KRP:n rikoskomisario todisti oudon ottelun syysviimassa Espoossa 2009 – tapahtumasarja johti alan vaihtoon

Julkaistu:

SUEK
Entinen KRP:n rikoskomisario Jouko Ikonen siirtyi tutkimaan urheilun eettisiä pulmia.
Avustava erotuomari Jouko Ikonen seisoi vuoden 2009 syksyllä Tapiolan urheilupuiston keskiviivalla ja hytisi jäätävässä sateessa ja tuulessa.

Silloin hän ei vielä tiennyt, että käynnissä oli tapahtumasarja, joka muuttaisi hänen elämänsä.

Tuolloin Ikonen vain ihmetteli, kuinka huono vierasjoukkue RoPS oli Veikkausliigan ottelussa.

– Keskiviivan yli tultiin vain muutama kerta. Peli päättyi lopulta 9–0, Ikonen muistelee.

Pari vuotta myöhemmin Ikonen, siviiliammatiltaan keskusrikospoliisin rikoskomisario, sai avunpyynnön Lapista, KRP:n Pohjoisesta osastosta.

Rovaniemen Palloseuran sambialaispelaajia lahjonut singaporelainen ottelumanipulaattori Wilson Raj Perumal oli jäänyt kiinni Suomessa, ja paljastuneen rikosvyyhdin selvittelyyn tarvittiin kansainvälistä apua.

Vasta 2011 Ikonen ryhtyi miettimään, oliko Espookin ottelukin ollut Perumalin syndikaatin manipuloima.


Globaali rikostapaus kiehtoi pitkän erotuomariuran tehnyttä Ikosta niin paljon, että hän teki siitä pari vuotta myöhemmin pro gradu -työnsä Turun yliopistoon kriminologian ja oikeussosiologian oppiaineeseen.

Ottelumanipulaatioista kertynyt asiantuntemus sai Ikosen, 52, lopulta jättämään yli 25 vuotta kestäneen uransa poliisissa ja hyppäämään vuonna 2017 täysin uuteen pestiin suomalaisessa urheilussa.

Vastaperustettu Suomen urheilun eettinen keskus tarvitsi tutkintapäällikön, ja Ikonen haki tehtävään.

– Tuli ajatus, että nyt tai ei koskaan, Ikonen kertoo.

Tuusulasta kotoisin oleva Ikonen ajatteli ensin, että voisi tutkintapäällikön roolissa keskittyä ottelumanipulaatioiden ehkäisyyn – ongelmaan, johon poliisilla ei ole tarpeeksi resursseja eikä asiantuntemusta – mutta nopeasti tehtävänkuva laajeni myös muihin urheilun eettisiin ongelmiin: seksuaaliseen häirintään, dopingtapauksiin ja jopa yksittäisten valmentajien tekoihin.

Aiemmin poliisi oli tutkinut isoja urheiluun liittyviä kokonaisuuksia, kuten esimerkiksi pesäpallon sopupelijutut tai maastohiihdon Lahden dopingskandaali, mutta voidaan sanoa, että Ikonen on poliisitaustallaan ensimmäinen täysipäiväisesti Suomen urheiluun liittyviä epäkohtia tutkiva henkilö.

Tosin hänellä ei ole enää poliisin keinoarsenaalia käytössään.

– Minulla ei ole esimerkiksi pakkokeinovaltuuksia, vaan hankin tietoa avoimista lähteistä.

Hän sanoo, ettei ole saanut tai pyytänyt entisiltä poliisikollegoiltaan tietoja ns. pöydän alta.

– On pelattava niillä pelimerkeillä, joita on.

 

Erilaisten dokumenttien lisäksi näitä ovat esimerkiksi asianomaisten haastattelut ja kansainvälinen yhteistyö.

– Työtäni voisi tehdä myös ilman poliisitaustaa, mutta onhan siitä apua, Ikonen sanoo.

Ikoselle jäi hyvät muistot poliisin työstä, mutta hän viihtyy Suekissa.

– En ole katunut. Hyvä valinta, mielenkiintoinen työ ja hyvä työnantaja.

Ikonen ei kaipaa poliisin valtuuksia nykyiseen työhönsä, mutta esittää yhden parannusehdotuksen.

– Mielellään voisi lisätä tiedonvaihtoon liittyviä oikeuksia, ja jos saisi tutkintatiimin, 1–2 tutkijaa, niin olisi todella hyvä.

Poliisi ja Suek voisivat näin tehdä paremmin yhteistyötä esimerkiksi doping- ja manipulaatiotapausten tutkinnassa.

Karu herätys urheiluliitoille

Suek julkaisi keskiviikkona Tennisliiton tilaaman selvityksen suomalaispelaajien kokemasta seksuaalisesta häirinnästä.
Se ei ollut ainoa lajissaan, sillä Suek on 2018–2019 tutkinut myös muun muassa seksuaalista häirintää jalkapallo- ja jääkiekkomaajoukkueissa ja voimisteluvalmentaja Titta Heikkilän toimintaa.

Ikosen mukaan viime vuodet ovat olleet monelle lajiliitolle havahtumisen ja oppimisen paikka. Liitot ovat tajunneet, että niiden keinot puuttua epäasialliseen toimintaan eivät olleet kunnossa.

– Kurinpitosäännöt ovat olleet vajavaisia. Niissä on ollut parantamisen paikka, Ikonen sanoo.

Ikonen kertoo myös, että monelle liitolle Suekin selvitysten julkisuus on ollut vaikea paikka. Lajiliitot haluavat suojella lajinsa mainetta ja ikävien asioiden avoin kertominen on ollut niille vaikea paikka.

Keskustelujen jälkeen liitot ovat kuitenkin hyväksyneet julkisuuden.

Ikosen kokemus on, että suomalaiset lajiliitot haluavat vilpittömästi selvittää ikävät asiat ja tehdä lajistaan paremman.

– Seuratasolla en ole ihan niin vakuuttunut siitä, tiedetäänkö siellä, mitä tapahtuu – tai edes halutaanko tietää, Ikonen sanoo.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt