Kannattaisiko iso riski? HJK:lla olisi mahdollisuus mullistaa koko suomalainen urheilukenttä - Veikkausliiga - Ilta-Sanomat

Kannattaisiko iso riski? HJK:lla olisi mahdollisuus mullistaa koko suomalainen urheilukenttä

Julkaistu: 27.5.2016 16:46

Stadin derby muistutti torstai-iltana taas siitä, miten kipeästi Helsinkiin kaivataan paikallisotteluita. Samalla HJK:lla olisi halutessaan tilaisuus nousta Suomen suurimmaksi urheiluseuraksi, kirjoittaa Janne Oivio.

2010-luvun neljäs Stadin liigaderby oli jälleen kokemus parhaasta päästä. Punaista ja sinistä velloneet kannattajakatsomot loivat Sonera-stadionille suorastaan ainutlaatuisen tunnelman. Tuntui siltä kuin olisi istunut seuraamassa kansainvälistä suurottelua. Kenties se johtui siitä, että taisin istua kansainvälisen suurottelun katsomossa!

Pelin aikana katse ei voinut olla eksymättä kohti HIFK:n kannattajapäätyä Klackenia. Sen takana, tapahtumien taustalla, näkyi Helsingin jäähalli. Rakennus – HIFK:n henkinen koti – muistuttaa siitä, että seurana HIFK on kenties Suomen suurin ja maineikkain. Ja äänekkäin.

HJK nappasi ensimmäisen derbyvoittonsa 44 vuoteen torstaina.

HJK ja HIFK ovat nopeasti lyöneet Helsingin ytimeen punaisena ja sinisenä hohkaavan jakolinjan, joka yhä enemmän määrittää mistä olet ja kenen joukoissa seisot. Se on kaikkea sitä, mistä vanhan ajan seurapatruunat haaveilivat, kun samaan aikaan itse peleissä kuitenkin kävi alati vähemmän väkeä. Tämä ei ole mikään buumi. Stadin derby on tapahtuma – ja paljon enemmän. Se tuo mieleen HIFK:n ja Jokerit jääkiekossa tai vähemmissä määrin Jokerit ja HJK:n jalkapallossa – josta vedettiin ilmat pihalle juuri kun kilpailuasetelmasta oli tulossa mielenkiintoinen ja merkityksellinen.

Stadin derbyjen tunnelma on ollut huumaavaa.

Tätä miettiessä – katseen yhä eksyessä Jäähallin suuntaan – en voi olla myöskään ajattelematta sitä, että Soneran muovilla pelasi toinenkin jäähallin lapsista. Siitä muistutuksena hallin katossa roikkuu mestaruusviirit, joissa lukee vuosiluvut 1929, 1932 ja 1935. Ne eivät ole HIFK:n tai Töölön Vesan mestaruusviirejä. Niissä lukee ”HJK”.

HJK:lla rikas jääkiekkohistoria

1970-luku oli sekä HIFK:lle että HJK:lle vaikeaa aikaa. HIFK romahti suomalaisen jalkapallon huipulta neljäksi vuosikymmeneksi alasarjoihin. HJK haki samaan aikaan uutta tulemista jääkiekossa ja pestasi mm. Matti ”Mölli” Keinosen, Juhani Tammisen ja Stig Wetzellin kaltaisia nimimiehiä. Kaikesta huolimatta mökki ei täyttynyt, eikä historiaa tehty kultaiset kravatit kaulassa. Jääkiekko veti Klubin perikatoon, ja ainoa keino pelastaa jalkapallo oli leikata jääkiekko ja muut lajit irti seuran päälajista. Lätkä-HJK on 1970-luvulta jatkanut eteenpäin Jääkiekkoklubin nimellä, täysin omalla polullaan, ja HJK:sta on tullut yleisseuran sijaan pelkästään futisseura.

Kun katson Stadin derbyä, hiipii mieleen väistämättä: ”Miksei HJK voisi palata jääkiekkoon?” En keksi yhtään logistista tai organisatorista ongelmaa. Tässä faktoja: Mestis-paikan saa tätä nykyä ilmoittautumalla, kuten Jussi Salonojan Espoo-projekti on osoittanut. Ja – sikäli kun neuvottelut saataisiin käyntiin – olisi HJK:lla kokonainen, laadukas junioriorganisaatio vain odottamassa tahoa, joka olisi valmis panostamaan edustusjoukkueeseen eli siis aikoinaan orvoksi jäänyt Helsingin Jääkiekkoklubi. Samalla HJK:n jääkiekkojuniorit saisivat selkeämmän polun eteenpäin ilman Jokereita tai HIFK:ta. Lisäksi tiedossa on jo 1980–90-luvuilta, että Nordenskiöldinkadun hallissa voi pelata kaksi SM-liigajoukkuetta samanaikaisesti. Lätkä on kallista, mutta HJK on näyttänyt suomalaisessa joukkueurheilussa mallia hyvästä taloudenhoidosta viime vuosina.

Tunteet roihusivat jo 1970-luvulla HIFK:n ja HJK:n peleissä.

Ja jos lennokkaammiksi ryhdytään, niin ei HIFK välttämättä pahastuisi, jos HJK tulisi Gardenin nurkkiin aikanaan. Lisää tapahtumia, lisää rahaa. Sattumalta kummallakin suurseuralla on omat stadionhankkeensa käynnissä samalla alueella samaan aikaan.

