FC Hongan nousu, uho ja tuho – näin hurmos vaihtui valtataisteluksi - Veikkausliiga - Ilta-Sanomat

FC Hongan nousu, uho ja tuho

FC Hongan piti olla suomalaisen jalkapalloilun herätysliike, mutta hurmioitunut unelmointi muuttui katkeraksi valtataisteluksi. Loppulasku on kova – pelillisesti, taloudellisesti ja inhimillisesti. Urheilusanomat haastatteli kaikki Hongan värikkään historian tärkeimmät vaikuttajat ja selvitti, miten kaikki tapahtui.

Silloin, kun unelma vielä eli. Jouko Harjunpää Tapiolan Urheilupuiston katsomossa 2007.­

3.4.2014 9:38

Hongan edustusjoukkueen tuore omistaja Jouko Harjunpää kurvasi Tapiolan urheilupuistoon lokakuussa 2004 tyylikkäällä kaaralla. Arvokkaan auton piti myös näkyä kuvassa.

Vajaat kymmenen vuotta myöhemmin sama mies saapuu Helsingin Olympiastadionille pikkukärryllä eikä pyydä menopeliä kuviin. Sen sijaan Harjunpää esittelee tyhjää lompakkoaan.

- Täällä on vain kolikoita parkkimittareita varten.

Harjunpää ja matti kukkarossa. Miten tässä näin kävi?

Katto oli korkealla, kun nurmijärveläinen rakennusurakoitsija osti espoolaisseuran yhdessä Jouko Pakarisen kanssa. Hän tituleerasi itseään juhlallisesti presidentiksi.

- Seuran keulahahmolla pitää olla tiettyä arvokkuutta, hän sanoi Länsiväylän haastattelussa 2004.

Entisen nuoriso-ohjaajan jalkapallotausta oli ohut. Meriitit oli kerätty hiihtovalmennuksesta. Harjunpää oli juuri suorittanut vuoden kestäneen ammattivalmentajatutkinnon Vierumäellä. Samalla kurssilla olivat myös nykyaikaisen 5-ottelun ja miekkailun parista tullut Pakarinen sekä jalkapallopersoonat Mika Lehkosuo ja Kari Martonen. Urheiluopistolla keskusteltiin innokkaasti eri lajeista, ystävystyttiin ja tehtiin symbolisia verivaloja.

- Oli puhuttu ja lupailtu, että jonain päivänä Vierumäen veljeskuntamme tekisi töitä samassa kuviossa, Lehkosuo sanoi Iltalehdessä 2006.

Kokkolassa syntyneellä Harjunpäällä oli uskonnollinen tausta, mutta Vierumäen inspiroivassa ympäristössä hän sai futisherätyksen.

- Kurssilla ymmärsin jalkapallon suuruuden maailmalla ja oivalsin, että sitä ei ole Suomessa hoidettu kunnolla, Harjunpää kuvailee nyt. MAHDOLLISUUS UUDEN uskonnon julistamiseen aukesi nopeasti, kun talousvaikeuksissa painiva Honka etsi edustusjoukkueelle uutta pyörittäjää. Valmentaja Ville Lyytikäisellä oli suunnitelma, johon hän tarvitsi rahoittajia. Piti löytää otollinen kohde. Harjunpään mukaan ensin neuvoteltiin Atlantiksen kanssa, mutta kun hanke ei edennyt, kohteeksi vaihtui Honka.

Pitkään Ykköstä tahkonneelle espoolaisjoukkueelle oli kertynyt 200 000 euroa velkaa, eikä Honka ry halunnut velkaantua enempää. Edustusjoukkue olisi ajettu alas, jos uutta omistajaa ei olisi ilmaantunut.

Harjunpää sai joukkueen halvalla, sillä lokakuussa 2004 tehdyssä sopimuksessa myyntihinta oli 30 000 euroa. Lisäksi ry lupasi vastata vanhoista veloista.

Liigapaikka vuokrattiin viideksi vuodeksi ja sopimusehtoihin kuului keltamusta-väriyhdistelmän käyttö peliasussa. Harjunpään ajatukset lensivät korkealla heti alkuvaiheessa.

- Tavoitteena on, että fanit pitäisivät ylpeinä mustakultaista Honka-paitaa päällään maailmalla, Harjunpää visioi.

Kymmenen vuotta myöhemmin hän kertoo oman versionsa neuvotteluista espoolaisseuran kanssa. Harjunpään mukaan emoseura lupasi tukea uutta yhtiötä 100 000 eurolla vuodessa.

- Tosin neuvottelujen loppuhetkillä sana tukea muuttui muotoon pyrkii tukemaan, Harjunpää sanoo.

Hongassa 1960-luvulta asti vaikuttanut Raimo Helander kiistää asian.

- Asia oli päinvastoin. Kun Fortum tuli osakeyhtiön sponsoriksi 2005, siitä rahasta piti tulla osa ry:lle, mutta sitä ei tullut, Helander sanoo.

Harjunpään tarinassa tuo 100 000 euroa on puuttuva lenkki.

- Jos olisin tiennyt, että ry:n sataatonnia ei tule, en olisi lähtenyt mukaan, Harjunpää sanoo.

Hänen mukaansa Lyytikäinen oli laatinut 190 000 euron kulubudjetin kaudelle 2005, mutta todelliset kulut nousivat 300 000:een.

- Siitä alkoivat seuran talousvaikeudet, sanoo Lehkosuo, joka kulki Honka-karavaanin keulavaunussa lähes kymmenen vuotta, kunnes sai yllättäen potkut helmikuun alussa 2014.

Mika Lehkosuon Honka-pesti päättyi kuin seinään.­

LEHKOSUO OLI joutunut lopettamaan pelaamisen vammojen takia 2003, jonka jälkeen hän toimi HJK:n A-nuorten valmentajana ja HJK ry:n toiminnanjohtajana. Palkan maksoi tosin vakuutusyhtiö.

"Bana"  oli tavannut Vierumäen valmennuskeskuksen johtajan Kyösti Lampisen, joka houkutteli diplomi-insinööriksi valmistuneen futiseläkeläisen hakemaan ammattivalmentajakoulutukseen.

- Kerroin Vakuutuskuntoutuskeskukselle, etten menekään insinöörin hommiin, vaan haluan valmentajaksi, Lehkosuo tiivistää.

Espooseen Lehkosuo siirtyi, koska kasvattajaseurassa ei ollut tarjolla mielekästä tehtävää.

- Klubissa oli kakkosvalmentajan paikka auki, mutta en voinut jäädä odottamaan seuran ratkaisua.

Tapiolassa hänelle oli luvassa kakkosvalmentajan pesti ja vastuu fyysisestä valmennuksesta.

- Ja talenttiakatemian valmentaminen, mikä tarkoitti, että minulla oli oma joukkue.

UUSI ULJAS Honka herätti kiinnostusta, ja Tapiolassa oli into päällä.

- Seura, tai ainakin edustusjoukkue, on nyt herätetty sadan vuoden unilta, kapteeni Toomas Mustakari kirjoitti seuran verkkosivuilla tammikuussa 2005.

Vaikka Honka oli vielä divarijoukkue, keväällä 2005 esiteltiin hurja visio. Sen mukaan joukkue pelaa joskus Mestarien liigaa 10 000 katsojan edessä. Osa urheiluväestä naureskeli moiselle haihattelulle seurajohdon reagoidessa ivaamiseen entistä kovemmalla uhoamisella.

Harjunpään mukaan hänen maalailunsa otettiin liian kirjaimellisesti.

- Ne alkuvuosien puheet olivat unelmointia – unelmiahan ihmisellä pitää olla.

Ne alkuvuosien puheet olivat unelmointia – unelmiahan ihmisellä pitää olla.

Harjunpää piti julkisuudesta ja oli pettynyt, mikäli hänen naamansa ei näkynyt tv-jutussa, vaikka toimittaja oli haastatellut päävalmentajan lisäksi myös häntä. Hongassa oli isoja egoja, eikä yhteentörmäyksiltä vältytty. Valmentaja Lyytikäisen ja johtokaksikon välit viilenivät keväällä 2005.

- Ville sai liikaa valtaa, koska olin itse liian kokematon, Harjunpää sanoo.

