Kommentti: Pudotuspelit ovat täysosuma – vain yksi lapsus häiritsee Veikkausliigan uudistuksessa

Julkaistu:

kommentti
Pudotuspelit ja koko sarjauudistus toivat heti kaivattua jännitystä Veikkausliigan loppukauteen, kirjoittaa Janne Oivio.
Kaksi ottelua ja yhtä monta dramaattista ratkaisua. Pudotuspelit palasivat Veikkausliigaan ensi kertaa sitten vuoden 1990 ja ryminällä palasivatkin.

Yläloppusarjan joukkueet HJK ja IFK Mariehamn voittivat ottelunsa, kumpikin rankkareilla. HJK kaatoi FC Lahden ja IFK Mariehamn HIFK:n ns. Kamratderbyssä. Panoksena pitkässä pudotuspelirupeamassa, tai Veikkausliigan kapulakielellä Veikkausliigan lopputurnauksessa, on paikka Euroopan liigan karsinnoissa ensi kesänä. Seuraavaksi HJK ja IFK M pelaavat keskinäisen Helsingissä, europaikka ratkeaa tämän ottelun voittajan ja Hongan kaksiosaisen kohtaamisen päätteeksi.

Erityisen jännittäväksi molemmat pelit teki tapa, jolla ne ratkesivat. Kummankin voittaja selvisi vasta rankkarikisan jälkeen. Helsingissä nähtiin jo aiemmin kosolti jännitystä, kun Lahti kiri kahden maalin takaa tasoihin. Maarianhaminassa kolisuteltiin vuoron perään tolppia maalittomassa tasapelissä.

Monelle futispuristille pudotuspelit sarjamuotoisessa systeemissä ovat kirosana, kamalaa muovista kauheutta. Jossain määrin ne saavatkin olla kirosana, nimittäin mestaria ei pidäkään ratkoa pudotuspeleillä (eikä niin tehdäkään). Maineikkaissa jalkapallomaissa kuten Hollannissa ja Belgiassa osataan ratkoa europaikkoja pudotuspeleillä ilman teennäistä tuskaa sarjamuotoisen jalkapalloilun puhtaudesta ja eheydestä. Kuka tahansa, joka näitä pelejä katsoi – seurasin molempia samaan aikaan – ei voi vakavalla naamalla väittää niitä tylsiksi.


Yleisö ei löytänyt kaksisesti perille, se on totta. Uutuudenviehätys ei ainakaan vielä vetänyt väkeä lehtereille. Toki, kuten vaikkapa SM-liigan pudotuspelien aikanakin saamme vuosittain huomata, kun lipunmyyntiaikaa on vain muutama päivä, ei väkiryntäys ehkä yllä tapahtuman tärkeyden tasolle.

Näitä sattuu. Annetaan aikaa. Toki jos sama trendi jatkuu usean kauden ajan, on pohdittava kriittisesti sitäkin.

Silti iso kuva on minusta selvä: mestari ja hopeamitalisti, samoin kuin putoaja ja karsija, ratkesivat normaaliin tapaan ja täysin oikeaoppisesti. Jos viimeiseen eurocupin paikan haluaa ratkaista hieman aiemmasta poikkeavalla tavalla tuodakseen jännitystä ja lisäpanosta loppukauteen niin siitä vaan, sanon minä.

Alustavat tulokset ovat rohkaisevia, yleisömääristä huolimatta. Se ei ole ainoa mittari.

Jos aina vain kuunnellaan heitä, jotka sanovat, että ei muuteta mitään koska jollain tapaa on aina tehty, niin kummempaa kehitystäkään ei auta odottaa. Veikkausliigaan tälle kaudelle tulleet ylä- ja alaloppusarjat sekä nyt alkaneet pudotuspelit ovat mielestäni tuoneet valtavasti lisäjännitystä ja panosta loppukauteen.

Eri mieltä tuskin ovat nekään valtavat yleisömassat, jotka täyttivät ensin katsomot Kuopiossa ja sitten Turussa mestaruustaistelun vuoksi. Niihin peleihin saatiin ladattua valtava lisäpanos juuri rukatun otteluohjelman vuoksi, joka toi kärkijoukkueet vastakkain juuri viimeisille kierroksille.

Yhden kauneusvirheen löydän, se on onneksi pieni. Yläloppusarjalle oli keksitty nimeksi mestaruussarja ja alaloppusarjalle hämmentävä haastajasarja, joka kääntyi monen suussa helposti harrastesarjaksi. Pudotuspelit eivät ole pudotuspelejä, vaan Veikkausliigan lopputurnaus.

Mikään liigan uudessa sarjajärjestelmässä ei ole muovista paitsi nuo nimet. Ilmiselvästi sanaa pudotuspelit halutaan vältellä viimeiseen asti – sain huomata sen jo keväällä, kun jatkuvasti minulle huomauteltiin, että eivät ne mitään pudotuspelejä ole vaan lopputurnaus. Höpön löpön. Jos ottelussa kaksi joukkuetta kohtaa ja yksi jatkaa sekä toinen putoaa, se on jo määritelmällisesti pudotuspeli.

Jos Englantia myöten uskalletaan puhua pudotuspeleistä sarjamuotoisen jalkapallon yhteydessä niin se varmasti uskalletaan tehdä täälläkin.

Loppusarjat eivät tarvitse mitään koristenimiä nekään, eivät ne tee alaloppusarjasta yhtään sen glamourisempia.

Nimikikkailu viestii vain siitä, että pelätään puristien reaktioita. Unohtakaa se. Näitä pelejä kun katsoo niin varmasti syttyy. Tälle järjestelmälle kannattaa antaa aikaa, oli siitä mitä mieltä hyvänsä. Hätäiset reaktiot ja muutokset muutosten perään tekisivät hallaa koko liigan uskottavuudelle.

Ja hei, olihan maarianhaminalaisten tyylikkäällä valmentajalla Peter Lundbergillakin suorastaan hemaiseva pudotuspeliparta.

Eläköön, europleijarit!

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt