Kommentti: Nyt herätys, päättäjät! Suomalaisen urheilun suurin ongelma on tässä: ”Siinä häviää koko yhteiskunta” - Veikkausliiga - Ilta-Sanomat

Kommentti: Nyt herätys, päättäjät! Suomalaisen urheilun suurin ongelma on tässä: ”Siinä häviää koko yhteiskunta”

Julkaistu: 7.4.2018 9:02

Suomessa on tuhansia lapsia, jolla ei ole varaa harrastaa. Tämän epäkohdan inhimilliset ja taloudelliset vahingot ovat kestämättömiä, kirjoittaa Lari Vesander.

Enoch Banzan nappulakengät olivat lapsena aina liian isot. Toisinaan ne olivat myös rikki. Banzan perheessä oli kuusi lasta. Vanhemmat tekivät paljon töitä, mutta heillä ei ollut varaa hankkia uusia nappiksia.

Enoch peri kenkänsä isoveljiltään. Heillekin ne oli hankittu usein käytettyinä.

Lopulta Banzan valmentaja Tuomo Tammivuori sai tilanteesta tarpeekseen.

– Sun kengät on rikki. Tule, mennään hommaamaan sulle uudet.

Tammivuori vei Banzan isoon merkkiliikkeeseen. Siellä pojan eteen avautui suuri seinällinen täynnä upeita kenkiä.

Tilanne oli sellainen, että lapsi karkkikaupassa -vertauskin jää vajaaksi. Banza näki ensimmäistä kertaa ”kaikki hyvät kengät livenä”. Hänen kasvoilleen leviää edelleen valtava hymy, kun hän muistelee tapahtunutta.

– Saat valita mitkä vaan haluat, Tammivuori sanoi.

Hetken päästä Banza oli saanut elämänsä ensimmäiset omat nappulakengät.

Enoch Banza on ison läpimurron kynnyksellä Veikkausliigassa.

Tällä kaudella 18-vuotias Banza on lauantaina alkavan Veikkausliigan mielenkiintoisimpia pelaajia. Mutta hän ei olisi sitä ilman Tammivuoren apua. Tammivuori kuskasi, valmensi ja tuki Banzaa taloudellisesti. Hän maksoi pitkään jopa Banzan lisenssimaksut.

– Ikäkausimaksu oli silloin 700 euroa. Siihen päälle tuli vielä 150 euron kuukausimaksu. Ne ovat sellaisia summia, että ne tuntuvat vanhemman kukkarossa, vaikka kävisi töissäkin, Tammivuori sanoi Urheilulehden Veikkausliigan kausioppaassa, johon kirjoitin jutun Banzasta tarinasta.

Jutun tekemisestä on jo useampi viikko. Silti yksi kysymys on pyörinyt päässäni sen jälkeen joka päivä.

Miten käy niille banzoille, joilla ei ole tammivuorta, henkilökohtaista auttajaa tukenaan?

 Lisenssit talkootöillä

Juttu on usein toimittajalle maailman tärkein asia – mutta vain sen aikaa, kun hän tekee sitä. Kun juttu on valmis, se poistuu yleensä aika nopeasti myös ajatuksista.

Yleensä. Sitten on aiheita, jotka jäävät vaivaamaan toimittajaa. Ne nousevat pintaan yhä uudestaan, vaikka työstää jo uusia juttuja.

Erityisen vahvasti Banzan tapaus tuli mieleeni keskiviikkona, kun Pallokerhon podcastin vieraaksi saapui Mehmet Hetemaj.

Hetemaj’n veljekset asuivat aikoinaan samassa kerrostalossa Banzan kanssa. Asuinympäristö Pukinmäessä ei ollut niitä hehkeimpiä, mutta yksi asia oli kunnossa: harrastusmahdollisuudet. Pukinmäen kenttä on heti tien toisella puolella.

Banzan vanhemmat pakenivat Kongon sotaa, Hetemaj’n perhe Kosovon. Heilläkään ei ollut paljon rahaa. Vanhemmat tekivät talkootöitä, jotta Mehmet ja Perparim pystyivät pelaamaan jalkapalloa HJK:ssa.

Mehmet Hetemaj kertoi Pallokerhossa, miten paljon vanhemmat tekivät uhrauksia poikiensa vuoksi. Eleistä ja sanoista näki, miten paljon vanhempien antama mahdollisuus hänelle merkitsi.

– Isä on kuollut, mutta äiti on meille edelleen kaikki kaikessa. Se kiitollisuus elää edelleen. Se näkyy siinä, että kun menee peleihin, antaa kaikkensa.

Tuomo Tammivuori auttoi nuorta Enoch Banzaa.

Hän kertoi myös, että kun Perparim sai ensimmäisen suuren ammattilaissopimuksen, hän osti äidilleen asunnon. Äiti asuu siinä edelleen.

Tarina oli sen verran koskettava, että sitä kuunnellessani unohdin tärkeän jatkokysymyksen.

Mehmet ja Perparim olivat junioreita 1990-luvulla. Urheilulehden edeltäjän Urheilusanomien laajasta selvityksestä kävi vuonna 2015 ilmi, että kilpa- ja harrasteurheilun maksut ovat kaksin- tai jopa kolminkertaistuneet kymmenessä vuodessa.

Parissakymmenessä vuodessa lisenssi- ja seuramaksut ovat nousseet huimasti. Niillä on rahoitettu parempia olosuhteita ja ammattitaitoisia valmentajia. Samalla kustannukset ovat kuitenkin nousseet niin suuriksi, että niitä ei pysty kuittaamaan pelkillä talkoilla.