Myös pelaajat uupuivat Lyytikäisen räyhäävään johtamistyyliin. Kapteeni Mustakari kuvasi ilmapiiriä Honka-kirjassa 2006.

- Näin jälkikäteen mietittynä hän psyykkasi meitä väärin päin. Ikään kuin pelonsekainen tunnelma olisi kaikista paras. Ainakin nuoret pelaajat olivat aivan kusessa. Hän sanoi raivoten, että jos on jotain asiaa, saa tulla puhumaan. Siinä etenkin nuoret menivät lukkoon.

Lyytikäinen sai potkut toukokuun lopussa 2005. Syyn Harjunpää lupaa kertoa muistelmissaan. Joukkue jäi Lehkosuon harteille. Tämä oli vetänyt talvella erittäin matalaa profiilia, joten pelaajat eivät oikein tienneet, mitä oli tulossa.

- Mietimme, miten Bana saa pysymään tämän kasassa, kun kukaan ei tiennyt, mitä uusi valmentaja todella ajatteli, maalivahti Tuomas Peltonen muistelee.

Epävarmuutta ei kestänyt pitkään. Lehkosuo kutsui kapteeniston koolle ja esitteli ajatuksiaan.

- Olen 110-prosenttisen varma, että handlaan tämän homman, Lehkosuo vakuutti avainpelaajilleen.

Kokematon valmentaja joutui turvautumaan karismansa vaikutukseen.

- Taktisesti olin raakile, mutta minulla oli unelma siitä, miten jalkapalloa pitäisi pelata, Lehkosuo kuvailee itseään.

Valmentajan vaihduttua joukkue löysi rentouden ja paineli Ykkösen mestariksi.

- Ville oli koonnut hyvän jengin, sillä pitikin nousta, Lehkosuo antaa tunnustusta edeltäjälleen.

LEHKOSUON OMAT ansiot Hongan urheilullisen uskottavuuden ylläpitäjänä ovat monen mielestä erittäin kovat, mutta helmikuussa annettujen potkujen jälkeen Honka-johdon ääni on muuttunut kellossa.

- Mitä me olemme voittaneet? Emme mitään, Harjunpää kärjistää ja jakaa kunniaa yllättävälle taholle.

- Alkuvuosina olimme ylivoimaisia fyysisessä kunnossa kiitos Kyösti Lampisen ja Vierumäki-projektin.

Pelaajat testattiin kolme kertaa vuodessa, ja fysiikkaohjelmat laadittiin yksilöllisten tarpeiden mukaan. Joskus näihin "sikatesteihin" lähdettiin, vaikka muutaman päivän päästä odotti sarjapeli.

- Elokuussa 2005 menimme testeihin ja olimme niiden jälkeen täysin puhki. Kolme päivää myöhemmin murskasimme väsyneenäkin Rakuunat, mikä nosti itseluottamuksen huippuunsa, Peltonen kertoo.

ITSELUOTTAMUSTA TARVITTIIN myös talven pimeinä kuukausina, kun seurajohto kiersi ympäri kaupunkia pienten ja suurten yritysten pakeilla. Harjunpää sanoo olleensa omistaja-aikanaan yhteydessä 7 000 espoolaisfirmaan.

Monelta on saatu pakit, mutta mukaan mahtuu myös niitä, joiden kanssa seura muodostaa symbioosin. Santtu Kottila teki 2010 lopputyönsä Lappeenrannan teknilliseen yliopistoon Hongan ja tukijoiden yhteistyöstä. Siinä Harjunpää kuvaa Telinekataja oy:n toimitusjohtajan merkitystä Hongalle.

- Markku (Kataja) on meille kuin Allu Mika Häkkiselle.

Matkasaarnaajien työ ei mennyt hukkaan. Keväällä 2005 seura sai yhteistyökumppanikseen Fortumin. Matkapuhelinjätti Nokiasta unelmoitiin, mutta suomalaisen jalkapalloseuran tukeminen ei kuulunut yhtiön strategiaan.

