- Halusin kokeilla ajamista selvittääkseni, vieläkö nautin hommasta. Ajamisen alussa olin aika hermostunut ja päässä pyörivät vähän vääränlaiset asiat, Anssi tunnustaa.
Tuntuma ajamiseen palasi kuitenkin varsin pian.
- Vähän aikaa ajeltuani vanha meininki tuli takaisin. Ajaminen tuntui yhtä nautinnolliselta kuin ennen onnettomuuttakin. Tuli vahva tunne, että tätä tahdon tehdä. En oikein uskonutkaan, että minulle jäisi tapahtuneesta kammoa.
Anssin pitää kuitenkin odottaa, että murtunut selkäranka paranee kunnolla.
- Pitää muistaa, että olen toipilas. Ei kannata ottaa harrastuksen takia sellaista riskiä, että liian aikaisin aloittamalla päätyy pyörätuoliin loppuiäksi.
