Pelaajat ja valmennusjohto eivät tunnu olevan kovin huolissaan siitä, että peli kentällä sakkaa yllättävällä tavalla ja yllättävän herkästi. Pitäisikö edes olla, jos kerran voittoja tulee joka ilta?
Onko käymässä niin, että Suomi on oppinut viimeinkin arvostamaan lopputulosta sen sijaan, että lasketaan niitä maalipaikkoja ja hehkutetaan laadukasta avauspelaamista?
Videotuomarit spekuloivat.
