Veikkausliiga

Veikkausliigan kultamitalisti SJK mestari mestarilta

Julkaistu:

Veikkausliiga
IS esittelee Seinäjoen Jalkapallokerhon mestarijoukkueen.
Mihkel Aksalu, maalivahti (32 ottelua, 0 maalia)

Veikkausliigan paras maalivahti. Kolme vuotta Seinäjoella viettänyt Viron maajoukkuetorjuja on pelannut joka kaudella vähintään 14 nollapeliä. Filosofia on se, että hyvä maalivahti ohjaa puolustusta niin hyvin, ettei joudu edes torjumaan.

Henri Aalto, puolustaja (21/0)

Hongasta tullut laitapuolustaja liittyi ryhmään vasta maaliskuussa Marbellan-leirillä. Ei meinannut mahtua avaukseen ennen kuin Ritchie Dorman loukkaantui. Sen jälkeen vakiokasvo oikealla laidalla.

Cedrik Gogoua, puolustaja (29/2)

Mies, joka ei Seinäjoelle tullessaan osannut lukea kelloa. Viime kauden parhaalla puolustajalla tuntui nousseen nappikausi nuppiin, eikä norsunluurannikkolainen loistanut keväällä. Syyskauden aikana taas vakuuttava itsensä.

Zeljko Savic, puolustaja (30/0)

Rauhallinen serbialainen sopii erinomaisesti räväkämmän Gogouan rinnalle puolustuksen keskustaan. Hiljainen ja vetäytyvä persoona, joka ei turhista stressaa. Luottopelaaja, joka ei ota kortteja ja pysyy terveenä.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Timo Tahvanainen, puolustaja (26/1)

Outokummun pieni mies löi isosti läpi Veikkausliigassa vanhoilla päivillään. Lukuisia taitokisoja junioriaikanaan voittanut Tahvanainen nousi kauden aikana avaukseen ja melkeinpä kulttimaineeseen.

Mehmet Hetemaj, keskikenttä (31/2)

Sopeutuminen Seinäjoelle vei hetken, ja alkukausi oli tasapaksu. Tuoreehko isyys tuntuu vapauttaneen Hetemaj’n pelaamista. Joukkueen isoimpia johtohahmoja kentällä ja kopissa. Dominoi Veikkausliigan tilastoja.


Allan Souza, keskikenttä (8/1)

Liverpoolista pienellä onnellakin loppukaudeksi lainattu 19-vuotias brasilialainen on ollut sensaatio. Allan on hymyilevä ummikko, mutta jalkapallokieli sujuu. Hänen tasoisiaan pelaajia ei Suomen kentillä usein nähdä.

Tuco, hyökkääjä (32/5)

Talven yksi ykköshankinnoista näytti floppaavan Seinäjoella. Kamerunilaista kaupattiin kulisseissa jo muualle, mutta lopulta hän löysi paikkansa laiturina. Noussut syksyn aikana joukkueen parhaimmistoon.

Jussi Vasara, keskikenttä (29/2)

Vasara oli monien kannattajien toiveissa, kun Seinäjoella puhuttiin joukkueen vahvistuksista. Juoksee joka ottelussa keuhkonsa pihalle, mutta maaleja voisi tehdä enemmän. Stadilainen viihtyy Pohjanmaalla.

Akseli Pelvas, hyökkääjä (33/14)

Rauhallinen persoona, mutta maalipaikan nähdessään luonne muuttuu. Isojen osumien mies ratkaissut maaleillaan SJK:n nousun ja kahdesti mitalin. Noussut kolmessa kaudessa SJK:n historian kolmanneksi parhaaksi maalintekijäksi.


Roope Riski, hyökkääjä (13/8)

Tuli kesken kauden Norjasta SJK:hon. Pystyjuoksijan ei pitänyt soveltua Simo Valakarin pelitapaan, mutta olikin syksyn aikana suoranainen sensaatio maaleillaan. Luonnonlapsi, joka ei aina noudata kaikkia sääntöjä. Pyöräilee Jopolla lierihattu päässään Seinäjoella.

