Kommentti: HIFK:n ostanut kiinalaismies hankki vuonna 2016 seuran Tanskasta – käynnistyykö Helsingissä nyt yhtä surullinen pelaajaralli?

Julkaistu:

Kommentti
Mikäli HIFK:n tie on sama kuin tanskalaisseura Vejlen, siitä tulee hyväksikäytetty sätkynukke, jolla on vain välillinen arvo uusille omistajilleen, kirjoittaa Ilta-Sanomien Saku-Pekka Sundelin.
Veikkausliigaseura HIFK siirtyi maanantaina kiinalaisen liikemiehen Lucas Chang Jinin, 37, omistukseen 51,9 prosentin osake-enemmistöllä.

Omistajavaihdos on herättänyt runsaasti skeptisyyttä jalkapallopiireissä. Miksi hän haluaa ostaa suomalaisen seuran, varsinkin kun jalkapallo ei ole erityisen hyvää bisnestä Suomessa?

On helpommin selitettävissä, miksi HIFK myytiin. Seura ei muuten olisi todennäköisesti selvinnyt kautta loppuun, niin kuralla sen talous on.

Mitä HIFK:lle tapahtuu nyt? Siitä päättää Lucas Chang. Joitain arvioita voimme kysyä Tanskasta, jossa hän on vajaat kolme vuotta pyörittänyt liikekumppaninsa Andrei Zolotkon kanssa Vejle Boldklubia.
Zolotko jatkaa tanskalaisseuran pääomistajana ja kasvoina. Chang kertoo luopuneensa omistajuudestaan ja hallituspaikastaan, tosin vain paperilla, kuten hän itse asian peittelemättä ilmaisi.

Mitä Vejlelle on tapahtunut kaksikon tultua seuraan vuonna 2016?

HIFK Soccerin puheenjohtajan Christoffer Perretin mukaan tanskalaisseurassa ollaan todella tyytyväisiin uuteen nosteeseen. Mitä muuta Vejlessä voitaisiin virallisesta ja epävirallisesta omistajastaan sanoa?

Yhtymäkohtia HIFK:n kanssa

Vejlen toimintaa ja Changia tutkinut Politiken-lehden toimittaja Jeppe Laursen Brock ei ole täysin samoilla linjoilla.

– Niin ja näin. Moni on ollut skeptinen, mutta niin kauan kun Vejle menestyy paremmin kuin pitkiin aikoihin, kriittiset äänet ovat hiljentyneet. Kriittisyyttä on silti paljon.

Vejlessä ja HIFK:ssa on monia yhtymäkohtia, joskin eri mittakaavoissa. Tanskalaisseura perustettiin 1891, ja sitä on edustanut monia Tanskan maajoukkueen suurpelaajia kuten Ballon d’Or -voittaja Allan Simonsen ja Preben Elkjär. Perinteitä riittää.

Seura putosi jossain vaiheessa taloudellisesti muiden kyydistä ja samalla Tanskan toiseksi ylimmälle sarjatasolle kymmeneksi vuodeksi. Konkurssi oli monta kertaa lähellä. Sitten ilmestyivät Chang ja Zolotko.

Tipsbladet-lehden Kenneth Jensen on seurannut pitkään Vejlen toimintaa.

– Muistin heti kuulleeni Zolotkon nimen. Hän oli jalkapalloagentti. Chang oli vielä isompi agentti, yksi Kiinan suurimmista. Ymmärsin nopeasti, mistä oli kyse. He ovat bisnesmiehiä, jotka haluavat tehdä rahaa siirtelemällä pelaajia, Jensen sanoo.

Hänen mukaansa osa Vejlen kannattajista haluaa olla ajattelematta sen enempää seuran toimintatapoja, kunhan kymmenen vuoden korpivaellus on ohi.

Chang ei eilen peitellyt motiivejaan kertomalla seuran pyrkimällä tekemään voittoa nostamalla pelaajien arvoa ja myymällä heitä sekä näkyvyyden nostamisella ja sitä kautta uusilla yhteistyösopimuksilla.

Suomalaisten pelaajien arvo on kuulemma liian pieni muuhun Eurooppaan nähden ja arvo nousee sillä, että Suomessa pelataan parempaa jalkapalloa.

Miksei kukaan ole keksinyt tätä aiemmin?

Vitosdivaritason hankintoja

Vejlen talous oli viime vuonna ensimmäistä kertaa plussan puolella vuosiin. Se on hyvä asia verrattuna konkurssiin.

Harva silti uskoo seuran koskaan hyötyvän elossapysymistään enempää rahoista. Vejlellä on vain välillinen arvo omistajilleen.

Laursen Brockin mukaan seurassa kävi ensimmäisen kahden ja puolen vuoden aikana 58 pelaajaa 29 eri maasta. Useimmat eivät olleet lähellekään ykkösjoukkueen tai hädin tuskin reserviryhmän tasoa. Suurin osa lähti pian muualle.

Kysymys on ennen muuta ylikuumentuneista Kiinan markkinoista. Maan sääntöjen mukaan seurojen pitää sijoittaa saman verran jalkapallon infrastruktuuriin, mitä ne käyttävät ulkomaalaisten pelaajien ostamiseen.

– Kiinasta on tullut paljon pelaajia. Yksikään heistä ei juuri pelaa, koska he ovat todella huonoja. He saavat 15 minuuttia harjoitusottelussa tai minuutin cupissa, minkä jälkeen kiinalaiset seurat ostavat heidät hyvällä hinnalla, Jensen selittää.

Vastaavaa rallia voinee odottaa myös HIFK:hon. Seuraomistajina kaksikko ei voi toimia enää agentteina, mutta heillä on luottoagentteja ikään kuin bulvaaneinaan.

Ruotsalaisen Patrick Mörkin nimi esiintyy monissa yhteyksissä. Hän toi ensimmäisen pelaajan HIFK:hon jo kauan ennen eilistä omistajamuutosta.

Vejle kamppailee kolme vuotta omistajavaihdoksen jälkeen Tanskan pääsarjan hännillä, mikä on edistystä. Pelätystä ottelumanipulaatiosta tai rahanpesusta ei ole löytynyt merkkejä.

Kovin läpinäkyvää Changin, Zolotkon ja heidän piilossa mielellään pysyvien kumppaniensa toiminta ei ole.

HIFK on pitkään haaveillut omasta stadionista, harjoituskeskuksesta ja junioritoiminnan kehittämisestä. Uudella omistajalla tuskin on intressejä sellaisiin.

HIFK:n vahvuus ja arvo seurana on ollut sen vahvassa brändissä ja yhteisöllisyydessä. Toivottavasti siitä ei eilen tullut pelkkä arvoton sätkynukke.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt