Mitä sanoa konttaavalle lapselle, joka toistuvasti lyö päätään lattiaan laskeutuessaan porrastasanteelta väärin päin alas?
Kypärä saattaisi auttaa, mutta oppisiko hän silloin varomaan? Vai pitääkö hänen ymmärtää itse kumautettuaan kallonsa tarpeeksi monta kertaa maahan?
11-vuotias SJK tuntuu taantuneen kahden viime kauden aikana vähintään taaperon tasolle. Se on kontannut siitä lähtien, kun valmentaja Simo Valakari sai potkut toissa talvena.
Nyt seura tiedotti Tommi Kautosen saaneen kenkää vain kahdeksan veikkausliigaottelun jälkeen. Hän oli pitkäjänteisyydestä kyllästymiseen asti toitottaneen seinäjokisseuran viides päävalmentaja 15 kuukauden aikana.
Kukaan ei ota enää seurajohdon puheita tosissaan, eikä pidäkään.
Kautonen oli alun perin outo valinta SJK:lta. Hänelle lyöty kolmivuotinen sopimus oli enemmänkin hätäilyä kuin pitkäjänteisyyttä. Taustoja ei tehty tarpeeksi hyvin tai sitten seurajohto kuuntelee aivan väärien ihmisten neuvoja.
Tämä on SJK:n suurin ongelma. Seuraa pyörittävät kiistatta ansioituneet bisnesmiehet, joilla on myös bisnesmiesten ego. Kun on onnistunut luomaan tyhjästä miljoonia syntyy harhakuva, että hallitsisi myös urheilujohtamisen.
Se on ihan eri laji, minkä SJK on valmentaja- ja pelaajamarkkinoilla viime aikoina surullisella tavalla osoittanut.
Kautosen potkut olivat luultavasti oikea ratkaisu, sillä osa joukkueen pelaajista oli jo menettänyt uskonsa siihen, että kurssi kääntyisi.
Se ei poista vielä isointa ongelmaa eli tarpeeksi osaavan urheilujohdon puuttumista seurassa.
Valakarin nimitys aikanaan oli piristävän hullunrohkea veto Raimo Sarajärveltä ja kumppaneilta. Nyt näyttää siltä, että kyse oli onnenkantamoisesta.
Näyttää myös siltä, että juuri Valakari piti SJK:n menestyskausilla koko teatterin pystyssä.