ENSIMMÄINEN LIIGAKAUSI 2006 oli hyvää mainosta seuralle, koska joukkueen peli kulki ja kotiotteluihin saapui matsi matsilta enemmän väkeä. Lehkosuo halusi joukkueensa rakentavan peliä alhaalta ja hallitsevan otteluita. Ennakkoluuloton nousijajoukkue oli huomattavasti terävämpi kuin pitkään liigaa tahkonneet vastustajat. Ja yleisö nautti näkemästään.

Hongan matseissa viihdyttiin ja niistä tuli puheenaihe muuten hyvin pirstaloituneessa kaupungissa. Kotiotteluita ryhdyttiin kutsumaan juhlapäiviksi.

- Tarjoamme elämyksiä kovan arjen, kiireisen ja hektisen elämän keskelle, Harjunpää perusteli.

Kun keltamustat saivat pallon häkkiin, faniryhmä Hongan Kolistajien mylvintä kuului kilometrin päähän. Katsomossa nähtiin porukkaa, jota kotimainen jalkapallo ei ollut aikaisemmin kiinnostanut. Espoossa asuva kirjailija Jukka Pakkanen vertasi Honkaa veronalaiseen lähiöseuraan Chievoon.

Kaudella 2005 katsomossa haaveiltiin liiganoususta. Hiljattain Hongan kannattajaryhmä ilmoitti boikotoivansa edustusjoukkuetta johdon päätösten takia.­

MyPa-ottelussa putkikatsomoon ahtautui yli 5 000 katsojaa. Järjestysmiehet joutuivat käännyttämään katsojia portilta, kun paloviranomaisten määräys esti kapasiteetin ylittämisen. Kesä 2006 oli hyvin lämmin, joten pelien jälkeen Urheilupuiston lehtereiltä virtasi lähiöihin onnellisia ihmisiä. Seuraava ottelu merkittiin kalenteriin.

Harjunpää ja Pakarinen uskoivat osuneensa kultasuoneen eivätkä pitäneet sordiinoa päällä visioidessaan seuran tulevaisuutta.

- Mieti sitä, että täällä asuu 250 000 ihmistä. Maan rikkain väestöpohja, rikkaimmat yritykset, Harjunpää uhosi.

Myös media meni mukaan Honka-huumaan. Syyskuussa 2006 uutisoitiin, että komeettajoukkue tekee kaudesta miljoonan euron voiton. Arvio oli pahasti yläkanttiin, mutta Harjunpää ei korjannut tietoa vaan komppasi taloudellista menestystarinaa.

- Sen voin sanoa, että hyvin harvinaisista summista puhutaan Suomen mittakaavassa.  

Seura aikoi kaksinkertaistaa 750 000 euron budjettinsa kaudeksi 2007. Tuohon aikaan Hongan parhaiten palkattu pelaaja oli Janne Saarinen, joka ansaitsi verotietojen mukaan 36 655 euroa. Lehkosuon ansiot olivat 56 174 euroa vuonna 2006.

Huuman keskellä "nopean toiminnan Joukot"  eivät epäröineet neuvoa naapuriseuroja. Harjunpään mukaan Bluesin ongelma oli siinä, että se maistui makkaran muovikuorelle. Jääkiekkoväki ei innostunut korttelin uuden pojan neuvoista.

Espoo oli syttynyt futiksesta, mutta bisneksen tekeminen oli mahdotonta ilman modernia peliareenaa. Lähitulevaisuuden suunnitelmana oli urheilupuiston kentän muuttaminen viihtyisäksi pikkustadioniksi.

Kotikentän ajanmukaistaminen tuli akuutiksi kaudella 2007, kun Honka oli mukana Intertoto-cupissa. Veikkausliigan neljäs sija oli avannut ikkunat Eurooppaan, mutta keltamustat joutuivat pelaamaan kotipelinsä Vantaalla, koska oma kenttä ei täyttänyt Uefan vaatimuksia. Vaatimukset oman stadionin saamisesta voimistuivat, mutta sen suunnittelu pidettiin vielä pienen piirin tiedossa. LEHKOSUON JALKAPALLOKOULU näytti olevan nuorille pelaajille loistava ponnahduslauta Euroopan kentille. Hongasta lähti 2006–2010 pari kolme pelaajaa per kausi. Tuolloin seura pystyi vielä hankkimaan nimekkäitä korvaajia. Pelaajien skouttaaminen tosin ontui pahasti. Lähes kaikki seuran palkkaamat "valmiit pelaajat" epäonnistuivat.

Edes Lehkosuo ei kiertele asiaa.

- Rekrytointivaiheessa ei aina tehty oikeita asioita.

Esimerkiksi maalivahti Janne Henrikssonista ei ollut voittavan joukkueen ykkösmaalivahdiksi, Tero Koskelan jalka ei liikkunut riittävän vikkelästi eikä Ville Koskimaa sisäistänyt oppeja, joita uudessa ympäristössä hänelle tarjottiin. Joukkueen vahvistuminen paperilla ei näkynyt viheriöllä.

Tuomas Peltonen näkee tulokkaiden sopeutumiseen kaksi syytä.

- Alkuvuosina treenasimme niin kovaa, että sitä oli vaikeaa kestää, jos pohjat eivät olleet kunnossa. Myöhemmin vaikeudet liittyivät pelitapamme taktisuuteen ja nyansseihin.

Pitkään mukana olleille pelisysteemi alkoi olla osa pelaajan DNA:ta. Kesällä 2008 joukkue pelasi 17 liigamatsia ilman tappiota.

- Silloin meillä oli samanlainen flow päällä kuin 2005 divarissa. Alkuvuosina meillä oli vain yksi pelitapa, mutta tuolloin niitä oli useita ja pelaajilla oli runsaasti sapluunoita, joiden mukaan toimia, Peltonen kertoo.

Pelaajille tuttu tapa pelata toi turvallisuutta, mutta seurapomot eivät heitelleet hattujaan ilmaan. He alkoivat tuskastua liian hitaaseen peliin, joka ei vedonnut yleisöön samalla tavalla kuin alkuvuosien ryminä.

  Taktisesti olin raakile, mutta minulla oli unelma siitä, miten jalkapalloa pitäisi pelata.

Kesällä 2009 myös Lehkosuo oli umpikujassa: peli jumittui keskialueelle. Dialogi kakkosvalmentaja Kari Martosen kanssa hiipui päävalmentajan kääntyessä yhä useammin virolaislähtöisen Gert Remmelin puoleen. Tämä seurasi tarkkaan jalkapallovalmennuksen trendejä ja Lehkosuo huomasi saavansa arvokasta informaatiota. Keskustelujen sisältö siirtyi nopeasti kentälle.

- Muutimme taktiikkaa kesken kauden. Ryhdyttiin puhumaan peliasennoista ja muista uusista asioista, Peltonen sanoo.

Muutosten ansiosta kentällä alkoi tapahtua. Honka kipusi syksyllä 2009 kovan kirin ansiosta hopealle. Uuden ilmeen sinetiksi Remmel palkattiin kakkosvalmentajaksi Martosen lähtiessä Jyväskylään.

Lehkosuo, tekninen johtaja Ari Masalin ja muu valmennusryhmä pitivät Remmelin tyylistä, mutta kaikkia hänen suorasukaisuutensa ei miellyttänyt. Kun Honka ry etsi valmennuspäällikköä, sen johtokunta tenttasi Remmeliä. Haastateltavalta haluttiin kuulla näkemys Hongan junioreista.

- He ovat espoolaisia kermaperseitä, joilla ei ole mitään käsitystä siitä, kuinka paljon pitää tehdä työtä päästäkseen ulkomaille ammattilaiseksi, Remmel vastasi eikä saanut uusia Facebook-kavereita.

HONGAN KOKONAISBUDJETTI nousi parhaimmillaan 2,5 miljoonaan euroon, jolla piti voittaa mestaruus. Myös kabinettipuolella tapahtui. Maaliskuussa 2010 julkistettiin stadionhanke, jossa oli mukana myös Palloliitto. Katettavan areenan kustannusarvioksi kerrottiin 22 miljoonaa euroa. Yhtenä rahoittajana toimisi liikemies Toivo Sukari.

Kausi 2010 päättyi pettymykseen ja neljänteen sijaan. Eurokentillä tie katkesi azerbaidzhanilaiseen FK Karabakhiin, joten Pallohongan pankkitilille ei tullut mehukkaita Uefa-korvauksia.

Se tiesi säästökuurin alkamista.

