä se päätös, että uskallanko kirjoittaa aiheesta, joka liippaa niin läheltä omaa elämää. Välillä olin ihan karvat pystyssä, kun kirjoitin jotain kohtausta.