Olosuhteet tuskin siis olisivat ongelma. Eikä sarjapaikka, junioripuoli tai talouskaan – välttämättä. Kunhan oppia siihen ei oteta Pasilan suunnalta.

Moni varmasti muistaa aiemmin mainitun FC Jokerit -futisseuran. PK-35:n sarjapaikalle tullut Hjallis Harkimon stadion rakennettiin täysin nurinkurisesti: superkalliit nimimiehet Shefki Kuqin ja Antti Sumialan johdolla eivät täyttäneet heti katsomoita, ja tappiot kasaantuivat valtaviksi vain muutamassa vuodessa.

Lopulta Jokerien futistaru päättyi tavalla, johon kulminoituu sekä Harkimon lyhytjänteisyys että HJK:n tapa hoidella paikallisvastustajansa futiskentällä. HJK oli katsonut vierestä, kun vuoroin HIFK, Ponnistus, FinnPa ja moni muu kävi haastamassa ja meni sitten enemmän tai vähemmän nurin. Nyt HJK:n omistaja Olli-Pekka Lyytikäinen osti Jokerien futissiiven. Nöyryytys oli täydellinen: Jokerit ei onnistunut ohittamaan Klubia nurmella, ja lopulta siitä tehtiin HJK:n farmijoukkue Klubi 04.

HJK ja HIFK ehtivät kohdata taajaan myös aikana, jolloin SM-sarjaa pelattiin ulkojäillä.

Jotta nöyryytys ei olisi jäänyt puolitiehen, sen kruunasi itse Harkimo. Narripaitojen futispuolen ympärille kokoontuneet vihaiset nuoret miehet eli kannattajaryhmä 116% Boys sai muiden jokerifanien tapaan Harkimolta ytimekkään suosituksen: alkakaa kannattaa HJK:ta, niin minäkin teen!

Voitko kuvitella mitään nöyryyttävämpää kannattajalle? Tuollaisesta ei HIFK:n ja HJK:n välillä tarvinne murehtia.

Jääkiekko tarvitsee Stadin derbyjä

Jääkiekko kaipaa Stadiin derbyä aivan siinä missä kaipasi futiskin. Harkimon ja venäläisten Jokerit ei enää määritä itseään stadilaisuuden kautta. Se vei derbyt mennessään, kun siitä tuli KHL:n länsipropagandasiipi. Jokerit toki vetää ja kiinnostaa edelleen, mutta se vetäisi samalla tavalla monella muullakin paikkakunnalla ”koko Suomen” KHL-edustajana ja hupiviihdekonsernina. Stadilainen se ei enää ole – osuvaa sikäli, kun sekä HIFK:n että HJK:n kannattajat tykkäävät irvailla, että pääosa narripaitojen kannatuksesta tulee Keravalta ja Vantaalta.

Pelkkä derby ei tietenkään voisi olla syy HJK:lle palata kiekkoon, mutta se voisi olla pieni alkusykäys. Se todellinen syy palata kiekkoon löytyy siitä, että ”pelkällä” jalkapallolla HJK jää väistämättä kiekkoseurojen jalkoihin Suomen urheilumaisemassa. Klubi ei ole ympärivuotinen kokemus kuin niille harvoille, jotka jaksavat käydä myös talven harjoitus- ja cup-otteluissa. Mutta jos HJK lähtisi kiekon puolelle, se löytäisi yleisönsä aivan kuten HIFK futiksessa. Ja kuten IFK on osoittanut, jääkiekolla osaavat fiksuimmat myös tehdä rahaa.

Stadin derby vuosimallia 1964.

Ja se antaisi itselleen mahdollisuuden kasvaa ajan saatossa Suomen ainoaksi yleisseuraksi, jolla on edellytykset dominoida Suomen kahdessa suosituimmassa joukkueurheilulajissa. HIFK:lla, TPS:llä ja Ilveksellä ei siihen tällä haavaa jommassa kummassa lajissa tai kummassakaan edellytyksiä ole.

Urheilu elää ja hengittää vastakkainasetteluista. HJK ja HIFK ovat muistuttaneet siitä tatuoimalla tuhansien helsinkiläisten tajuntaan muistikuvan sinisestä ja punaisesta urheilukiihkon merestä, jollaista se ei ole kokenut liki vuosisataan.

HJK ja HIFK ovat kilvoitelleet tästä pokaalista yli vuosisadan ajan.

Nykyisellään asetelma tarjoaa urheilun ystäville herkkua tällä hetkellä kolme kertaa vuodessa. Mutta se olisi myös tilaisuus määrittää Suomen seuraurheilukartta uusiksi. Tämä on niitä hetkiä, jolloin etenkin helsinkiläisen urheiluväen pitäisi liittyä yhteen rintamaan, hiipiä Olli-Pekka Lyytikäisen selän taakse ja usuttaa: ”Anna mennä! Anna mennä!”

Historia muistaa vain rohkeimmat.

Jalkapallo HJK:n pelipaita 2010-luvulta. Voisko jääkiekko-Klubin pelipaita näyttää tältä?

Lisää aiheesta