- Pelaajarinkiä alettiin supistaa, mikä oli selvä merkki, Peltonen muistelee.

Bonusten maksamisen viivästyminen kuului suomifutiksen arkipäivään, joten Hongan pelaajat eivät juuri hermostuneet palkkarästeistä ennen kautta 2011, jolloin palkat olivat jatkuvasti myöhässä. Puutarhakaupunginosan svengaava moodi muuttui: ilmapiiri muistutti Twin Peaksin synkkyyttä Laura Palmerin murhan jälkeen.

- Silti vaikeudet eivät juuri näkyneet harjoittelussa tai peleissä, Peltonen vakuuttaa.

Pelaajat olivat lojaaleja seuralle ja ennen kaikkea valmentajalleen pitämällä ikävät asiat joukkueen sisällä, mutta Honka-aktiivien usko oli koetuksella. 1960-luvulta asti Hongan toiminnassa mukana ollut Raimo Helander oli huolehtinut koti- ja vierasotteluissa siitä, että edustusjoukkueen pukukopissa riittää kahvia ja hedelmiä. Seura lupasi maksaa hankinnoista aiheutuneet kulut. Alkuvuosina Helander sai omiaan takaisin, mutta vähitellen hänen toimittamansa kuitit alkoivat kadota mustaan aukkoon. Hyväsydäminen "Rape" pulitti välipalat omasta pussistaan, kuskasi ulkomaalaispelaajia ja tyytyi odottamaan saataviaan.   HELANDERIN HERMO kesti vielä, mutta toiselta Honka-hahmolta paloi pinna. Ari Masalin sai kesäkuussa 2012 soiton Puolaan, jossa hän oli seuraamassa jalkapallon EM-kisoja. Honka ry:n puheenjohtaja Jouni Raki ilmoitti Masalinin saaneen potkut seuran akatemian rehtorin paikalta.

- Romahdin täydellisesti, Masalin kertoo ja sanoo surreensa asiaa vuoden päivät.

Erottamispäätöksen taustalla oli talvesta 2012 jatkunut valtataistelu siitä, kuka päättää akatemian valmennuslinjasta ja henkilövalinnoista.

Pelaaja-agenttina ja seurajohtajana aikaisemmin toiminut Masalin ryhtyi rakentamaan Honkaan kansainvälisten mallien mukaan toimivaa akatemiaa 2007. Päävalmentaja Lehkosuo sai oikeuden päättää myös siitä, millaista jalkapalloa pelataan akatemiajoukkueissa (eri ikäryhmissä 150 pelaajaa) ja ketkä niitä valmentavat. Honka ry:n valmennuspäällikölle Raimo Konkolalle ei löytynyt tehtävää uudessa akatemiassa. Koko elämänsä Hongan junioritoiminnalle omistanut Konkola jäi pestistään eläkkeelle 2008 katkeroituneena. Voimakastahtoinen persoona ei aikonut luovuttaa ilman taistelua.

Episodin jälkeen Hongan juniorikaarti jakautui uudistajiin ja vanhan vallan kannattajiin. Keväällä 2012 tapahtui asioita, joista osapuolten näkemykset ovat täysin päinvastaisia. Harjunpään mukaan Masalin ja Lehkosuo yrittivät kaapata akatemian itselleen.

- Ja siirtää sen Vantaalle, siitä kuulin kentänlaitakeskustelussa, Harjunpää sanoo.

Masalin mukaan uusi tukiyhdistys perustettiin varainkeruuta varten.

- Meillä ei ollut aikeita jättää Honka-leiriä.

Vallankeikauksen yhteydessä liikkui myös raha. Seuran velkataakka kasvoi koko ajan ja Pallohonka Oy oli lähellä konkurssia talvella 2012. Demba Savagen ja Rasmus Schüllerin myynti HJK:hon pelasti talouden - hetkellisesti.

Keväällä tarvittiin lisää rahaa. Nyt tuli Konkolalle tilaisuus iskeä ja hankkia takaisin menetetty asema. Konkola sijoitti merkittävän summan Pallohonka Oy:hyn, hänet valittiin yhtiön hallitukseen ja hänestä tehtiin käytännössä akatemian pomo. Konkola sanoo rahoittaneensa seuraa 150 000 eurolla, joten ihan pienestä summasta ei ollut kyse.

Kinastelevien akateemikkojen kohdatessa nähtiin värikäs sanojenvaihto.

- Konkola raivostui, kun pyysin häntä määrittelemään akatemian, Masalin sanoo.

Pitkän linjan valmentaja ei sulattanut Masalinin ylimielisyyttä. - Sinäkö olet ainoa, joka tietää, mikä on akatemia? hän vastasi.

HONGAN VALMENNUSJOHDON suhde Pakariseen oli ollut etäinen jo pidempään, mutta kevään 2012 tapahtumien jälkeen myös Lehkosuon ja Harjunpään suhde viileni. Vihanpito pysyi poissa julkisuudesta, ja kaiken lisäksi Lehkosuo sai jatkosopimuksen kesällä 2013. Sen neuvotteli keikkajohtaja Masalin, mutta nimet pani alle omistajakaksikko. Lehkosuon palkka oli kotifutiksen kärkitasoa eli noin 8 000 euroa kuussa.

Harjunpää sanoo katuvansa tuota sopimusta. Hänen mielestään Lehkosuo ja Masalin ovat ratsastaneet aallonharjalla muiden tehdessä likaisen työn.

- On ollut henkilöitä, jotka ovat pönkittäneet omaa egoaan ilman, että ovat panneet likoon euroakaan, Harjunpää murehtii.

Lehkosuon synteihin hän laskee myös tämän nihkeän suhtautumisen taloudellisen puolen kehittämiseen. Mikko Harjunpää rakensi markkinointipäällikkönä toimiessaan pelaajille brändejä 2007–2010.

- Herkku (Hermanni Vuorinen) oli innolla mukana ja Tomi Maanojan kanssa Mikko sai hyvän alun, mutta Lehkosuo ei ollut siihen valmis, Harjunpää kertoo veljensä projektista, jolla tavoiteltiin uudenlaista medianäkyvyyttä. MASALIN TOIMI seurassa eri rooleissa lokakuuhun 2013, jolloin hän lähti seurasta pikavauhtia. Ero tapahtui dramaattisten vaiheiden jälkeen ja siihen johtaneita syitä puitaneen leivättömän pöydän ääressä. Masalin on vastannut pelaajamyynneistä alusta lähtien ja saanut työstään kelpo korvauksen: Harjunpään mukaan 20 prosenttia kauppahinnasta eli yhteensä noin 500 000 euroa.

Kun Honka oli jälleen vaikeassa taloustilanteessa keväällä 2013, Masalin lainasi rahaa Hongan kassaan.

Kesällä hän halusi omansa takaisin, mutta omistajakaksikko ei ollut halukas maksamaan. Heidän mielestään Masalin oli saanut seuralta vuosien mittaan riittävästi ja nyt oli aika uhrautua, jotta seura pysyisi pystyssä. Riidan jatkuessa Masalin suunnitteli loppukesällä osakeantia, jonka sisällöstä osapuolet ovat kovin eri mieltä. Jouko-kaksikon mielestä seura yritettiin kaapata. Omistajaksi olisi tullut Masalinia lähellä oleva hollantilaisfirma. Masalinin mielestä kyseessä oli pelkkä omistajapohjan laajentaminen.

- Harjunpää ja Pakarinen eivät ymmärtäneet, että heidänkin osakkeidensa arvo nousisi, jos he myisivät osan seurasta, Masalin puolustautuu.

Tapiolan Urheilupuiston arkea vuodesta toiseen. Tuleeko paikalle vielä joskus kunnon stadion?­

Masalinin lähdön jälkeen seurasta on häipynyt kymmenisen ihmistä, ja toimintaa pyörittää langanohut organisaatio, jossa on vain johtajia. Operatiivisesta johtamisesta vastaavat nyt kaukalopallomiehet: toimitusjohtaja Tero Auvinen (Imatran Kikka) ja myyntijohtaja Jussi Honkaheimo (Bewe). Joukkueenjohtajaksi palasi Juha Leonoff, mutta hänelle ei makseta palkkaa.

