Oululaisuus on vaarallinen asia. Silloin saattaa, jos kärsii oikein pahasta tapauksesta oululaisuutta, haluta takaisin sinne, vaikka olisi kerran jo päässyt pois.
Ja Rasmus Karjalainen halusi.
Hän on Oulun ensimmäistä ACO-sukupolvea. AC Oulu on kuin salakavalasti ehtinyt jo yli 20 vuoden ikään. Fuusioseuran nousut ja erityisesti laskut ovat parhaimmillaan lähes kulttikamaa suomalaisessa jalkapallossa.
Karjalaiselle AC Oulu on sydämen asia.
– Olen seissyt poikana kannattajakatsomossa ja myöhemmin pelannut seurassa. AC Oulu on minulle todella tärkeä asia, Karjalainen sanoo teeskentelemättömään tyyliinsä.
Siksi olikin merkittävää, kun Oulun Luistinseuran kasvatti palasi AC Ouluun viime vuoden kesänä. Hän oli edustanut ACOa viimeksi Ykkösessä 2016 – ja lähti silloin paikallisten tirskahtelujen saattelemana.
– Sanoin silloin, että uskon pärjääväni Veikkausliigassa ja haluan liigaan. Olin varmasti ainoa, joka silloin siihen uskoi!
Alla olevassa soittimessa Pallokerhon tuore jakso, jonka vieraana Rasmus Karjalainen.
Ylipäätään sydämen valitun seuran kanssa oli nuorena ollut vaikeaa, koska yritteliäs hyökkääjä yritti vuosi toisensa perään saada sopimusta, mutta turhaan. Piti ensin käydä Seinäjoella 2015 tykittämässä roppakaupalla maaleja Kakkosessa ennen kuin oman kylän miehet alkoivat uskoa häneen.
Rimpuiltuaan ACOn edustusjoukkueessa vuoden Karjalainen paineli Veikkausliigaan PS Kemiin, ja iski Jari Åhmanin sekalaisessa seurakunnassa kahdeksan liigamaalia. Siitä matka jatkui KuPSiin, maalitilastojen kärkipäähän sekä maailmalle.
Paluu meritoituneena maailmanmiehenä, kokemuksina mm. Hollannin ja Ruotsin pääsarjat sekä 13 ottelua Huuhkajien paidassa, maistui aivan äärettömän hyvälle.
Pojasta oli kasvanut mies, ja yhtäkkiä hän oli kannattajien lämpimästi kotiin toivottama suuri sankari.
Kotiinpaluu on siksikin ollut merkittävää, koska se pitää sisällään kaiken, minkä Karjalainen päätti hylätä. Puntarissa olivat tarjoukset mm. HJK:lta ja KuPSilta.
Näistä eritoten HJK tunnetaan seurana, joka on suomalaispelaajille kuin ohituskaista maajoukkueeseen. Maakunnissa parrat pärisivät ehtimiseen talvella 2022 RoPSista HJK:hon vasta siirtynyt Miska Ylitolva lensi lähes suorilta käsin Markku Kanervan maajoukkueeseen ilman juuri mitään näyttöjä.
Vasemman puolustajan Tuomas Ollilan maajoukkuepolku aukesi samaten lähes välittömästi, kun Ollila palasi maakuntakierrokseltaan Kotkasta ja Tampeeelta HJK:hon viime talvena.
Esimerkkejä HJK:n tarjoamasta rakettirepusta maajoukkuetehtäviin voisi luetella tuomiopäivään saakka, mutta keskitytään Karjalaiseen. Maajoukkue on yhtä aikaa kultainen muisto, kipupiste ja unelma.
Rasmus Karjalainen on osunut Huuhkajissa kerran, Valko-Venäjää vastaan kesällä 2018.
Vyöllä on 13 ottelua, joukossa ikimuistoinen ja historiallinen Liechtenstein-ottelu, jossa Suomi varmisti historiallisen EM-kisapaikkansa.
Vastapainona Karjalainen sai kuulla EM-kisojen valmistavan leirin aluksi, että hän ei ole pelikunnossa kisoissa. Hänellä huomattiin kaulavaltimon vaurio, joka oli aiheuttanut verenhyytymän. Se huomattiin onneksi ajoissa, mutta haaveet EM-kisoista lensivät romukoppaan.