Wayne Brown, keskikenttä (25/2)

Britiltä ristiriitainen kausi, välillä loistaa ja välillä häviää kokonaan kuvasta. Allanin hankinta vähensi loppukautta kohti peliaikaa. Kaikesta huolimatta luottopelaaja, joka on jatkuvasti pukukopissa äänessä ja tekemässä kepposia.

Richie Dorman, puolustaja (23/2)

Blackburnin akatemian kasvatti päätyi Kakkosessa pelanneen Närpes Kraftin kautta Seinäjoelle jo 2012. Löi tällä kaudella toden teolla läpi ollen alkukaudella koko sarjan parhaimmistoa oikeana puolustajana. Kuntofriikki, jonka kauden pilasi loukkaantuminen.

Johannes Laaksonen, keskikenttä (32/2)

Viime kauden sensaatio vaipui mestarijoukkueen vaihtopelaajaksi. Mieleen saattoi hiipiä puheet eurokentille menosta. Edelleen potentiaalia Veikkausliigan johtavaksi box–to–box-pelaajaksi. Joukkueen toinen kunto- ja ravintofriikki.


Bahrudin Atajic, keskikenttä (19/1)

Celticistä tulleen ruotsalais-bosnialaisen piti talvikauden perusteella olla koko sarjan parhaita pelaajia, mutta taituri ei koskaan istunut kunnolla SJK:n pelitapaan. Potentiaali on valtava, mutta se suuntautuu hyökkäämiseen. Puolustaminen ei kiinnosta.

Toni Lehtinen, hyökkääjä (24/6)

Seuralegenda ja ikoni, joka on ensimmäisenä SJK:n pelaajana saavuttanut sadan ottelun rajapyykin. Myös kaikkien aikojen maalitykki. Oli pari vuotta sitten jo lopettaa, mutta löysi vielä kipinän ja roolin vähemmän pelaavana kärkenä.

Pavle Milosavljevic, puolustaja (18/0)

Serbi oli alkukaudella ykköstoppari Savicin pelatessa laidalla. Joutui vammojen takia sivuun, minkä aikana menetti asemansa.

Teemu Penninkangas, puolustaja (6/0)

Oli pääasiassa Ykkösen Jazzissa lainassa, mutta tuli mukaan loppukaudella. Käyttöä vielä liigajoukkueessa.

Emil Lidman, keskikenttä (4/1)

Käpylän Pallon kasvatti haisteli liigavauhtia. Kova talentti, josta Valakari on sanonut tekevänsä maajoukkuelaiturin.


Jere Koponen, maalivahti (1/0)

Interin kasvatti ja entinen poikamaajoukkuevahti pelasi vain yhden veikkausliigaottelun.

Jesse Sarajärvi, keskikenttä (1/0)

Oli talvella joukkueen parhaita pelaajia, mutta jäi vielä sivurooliin. Ryhmän kovakuntoisin. Puheenjohtaja Raimo Sarajärven poika.

Marco Matrone, keskikenttä (1/0)

Entinen luottopelaaja kärsi vammoista, eikä ne selätettyään mahtunut enää keskikentälle. Ura jatkunee muualla.

Päävalmentaja: Simo Valakari

Jalkapalloilijana maailmaa nähnyt helsinkiläinen katujätkä on noussut sofistikoituneeksi valmentajasensaatioksi lyhyessä ajassa. Panostaa yksityiskohtiin, mutta hallitsee myös ihmisjohtamisen. Hurmaa karismallaan.


Valmentaja: Chris Cleaver

Valakarin uskollinen apuri, jolla on samanlainen filosofia. Cleaverilla ei ole pyrkimystä seurajoukkueen päävalmentajaksi, mikä tekee kaksikosta toimivan parivaljakon.

Huom. Juttua muutettu 25.10. klo 18.32. Korjattu Allanin ottelu- ja maalimäärä.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt