Vuodessa Veikkausliigasta Valioliigaan – Mikael Soisalon tarinaan kiteytyy moni suomalaisen futiksen kipukohta - Veikkausliiga - Ilta-Sanomat

Vuodessa Veikkausliigasta Valioliigaan – Mikael Soisalon tarinaan kiteytyy moni suomalaisen futiksen kipukohta

Nouseeko keskiviikkona alkavassa Veikkausliigassa uusia tähtiä ja mitä Mikael Soisalon tarinasta voidaan oppia? kysyy Saku-Pekka Sundelin.

5.4.2017 16:11

31 ottelua, 2260 peliminuuttia, 7 maalia, 5 maalisyöttöä, 214 ohitusyritystä, joista 96 onnistunutta, 3 vastustajan maaliin johtanutta virhettä, lukematon määrä keskityksiä, joista osa heikkoja ja pienempi osa erittäin hyviä.

Siinä tiivistetysti numerot, joilla Ilveksen Mikael Soisalo nousi viime kauden puheenaiheeksi Veikkausliigassa. Ne olivat hyvät tilastot 18-vuotiaalle liigadebytantille, mutta eivät niin poikkeukselliset, että olisivat nostaneet hänet ilmiöksi.

Ilmiö Soisalosta kuitenkin tuli – vain yhden veikkausliigakauden perusteella.

Nuoresta laiturista puhutaan siksi, että hän ilmentää monella tapaa kotimaisen pääsarjan hyviä ja huonoja piirteitä. Soisaloon tiivistyy suomalaisessa jalkapallossa paljon.

Lyövätkö parhaat aina läpi?

Veikkausliigaan puuhataan jonkinlaista ulkomaalaiskiintiötä tai kannustinjärjestelmää, joka avaisi kotimaisten pelaajien tietä pääsarjaan. Se on herättänyt paljon keskustelua.

Primääriongelma suomalaisten pelaajien nousemisessa Veikkausliigaan ja sitä kautta pääsyssä isompiin ympyröihin on se, ettei pelaajakehitysjärjestelmä ole kunnossa. Tästä kaikki lienevät yhtä mieltä.

Ne jotka ovat tarpeeksi hyviä murtautuvat joka tapauksessa Veikkausliigaan. Ulkomaalaisvahvistukset eivät ole heille esteenä. Päin vastoin, ympäristön pitää olla mahdollisimman kilpailullinen, jotta pelipaikkaa ei saa 16–18-vuotiaana liian helposti. Maailmalla kilpailu on paljon raaempaa.

Useat tapaukset tukevat tällaista jalkapallodarwinistista ajattelutapaa. Teemu Tainio, Mikael Forssell ja Jari Litmanen raivasivat väkisin paikkansa teinipoikina ykkösmiehistöön.

Jokaiselle esimerkille on kuitenkin vastaesimerkkinsä. Nuori Sami Hyypiä tarvitsi uransa alussa valmentajien kärsivällisyyttä samoin kuin pelaajakehityksen Palloliitossa vastuulleen ottanut Hannu Tihinen.

Myös paljon virheitä tehnyt Soisalo olisi ollut helppo korvata kokeneemmalla pelaajalla, mutta Jarkko Wissin asema Ilveksessä ja missio nuorten kehittämiseksi olivat sen verran vahvat, ettei hänen tarvinnut tehdä hätäisiä johtopäätöksiä.

Ei Soisalo olisi ilman omaa määrätietoisuuttaan – mutta myös valmentajan kärsivällisyyttä – nyt valioliigaseura Middlesbrough’ssa

800 kilometriä peliajan perässä

Keskustelu ulkomaalaispelaajista ei pidä olla liian mustavalkoinen. He ovat joukkueissa useimmissa tapauksissa rikkaus, varsinkin kun Suomeen saadaan nykyään kovia sarjoja kolunneita kiinnostavia pelimiehiä. He nostavat koko sarjan vaatimustasoa, mikä on nuorillekin lopulta hyväksi.

Kaikki eivät valitettavasti nosta. Veikkausliigassa on tänäkin vuonna tehty liikaa viime hetken paniikkihankintoja, koska pelaajia saa jo veroteknisistä syistä tässä vaiheessa halvalla.

Tällaisissa tapauksissa olisi sittenkin suotavampaa katsoa, hyödyttäisikö vaikkapa Elias Ahteen (SJK), Albion Ademin (Inter), Ilmari Niskasen (KuPS) tai Timo Stavitskin (RoPS) peliminuutit enemmän suomalaista jalkapalloa.

Tässä palataan myös talouteen. Omien pelaajien myynti on paras tapa saada rahaa kotifutiksen käyttöön.

Voi myös kysyä, ovatko vaikkapa HJK:n 18-vuotiaat Aapo Halme tai Lassi Lappalainen tarpeeksi hyviä veikkausliigapelaajia. Taatusti ovat, mutta sinivalkoisissa minuutit ovat tiukassa.

HJK:lla oli viime kaudella 43 juniorimaajoukkuepelaajaa. Heistä vain harvat pääsevät koskaan seuran ykkösmiehistöön.

Onneksi Soisalo-ilmiö on rohkaissut potentiaalisia nuoria hakemaan minuutteja pääkaupunkiseudun ulkopuolelta, esimerkiksi 800 kilometrin päästä Rovaniemeltä.

Ilveksen menestystarinan takia muutkin liigaseurat katsovat juniorikortit entistä tarkemmin.

Löytyykö Veikkausliigasta tällä kaudella uutta Soisaloa? Tarjokkaiksi voisi heittää aiemmin mainittujen lisäksi vaikkapa Saku Ylätuvan (RoPS), Benjamin Källmanin (Inter), Omar Jaman (PS Kemi) tai Tatu Varmasen (JJK).

Heidän pitää itse ansaita pelipaikkansa, mutta valmentajilla toivoisi riittävän myös uskallusta antaa nuorten pelaajien tehdä kentällä virheitä.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?