Pitkään Honkaa palvelleet ihmiset ovat lähteneet menemään, kun Auvinen on pannut tuulemaan urheilupuiston toimistossa, joka on sijainnut viime vuodet Cramon toimittamissa parakeissa. Auvisen saneeraus on tehonnut. Harjunpään mukaan menot ovat supistuneet 40 000 eurolla kuussa vuoden takaisesta.

- Hän on terävä-älyinen kaveri, joka osaa käyttää kalkulaattoria. Tämän tyyppinen jätkä olisi pitänyt palkata jo vuosia sitten, Harjunpää kehuu tuoreinta värväystään.

Jos Auvinen on taskulaskinmies, niin toiseen suuntaan on lähtenyt vähemmän laskelmoivia tyyppejä. Raimo Helander kyllästyi lopulta petettyihin lupauksiin ja jätti Hongan syksyllä.

- Sain tarpeeksi kusettamisesta.

MONET HONGASSA toimineet antavat Harjunpäälle ja Pakariselle kiitosta kovasta työnteosta etenkin alkuvuosina. Kiiltävän kolikon kääntöpuolelta löytyy tahroja. Kaksikko on ollut huono pitämään lupauksiaan – etenkin niitä, joihin on liittynyt raha.

Velkaa ja muita maksuja on kertynyt paljon: Harjunpään mukaan 240 000 euroa, lehtitietojen mukaan huomattavasti enemmän. Ottelujen turvapalveluista vastaava yritys ja joukkueen kuljetuksista vastannut bussiyhtiö ovat hakeneet saataviaan oikeusteitse.

Jouko-kaksikon maine ei ole kaksinen jalkapallopiireissä. Suomalaisessa futishistoriassa riittää katteettomia lupauksia, mutta Espoossa on menty yli pitkäpinnaistenkin ymmärryksen. Nykyistä tilannetta voi luonnehtia kaoottiseksi. Shefki Kuqin valmentamalle joukkueelle on vaikea povata kirkasta tulevaisuutta.

Länsiväylän haastattelussa 2004 Harjunpää ilmoitti olevansa jalkapallopiirien anarkisti.

- Olen erilainen ja tuon mukanani erilaisia tuulia ja ajatuksia. Mutta seison rohkeasti niiden takana, koska minulla on ammattivalmentajan tietämys.

Kymmenen vuotta myöhemmin hän on yhä kapinallinen, mutta myöntää tehneensä runsaasti virheitä.

- Luulin, että voin muuttaa suomalaisen jalkapallon, Harjunpää sanoo ja tuijottaa Olympiastadionin tyhjiä lehtereitä.

Hän haluaa pyytää anteeksi niiltä, joita on tullut loukanneeksi vuosien varrella.

- Mutta oma hyöty ei ole ollut koskaan motiivinani. Toivottavasti tulevaisuus tuo kirkkaampia asioita, Harjunpää sanoo ja näyttää väsyneeltä.

Haastattelua edeltävänä päivänä hänen Väinö-koiransa kimppuun hyökkäsi rottweiler. Koira loukkaantui vakavasti ja joutui leikkaukseen.

- Itkin pitäessäni Väinöä sylissäni veren valuessa hänen kaulastaan.

Honka on ollut henkitoreissaan jo pitkään. Hongan pelaajat kirjoittivat Lehkosuon erottamisen jälkeen seurajohdolle erittäin tunnepitoisen kirjeen, jossa vaadittiin muun muassa potkujen perumista. Vastausta ei ole kuulunut. Harjunpään mielestä ainoastaan hän ja yhtiökumppani Pakarinen ovat tehneet töitä sydänverellä. Mutta sekään ei tunnu riittävän.

- Kukaan yksilö ei ole korvaamaton.

Harjunpää uskoo yhä stadioniinsa ja arvioi rakennustöiden alkavan vuonna 2015. Kukaan muu haastateltava ei usko näkevänsä stadionia Tapiolassa. Unelmat ja todellisuus ovat limittyneet Hongan värikkäässä historiassa ennenkin.

Aprillipäivänä 1.4.2006 Hongan nettisivuilla kerrottiin, että Jouko Harjunpää jättää seuran. Enää ei pilailla. Miehen naamasta näkee, että leikki on loppu.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?