HJK:n Enoch Banzan perheellä ei ollut varaa nappulakenkiin ja kausimaksuihin – juniorivalmentaja Tuomo hoiti viulut: ”Emme ikinä unohda” - Veikkausliiga - Ilta-Sanomat

HJK:n Enoch Banzan perheellä ei ollut varaa nappulakenkiin ja kausimaksuihin – juniorivalmentaja Tuomo hoiti viulut: ”Emme ikinä unohda”

Enoch Banza viiletti nuorten EM-karsintaottelussa Maltaa vastaan lokakuussa.

Enoch Banza viiletti nuorten EM-karsintaottelussa Maltaa vastaan lokakuussa.

Julkaistu: 6.12.2019 16:47

Enoch Banzan vanhemmat pakenivat sotaa. Heidän pojalleen on kunnia-asia edustaa Suomea.

Hänellä oli rikkinäiset isoveljeltä lainatut nappulakengät ja hymy, joka olisi voinut sulattaa napajäätikön.

Mukanaan hänellä oli löysä vitoskoon pallo, joka näytti neljävuotiaan pojan vierellä aivan liian suurelta.

Enoch Banza oli ensimmäistä kertaa elämässään jalkapalloharjoituksissa.

Enochista oikeissa treeneissä oleminen tuntui uskomattoman hyvältä. Hän halusi näyttää kaiken, mitä osasi. Kaikki ne temput, jotka oli oppinut pelatessaan yksin tai kavereiden kanssa.

Kesken harjoitusten Enoch halusi näyttää, kuinka kovaa hän osaa potkaista. Hän potkaisi kärkkärin, joka osui valmentajaa jalkaan niin, että se sattui.

Valmentaja Tuomo Tammivuori ei suuttunut. Hän sanoi sanat, jotka Banza muistaa edelleen:

– Okei, sä oot jengissä.

Ihmisellä ja varsinkin lapsella on tarve kuulua jonnekin. Olla osa porukkaa – oli se sitten nuorisojengi tai jalkapallojoukkue.

Enoch Banza kuului nyt HJK Malmin juniorijoukkueeseen. Se tuntui niin hyvältä, ettei hän voinut lopettaa hymyilemistä.

Vanhemmat pakenivat sotaa

Banzan lapsuus ei ollut helppo. Hänen vanhempansa olivat paenneet sotaa Kinshasasta Suomeen. Isä saapui Kongosta syksyllä 1991. Äiti ja tytär seurasivat syyskuussa 1995.

Suomessa perheeseen syntyi vielä viisi poikaa. Enoch on heistä keskimmäinen.

– Vanhemmat ovat kertoneet, millaista elämä Kongossa oli. Heidän ympäriltään kuoli ihmisiä. He näkivät, kun ihmisiä tapetaan, hän sanoo.

– Täällä on erilaista kuin Afrikassa, rauhallista ja turvallisempaa. On kunnia-asia, että sain viime vuonna Suomen kansalaisuuden, Banza sanoo.

Enoch Banza on kiitollinen siitä avusta, jota on matkansa varrella saanut.

Enoch Banza on kiitollinen siitä avusta, jota on matkansa varrella saanut.

Banzan varttuminen Helsingin Pukinmäen lähiössä ei ollut aina helppoa.

– Lapsuus oli rankka. Rahaa ei ollut paljon. Lapsia oli niin monta, että perheellä ei ollut varaa kaikkeen. Ei varsinkaan yhden lapsen kohdalla.

Perheellä ei ollut varaa hankkia Enochille uusia kenkiä, joten hän käytti isoveljien vanhoja. Nekin oli usein hankittu käytettyinä. Kengät olivat usein liian isoja.

– Totta kai olisin halunnut uusia kenkiä. Kaikilla muilla joukkueessa oli aina uudet nappulakengät. Minulla oli aina vanhat, Banza sanoo.

Kengät eivät olleet pelkästään vanhoja, käytettyjä ja vääränkokoisia. Toisinaan ne olivat myös rikki.

Lopulta valmentaja Tammivuori sai tilanteesta tarpeekseen.

– Sun kengät on rikki. Tule, mennään hommaamaan sulle uudet.

Tammivuori vei valmennettavansa isoon merkkiliikkeeseen. Siellä pojan eteen avautui suuri seinällinen täynnä upeita kenkiä. Ne hohtivat uutuuttaan kaikissa sateenkaaren väreissä.

Banzan kasvoille leviää valtava hymy ja hänen silmänsä syttyvät, kun hän muistelee tilannetta.

– Näin ekan kerran kaikki hyvät kengät livenä. Olin aivan innoissani. Sitten Tuomo sanoi: Saat valita mitkä vaan haluat.

Tammivuori oli auttanut Banzaa paljon jo ennen kenkien hankkimista.

– Hänestä tuli minulle nopeasti kuin ottolapsi. Hain häntä harjoituksiin, kun vanhemmat eivät voineet kyyditä, Tammivuori sanoo.

Puhelu, joka ei unohdu

Tammivuori otti jopa Banzan lisenssimaksut hoidettavakseen, kun tämän perheellä ei ollut niihin varaa.

Pari vuotta sitten Tammivuori saikin jouluna puhelun, jonka aikana ei jäänyt epäselväksi kuinka kiitollinen Banza on saamastaan avusta.

– Mun perhe ei ikinä unohda sua ja sitä mitä sä olet tehnyt meidän eteen, hän kiitteli.

Tammivuoren lisäksi Banzan pelastus oli kerrostalon vieressä oleva Pukinmäen kenttä.

Suomessa on viime vuosina puhuttu siitä, miten tärkeää on, että lapsilla ja nuorilla on harrastusmahdollisuuksia lähellä. Banza on tästä elävä esimerkki.

Hänen ei tarvinnut kuin ylittää yksi tie, ja hän oli kentällä, joka oli varsinkin kesäisin täynnä lapsia. Pelejä oli aina tarjolla. Jos maalit oli jo lukittu, uudet tehtiin vahtimestarien laittamista ”jalkapallon pelaaminen kielletty”-kylteistä.

Banzasta on nyt kasvanut 19-vuotias liigapelaaja. Hän sanoo jalkapallon opettaneen ja auttaneen häntä paljon.

– Olen oppinut, mikä on väärin ja mikä oikein. Minne kannattaa mennä ja minne ei. Kenen kanssa kannattaa liikkua. Jalkapallo on opettanut minulle rehellisyyttä. Futiksessa ei pysty huijaamaan ketään muuta kuin itseään.

Erityisen ylpeä Banza on siitä, että hän on saanut edustaa Suomea nuorten maajoukkueessa.

– Tuntuu aina hyvältä panna Suomen paita päälle. Niin harva saa sen edustustehtävissä tehdä. On iso kunnia edustaa Suomea.

Suomi on nyt hänen jenginsä.

Tuoreimmat osastosta