Jossain päin Suomea on uudet Hetemaj’n veljekset, mutta he eivät lyö koskaan läpi. He eivät pääse lähellekään läpimurtoa, koska heidän vanhemmillaan ei ole varaa. Miltä se tuntuu Hetemaj’sta?

Myöhemmin samana päivänä törmäsin Hetemaj’hin Veikkausliigan media-avauksessa ja sain esitettyä kysymykseni.

– Muistan, miten kurja olo lapsena tuli, kun maksut lähestyivät. Ne olivat stressaavia hetkiä lapsillekin. Murehdimme, pystyvätkö vanhemmat hoitamaan niitä. He joutuivat tekemään hirveästi hommia harrastuksemme eteen, Hetemaj aloitti.

– Sen jälkeen maksut ovat nousseet. Moni joutuu lopettamaan harrastamisen kokonaan sen takia. Se sattuu ja tuntuu pahalta.

Se sattuu ja tuntuu pahalta, vaikka kyseessä ei olisi potentiaalinen huippupelaaja.

Yhteiskunnan ongelma

Hetemaj mainitsi minulle Aulis Rytkönen -rahastosta. HJK perusti sen vuonna 2014 tukemaan vähävaraisten poikien ja tyttöjen jalkapalloharrastusta.

Soitan HJK ry:n toiminnanjohtajalle Timo Muuriselle, joka istuu myös rahaston hallituksessa. Rahasto tukee lasten harrastamista 100–1 000 euron suuruisilla stipendeillä.

Muurinen on äskettäin käynyt tämän tukikauden hakemukset läpi.

– Ne ovat rankkaa luettavaa. Osa on lastenkotien kasvatteja. Osalla ei ole vanhempia ollenkaan, Muurinen sanoo.

Ensimmäisen seulan läpäisee vuosittain satakunta hakemusta. Seulan läpäissyt pelaaja on sellainen, että seura katsoo pelaajan olevan avun tarpeessa ja haluaisi auttaa häntä. Näistäkin hakemuksista joudutaan kuitenkin karsimaan vielä kymmeniä, koska rahaston varat eivät riitä.

Tänä vuonna rahasto jakoi 66 juniorille yhteensä 15 770 euroa.

– Ne käytetään pitämään pelaaja mukana joukkuetoiminnassa. Tärkeintä on, että he voivat harjoitella ja pääsevät peleihin. Näitä rahoja ei käytetä leireihin Barcelonassa, Muurinen sanoo.

Rahaston tuilla ei tehdä huippupelaajia. Sen toiminta on vielä tärkeämpää. Se pyrkii pitämään lapset kiinni harrastuksessa ja yhteisössä – joskus jopa yhteiskunnassa.

– Jalkapallo on monille lapsille koulun ulkopuolella ainut side yhteiskuntaan ja sosiaaliseen toimintaan. Niinä päivinä, kun he ovat harjoituksissa, he ovat usein koulussakin.

Mehmet Hetemaj on SJK:n kapteeni.

Nyt ollaan urheilua paljon suurempien aiheiden äärellä. UKK-instituutin koordinoimasta tuoreesta selvityksestä käy ilmi, että ihmisten liikkumattomuus maksaa Suomelle vuosittain miljardeja. Syrjäytyminen on vähintään yhtä iso ongelma.

Tässä vaiheessa ei enää puhuta pelaajista. Nyt puhutaan ihmisistä.

– Jos näiltä lapsilta loppuu ainut harrastus... Ei siinä häviä HJK tai suomalainen jalkapallo, siinä häviää koko suomalainen yhteiskunta, Muurinen sanoo.

Jalkapallo ja muu urheilu on epäonnistunut Suomessa tärkeässä tehtävässä. Se ei ole saanut päättäjiä ymmärtämään, millainen voima urheilulla on kansanterveyden edistämisessä ja syrjäytymisen ehkäisemisessä.

Esimerkiksi Ruotsissa ja Islannissa asia on ymmärretty paljon paremmin. Niissä lasten ja nuorten liikkumista tuetaan paljon paremmin kuin Suomessa.

”Jokainen voi tehdä jotain”

Vastaus mielessäni pyörineeseen kysymykseen siitä, mitä vähävaraisille nuorille käy ilman tukijaa, on yksinkertaisuudessaan tyly. He lopettavat.

Suomessa on tuhansia lapsia, jolla ei ole varaa harrastaa. Tämän epäkohdan taloudelliset ja inhimilliset vahingot ovat kestämättömiä.

Enoch Banza sanoi Urheilulehden haastattelussa, että usea hänen kaverinsa on joutunut lopettamaan jalkapalloharrastuksen kustannusten takia.

Myös Mehmet Hetemaj on nähnyt, kuinka vakava tilanne on.

– Tähän pitää saada muutos. Meidän pitää päästä siihen, että jokaisella olisi edes mahdollisuus harrastaa.

SJK:n keskikenttäpelaaja ei ole niitä ihmisiä, jotka jäävät voivottelemaan ongelmaan.

– Jokainen voi tehdä jotain. Itse haluaisin tehdä Seinäjoella jotain asian parantamiseksi, koska sielläkin varmasti on tarvetta, Hetemaj linjasi.

Voisin kuvitella, että seura on valmis auttamaan Hetemaj’ta asiassa.

Vielä tärkeämpi kysymys on, ovatko päättäjät sekä kunnallisella että valtakunnallisella tasolla valmiita samaan.

Järkevää syytä olla kiinnostumatta ei ole. Kyse ei ole vain miljardeista euroista vaan tuhansista lapsista ja nuorista. Mikä voisi olla tärkeämpää?

HJK:n Enoch Banza Pukinmäen kentällä. Sinisessä takissa pikkuveli Baptiste. Kuvassa mukana myös Osman ja Samy.