Tuomas Mannisen kolumni: Veikkausliigan sarjataulukko on kaunein kaikista - Veikkausliiga - Ilta-Sanomat

Tuomas Mannisen kolumni: Veikkausliigan sarjataulukko on kaunein kaikista

Kutkuttavaa! Kihelmöivää! Karmivaa!

25.10.2015 8:34

Kaunein kaikista.

Veikkausliigan sarjataulukko.

Juuri nyt.

Se on kuin neito seitsentoistavuotiaana ja tämähän on siis ihan hyvämaineinen sanonta ajalta ennen pedofiilirinkejä ja sovinistijahteja.

Veikkausliigan joukkueet ovat (vihdoin) pelanneet ja kuluttaneet aikaa saman määrän minuutteja. Ja vaikka niitä on jokaisella 2 880 eli tasan kaksi vuorokautta, tarvitaan vielä 90, jotta tiedämme, mitä kaudella 2015 oikein tapahtui.

Kaikki on vielä apposen auki kuin hajamielisen sepalus tai yksinäinen suu hammaslääkärissä.

Kutkuttavaa! Kihelmöivää! Karmivaa!

Kärjessä on outo, väärä JK, ei töölöläinen vaan törnäväläinen. Siinä burgerin välilihana RoPS suhtautuu vastustajiinsa kuin poron palleihin: purematta vaille kypsiä. Jopa Jaakobin kaupungin piskuiset rantaruotsalaiset roikkuvat vielä kiinni liigan perälaudassa, bakbräde på svenska.

Sunnuntain pelit ovat tärkeitä, mutta jokainen peli ennen sunnuntaita oli ja on yhä yhtä tärkeä, kaikki ne 32, jotka SJK, RoPS ja HJK ovat pelanneet.

Sillä tämä on futista!

Minkä taakseen jättää, sitä ei enää edestä löydä. Huonona maanantai-iltana hukattuja pisteitä ei saa takaisin vetoamalla hoviin eli pleijareihin.

Lätkäliigassa ylipitkiä ja vetisiä alkupaloja ja säälipleijareiden leipäjonoja seuraa rasvainen, maittava pääruoka. Veikkausliigan kausi sen sijaan on keväästä syksyyn notkuva pisteherkkujen noutopöytä, reilu, rukiinen, raikas ja ravitseva, katsojan palkitseva.

Ikävä kyllä sama ei päde Kakkosessa.

Kakkosen sarjasysteemi on futiksen irvikuva ja Palloliiton häpeätahra. Voit voittaa sarjasi ylivoimaisesti, mutta peleillä ei ole merkitystä, jos käy, kuten Hongalle kävi. Turha kausi, turha sarjavoitto. Olen kirjoittanut tästä ennenkin: Futiksessa sarjavoittajan pitää nousta – aina.

Liiga on eri maata kuin Veikkausliiga.

Se ei ole puhtaasti urheilullinen sarja.

Olen taas havahtunut miettimään, millä motivaatiolla kiekkoa lätkitään runkosarjan niin sanottuina härkäkuukausina. Kun katsoo katsojakäyrien käpertymistä, en ehkä ole ainoa mietiskelijä.

Sport hävisi tiistaina pystyyn TPS:lle, voitti keskiviikkona SaiPan, hävisi perjantaina pystyyn Lukolle ja kaatoi sunnuntaina Kärpät. Ja näitähän piisaa. Pelit päättyvät miten sattuu kunnes tosi pelit alkavat. Tasoeroilla ei ole merkitystä, jos ei nappaa ja yllättävän usein ei taida napata.

Hiukkasen huvitti, kun luin kolmen viikon loman aikana kerääntyneet urheilulehdet. Se oli pikakelaus kiekkoanalysoinnin ja asiantuntijuuden aina yhtä häkellyttävään ja kiehtovaan maailmaan.

Viiltävissä analyyseissa ylistetyt, pelitavallisesti vahvat joukkueet olivat lehtipinon loppupäässä sukeltaneet tappiokierteeseen.

Ei kun uutta analyysia.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?