Takaisku oli hirvittävä, ja Karjalainen myöntää rehellisesti, että se on hänen uransa pahin hetki. Tuntui epäreilulta, kun kovalla työllä ansaittu tilaisuus ryövättiin nenän edestä.
Kesän 2021 jälkeen Karjalainen ei ole enää ollut Kanervan joukkueissa mukana. Viimeisin pöytäkirjamerkintä on vaihtopenkillä istuminen tappio-ottelussa Walesia vastaan marraskuussa 2020.
Silti 27-vuotias jaksaa uskoa, että kutsu Kanervan joukkueeseen käy vielä. Ja ennen kaikkea himo palata maajoukkueeseen pakottaa Karjalaista koko ajan eteenpäin ja kohti parempaa.
Mutta se pakottaa uusimaan kysymyksen: miksi ei HJK tai KuPS, joista polku nimenomaan takaisin maajoukkueeseen olisi huomattavasti todennäköisempi?
– Ymmärrän, miksi moni pitäisi ratkaisua tyhmänä. Minulle merkittävin asia seuraa valitessa oli, että mikä tuntuisi itse parhaalta. Allekirjoitan ehdottomasti, että Klubi olisi varmaankin ollut nopeampi tie takaisin maajoukkueeseen. Mutta minulle tämä on kuin pitkän matkan juoksu: asiaa piti miettiä laskelmoidusti, Karjalainen painottaa.
Puntarissa olivat yksinkertaistetusti HJK:n ja KuPSin tarjoamat europeli- ja näyteikkunamahdollisuudet sekä Oulun kotiseuturakkaus. Mutta pintaa syvemmällä kyse oli siitä, että EM-katastrofin ja surkeasti sujuneen Helsingborgin-keikan jälkeen Karjalaisen piti löytää jälleen peli-ilo.
Futis piti taas saada tuntumaan futikselta.
– Halusin mahdollisimman paljon peliaikaa ja löytää nautinnon taas. Minulla on 27-vuotiaana vielä aikaa tulla Suomeen – mutta ei ole aikaa epäonnistua. Laskin, että Oulussa minulla ovat kentän ulkopuoliset asiat täysin kunnossa, ja silloin yleensä kulkee kentällä. Ja seurajohto oli kanssani samaa mieltä siitä, ettei minua tuoda tänne loppu-uraksi ”jämähtämään” seuralegendaksi, vaan pari kautta täällä ja sitten uusi yritys.
Pelit kulkevatkin nyt hyvin. 2022 puolikkaalla kaudella syntyi seitsemän liigamaalia, ja nytkin kausi on alkanut tehokkaasti yhdessä brittimörssäri Ashley Coffeyn kanssa.
Karjalainen siirtyi KuPSista Hollannin Fortuna Sittardiin alkuvuodesta 2020.
Helpolla paikka huuhkajapaidassa ei kuitenkaan aukea. Liechtenstein-ottelun aikoihin Karjalainen ja Veikkausliigaan KuPSiin palannut Jasse Tuominen olivat tärkeitä lenkkejä ohuessa hyökkäyskalustossa.
Nyt tilanne on kuitenkin aivan erilainen. Joel Pohjanpalo on elämänsä kunnossa. Marcus Forss iskee maaleja Englannissa ja Oliver Antman on tuonut nuorena pelaajana joukkueeseen uusia tehoja. Benjamin Källmankin on lyönyt lusikkansa soppaan.
– Kova kilpailutilanne on vain hyvästä maajoukkueelle ja pakottaa itsenikin tekemään entistä kovempaa töitä. Hyvä vain.
Maajoukkueunelma ei pääse unohtumaan, vaikka itse yrittäisikin. Karjalainen kertoo, että erityisesti vuosinaan ulkomailla hän sai taajan mummoltaan puheluja, joissa käytiin läpi viikonlopun tulosurheilua hyvin karjalaismaisesta näkökulmasta.
– Ei se Pohjanpalo tai Forss taaskaan tehneet maalia! mummo raportoi innokkaasti aina tarpeen tullen.
Mummon tarkka maalilaskenta tuo mieleen Matti Kyllösen legendaariset F1-selostukset, kun Mika Häkkinen taisteli tietään ylöspäin kilpailussa: emmehän me kenellekään mitään pahaa toivo, mutta jos niin sattuisi käymään...
Kyllähän perheen puolia on pidettävä.
Artikkeliin lisätty klo 12.23 Pallokerhon haastattelu Rasmus Karjalaisesta.
