RoPSin maalitsaari Aleksandr Kokko: ”Hyvän maalintekijän pitää olla röyhkeä” - Veikkausliiga - Ilta-Sanomat

RoPSin maalitsaari Aleksandr Kokko: ”Hyvän maalintekijän pitää olla röyhkeä”

Aleksandr ”Boris” Kokko sanoo, että Suomessa ei kasva röyhkeitä maalintekijöitä.

Aleksandr Kokko tykitti RoPSin cupmestariksi 2013.­

4.4.2015 6:00

ROVANIEMEN Keskuskentän keinonurmi vihertää, mutta muuten Veikkausliigan liigacupin finaalin lauantainen näyttämö on vielä kovin talvinen. Kentän ympärillä kiertää hiihtolatu ja reunamilla on lunta isoissa kasoissa.

Rovaniemen Palloseuran tähti Aleksandr Kokko kapuaa yhden kasan päälle ja tähyää valtakuntaansa. Hän ei malta odottaa kauden alkamista.

– Kun pelaan tasollani, Suomesta ei löydy monta veroistani hyökkääjää. Jos pysyn kunnossa ja pääsen pelaamaan paljon, tavoitteeni ei voi olla muu kuin Veikkausliigan maalikuninkuus, Kokko sanoo.

Kokemusta titteleistä on. Tsaari Boris teki FC Hongalle 13 veikkausliigamaalia kaudella 2008 ja jakoi sarjan maalikuninkuuden Tampere Unitedin Henri Myntin kanssa.

Kaudella 2012 Kokko teki RoPSille 15 maalia Ykkösessä ja oli sarjan paras maalintekijä. Ainoastaan Kokko ja Irakli Sirbiladze (KPV 2010 ja Inter 2012) ovat pystyneet voittamaan sekä Veikkausliigan että Ykkösen maalikuninkuuden.

KOKKO on syntynyt Leningradissa vuonna 1987. Hänen äitinsä on venäläinen ja isänsä inkerinsuomalainen.

– Ei ole sattumaa, että pienestä ulkomaalaisjuuristen suomalaisten joukosta nousee paljon kovia futaajia. Minä ja esimerkiksi Hetemaj’n ja Eremenkon veljekset emme pyytele tekemisiämme anteeksi. Hyvän jalkapalloilijan ja hyvän maalintekijän pitää olla röyhkeä ja itsekäs tiettyyn rajaan saakka, Kokko sanoo.

Kokko aloitti jalkapallon jo Leningradissa ennen kuin perhe muutti inkerinsuomalaisten paluumuutto-oikeuden turvin Poriin vuonna 1998.

– Sain venäläisen kotikasvatuksen enkä sopeutunut suomalaiseen juniorivalmennukseen kivuttomasti. Koko ajan huudettiin syötä, syötä, syötä, mutta halusin aina tehdä vielä yhden harhautuksen ja sitten maalin. Minua ei kiinnostanut mitä muut ajattelevat.

– Olen aina toivonut, että futis olisi yksilölaji, Kokko vitsailee.

KOKON MIELESTÄ suomalainen juniorivalmennus tappaa pelaajien röyhkeyden ja luovuuden.

– Tee mitä vain, mutta älä menetä palloa. Miten noilla periaatteilla voi tulla maalintekijöitä? Miksi valmentaja antaa suurimmat kehut helposta syötöstä alaspäin?

Kokon isä vaati pojaltaan paljon.

– Jos tein hattutempun ja voitimme 3–2, isä sanoi, että kuka tahansa olisi pystynyt tuohon. Venäläisessä kulttuurissa palaute on suoraa, mutta aina perusteltua. Poskea silitellään harvoin. Voitin liigan maalikuninkuuden, ja isä onnitteli minua, mutta sanoi samaan hengenvetoon, ettei Suomen maalikuninkuus ole vielä mitään. Pystyt parempaan. Jos haluat Barcelonaan, et voi tyytyä tähän.

Kodin odotukset piiskasivat Kokkoa eteenpäin. Yksi isän vaatimuksista jäi kuitenkin toteuttamatta.

– Olen aina ollut laiska. Isä ei pitänyt siitä. Jos en olisi ollut niin laiska, minusta olisi voinut tulla paljon enemmän. Osasyy oli myös tuon ajan juniorivalmennuksessa. Ensimmäisen kerran kuulin fysiikkaharjoittelusta, ruokavalioista ja prässipelistä piirileirillä 15-vuotiaana.

KOKKO KRITISOI suomalaisten joukkueiden asennetta. Ne ovat kaveriporukoita, joissa tärkeintä on mukava pelailu.

– Ulkomaalaisten joukkueiden leireillä olen huomannut, että pelipaikoista kilpaillaan verisesti. Siellä joukkuekaverille saatetaan sanoa tapan sinut – ja se on aivan normaalia.

Aleksandr Kokko tähyilee jo alkavaa Veikkausliigan kautta 2015.­

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?